H
"hjkl"
Vieras
Jälkeenpäin ajatellen meillä olisi ollut asiat kunnossa lasta ajatellen jo pari vuotta sitten.
Meillä on oma koti ja asiat suunnilleen kohdillaan. (Velaton talo, autot ja rahaakin säästössä noin 30 000. Ne rahat toki hupenee tämän vanhan talon remontteihin).
Olemme miehen kanssa sellaisia "varman päälle pelaajia" eli emme uskalla esim. ottaa isoja taloudellisia riskejä eli vaikkapa esim. suurta asuntolainaa.
Suurin kysymysmerkki lapsen hankkimiselle on ollut kuitenkin työn ja perheen yhteensovittaminen. Siis minun työni, joka on sellaista että se vaatii matkustamista ja työn tekemistä myös kotona. Toisaalta se antaa myös vapauden päättää itse omista työajoistani, ettei siltä kantilta huono asia perheen kannalta.
Monta vuotta ajattelin, etä ainoa keino saada lapsi, on ottaa loparit töistä, mitä en halunnut kuitenkaan tehdä. Lopulta lakkasin ajattelemasta niin, ja päätin että minullakin on oikeus saada lapsi, työn on joustettava.
Viime syksynä aloimme mieheni kanssa tosissamme keskustella lapsen hankkimisesta ja naimisiinmenosta.
Varsinaisesti emme kuitenkaan vielä päättäneet yrittämällä yrittää lasta. Syyskuussa oltiin kerran, ja joulukuussa toisen kerran ihan ilman ehkäisyä. Joulukuun "touhukerrasta" sitten tärppäsikin
mutta raskaus meni kesken, noin rv. 5 
Nyt minua on alkanut pelottaa se, ettemme koskaan tulisi saamaan lapsia. Pelkoa on lisännyt se, että minulta tulee ruskeaa tuhruvuotoa noin 2 päivää ennen varsinaisia kuukautisia. Jospa se olikin sen keskenmenon syy, ettei alkio kiinnittynyt kunnolla kohtuun.
Onko täällä ketään jolla olisi samansuuntaisia ajatuksia kuin minulla?
Meillä on oma koti ja asiat suunnilleen kohdillaan. (Velaton talo, autot ja rahaakin säästössä noin 30 000. Ne rahat toki hupenee tämän vanhan talon remontteihin).
Olemme miehen kanssa sellaisia "varman päälle pelaajia" eli emme uskalla esim. ottaa isoja taloudellisia riskejä eli vaikkapa esim. suurta asuntolainaa.
Suurin kysymysmerkki lapsen hankkimiselle on ollut kuitenkin työn ja perheen yhteensovittaminen. Siis minun työni, joka on sellaista että se vaatii matkustamista ja työn tekemistä myös kotona. Toisaalta se antaa myös vapauden päättää itse omista työajoistani, ettei siltä kantilta huono asia perheen kannalta.
Monta vuotta ajattelin, etä ainoa keino saada lapsi, on ottaa loparit töistä, mitä en halunnut kuitenkaan tehdä. Lopulta lakkasin ajattelemasta niin, ja päätin että minullakin on oikeus saada lapsi, työn on joustettava.
Viime syksynä aloimme mieheni kanssa tosissamme keskustella lapsen hankkimisesta ja naimisiinmenosta.
Varsinaisesti emme kuitenkaan vielä päättäneet yrittämällä yrittää lasta. Syyskuussa oltiin kerran, ja joulukuussa toisen kerran ihan ilman ehkäisyä. Joulukuun "touhukerrasta" sitten tärppäsikin
Nyt minua on alkanut pelottaa se, ettemme koskaan tulisi saamaan lapsia. Pelkoa on lisännyt se, että minulta tulee ruskeaa tuhruvuotoa noin 2 päivää ennen varsinaisia kuukautisia. Jospa se olikin sen keskenmenon syy, ettei alkio kiinnittynyt kunnolla kohtuun.
Onko täällä ketään jolla olisi samansuuntaisia ajatuksia kuin minulla?