Olen 30v. Kadun ettemme yrittäneet hankkia lapsia aiemmin! Lapsettomuuden mahdollisuus pelottaa :(

["hjkl"]

Jälkeenpäin ajatellen meillä olisi ollut asiat kunnossa lasta ajatellen jo pari vuotta sitten.

Meillä on oma koti ja asiat suunnilleen kohdillaan. (Velaton talo, autot ja rahaakin säästössä noin 30 000€. Ne rahat toki hupenee tämän vanhan talon remontteihin).

Olemme miehen kanssa sellaisia "varman päälle pelaajia" eli emme uskalla esim. ottaa isoja taloudellisia riskejä eli vaikkapa esim. suurta asuntolainaa.

Suurin kysymysmerkki lapsen hankkimiselle on ollut kuitenkin työn ja perheen yhteensovittaminen. Siis minun työni, joka on sellaista että se vaatii matkustamista ja työn tekemistä myös kotona. Toisaalta se antaa myös vapauden päättää itse omista työajoistani, ettei siltä kantilta huono asia perheen kannalta.

Monta vuotta ajattelin, etä ainoa keino saada lapsi, on ottaa loparit töistä, mitä en halunnut kuitenkaan tehdä. Lopulta lakkasin ajattelemasta niin, ja päätin että minullakin on oikeus saada lapsi, työn on joustettava.

Viime syksynä aloimme mieheni kanssa tosissamme keskustella lapsen hankkimisesta ja naimisiinmenosta.

Varsinaisesti emme kuitenkaan vielä päättäneet yrittämällä yrittää lasta. Syyskuussa oltiin kerran, ja joulukuussa toisen kerran ihan ilman ehkäisyä. Joulukuun "touhukerrasta" sitten tärppäsikin mutta raskaus meni kesken, noin rv. 5

Nyt minua on alkanut pelottaa se, ettemme koskaan tulisi saamaan lapsia. Pelkoa on lisännyt se, että minulta tulee ruskeaa tuhruvuotoa noin 2 päivää ennen varsinaisia kuukautisia. Jospa se olikin sen keskenmenon syy, ettei alkio kiinnittynyt kunnolla kohtuun.

Onko täällä ketään jolla olisi samansuuntaisia ajatuksia kuin minulla?

 

["vieras"]

Työn ja perheen yhteensovittamisesta eka ajatukseni oli, että mitenkäs miehen panos? Ei työnkuvasi kuulosta mahdottomalta kun ottaa huomioon että lapsella tulee olemaan kaksi vanhempaa

 

[heidiS23]

älä vielä lyö hanskoja tiskiin 1 keskenmenon takia .mulla tuli 2 keskenmenoa rv 19 ja rv 12 ennen kuin sain esikoiseni ja 2 keskenmenoa rv 7 ja rv 8 ennen kun sain kakkosen ja kakkosen ja kolmosen välissä ei ollut keskenmenoja ollenkaan ja tähän lapsimäärään olen enemmän kuin tyytyväinen.Joten tsemppiä vaan yrittämiseen

 

["vieras"]

Sinulla taitaa olla taipumusta kasata itsellesi stressiä ihan kaikista asioista...

Asioita voi märehtiä loputtomiin, miettiä tehtyjä ja tekemättömiä ja potea niistä huonoa omaatuntoa. Onko siitä jotain hyötyä?
Tulevaisuus on pelottava ja kaikkea arvaamatonta voi tapahtua, etkä pysty niihin omilla toimillasi mitenkään vaikuttamaan. Se on elämää ja sitä et voi hallita.

 

["alkup."]

[QUOTE="vieras";23345434]Työn ja perheen yhteensovittamisesta eka ajatukseni oli, että mitenkäs miehen panos? Ei työnkuvasi kuulosta mahdottomalta kun ottaa huomioon että lapsella tulee olemaan kaksi vanhempaa [/QUOTE]

Mies on valmis jäämään kotiin lapsen kanssa.
Päivähoitoon vieminen on meillä lähes poisssuljettu vaihtoehto epäsäännöllisten työaikojen ym. syiden takia.

 

[..]

niin ikävää kuin se keskenmeno onkin niin siitä ainakin tietää että voi ttulla raskaaksi, toisinsanoen mieheltä löytyy siittiöitä, sulla putket avoimet ja ovuloit ainakin silloin tällöin, jos et jopa säännöllisesti. ressi siis pois lapsettomuuden suhteen.

 

["alkup."]

niin ikävää kuin se keskenmeno onkin niin siitä ainakin tietää että voi ttulla raskaaksi, toisinsanoen mieheltä löytyy siittiöitä, sulla putket avoimet ja ovuloit ainakin silloin tällöin, jos et jopa säännöllisesti. ressi siis pois lapsettomuuden suhteen.

Ehkä sitten stressaan aivan turhasta...
Olen kyllä kuullut myös sellaisenkin väittämän, että ensimmäinen raskaus menisi helpommin kesken. Elimistö ikäänkuin harjoittelee vielä.
Pitääköhän sitten paikkansa, kuka tietää.