Eikö Suomessa ole varaa hoitaa lastansa kotona???

["hmm"]

[QUOTE="vieras";23368130]Miksi lopettaisin? Jos tulot niin hyvät ettei edes hoitolisää saa niin naurettavaa höpistä ettei olisi varaa jäädä kotiin. Ai niin mutta kun PITÄÄ olla isot talot, remontit, kalliit harrastukset, luottokorttilaskut jne jne niin sitten on hyvä sanoa ettei ole varaa jäädä kotiin. Voisinkin vinguttaa visaa tässä ja todeta sitten että hups nyt on pakko mennä töihin [/QUOTE]

Joo, kaikkien pitää asuu lähiössä pikkuluukussa ja syödä makaroonia ja kaurapuuroa.. Ikinä ei saa tehä mitään kivaa ja ikinä elämässä ei oo saanu tehä mitään valintoja joihin vois kuluttaa rahaa.. Niin ja voi elämä jos haluaa itelleen jonkun vaatteen tai lehden.. Se on kaikki niin pois lapsilta! APUA!

 

["juuri"]

Ooteko te niin YKSIOIKOISIA että ette ymmärrä mikä ero vuokrakämpällä ja omistuskämpällä on? Ihan ihme inttämistä vuokra vs. lyhennyksistä kun todellisuudessa tilanne on se että toisessa poltetaan rahaa taivaan tuliin ja toisessa mallissa maksetaan jotain itsellekin.

Tää on tätä mammojen lyhytnäköisyyttä taas kerran. Meinaan sitä tulevaakin on mietittävä (kun muksut on vaikka kouluikäisiä). Kun olet asunut sinne saakka vuokralla on sulla palanut rahaa kymmeniä tuhansia euroja...mitä sä niistä olet saanut hyötyä? Onko se jotenkin turvannut sun selustaa jne jne. Mutta ei, tätä on niin vaikea tajuta. Pitää vaan mantrata että vuokralla asuminen on edullista. Juu asukaa toki vuokralle, itse kun vuokranantaja ole =) Minähän siitä hyödyn kun meidän vuokralainen hoitaa suurimman osan oman talon lainalyhennyksistä...mut mut...

 

[yykaahoo]

[QUOTE="hmm";23368169]Joo, kaikkien pitää asuu lähiössä pikkuluukussa ja syödä makaroonia ja kaurapuuroa.. Ikinä ei saa tehä mitään kivaa ja ikinä elämässä ei oo saanu tehä mitään valintoja joihin vois kuluttaa rahaa.. Niin ja voi elämä jos haluaa itelleen jonkun vaatteen tai lehden.. Se on kaikki niin pois lapsilta! APUA![/QUOTE]

Tässähän tämä nykynuorten asenne näkyykin aika hyvin! Pitää saada korkea elintaso, vaikka sitten luottokorteilla. Kannattaisi varmastikin panostaa enemmän koulutukseen!

 

["kotiäiti"]

Se on pririsointikysymys. Mitä kukakin pitää tärkeinpänä. Minulle tärkeintä on lapset ja haluan hoitaa heidät kotona.

 

["vieras"]

[QUOTE="hmm";23368169]Joo, kaikkien pitää asuu lähiössä pikkuluukussa ja syödä makaroonia ja kaurapuuroa.. Ikinä ei saa tehä mitään kivaa ja ikinä elämässä ei oo saanu tehä mitään valintoja joihin vois kuluttaa rahaa.. Niin ja voi elämä jos haluaa itelleen jonkun vaatteen tai lehden.. Se on kaikki niin pois lapsilta! APUA![/QUOTE]

Miksi te olette niin pirun typeriä että hankitte ensin kohtuuttomat menot joihin TIETENKIN kuuluu vähintään yksi ylimääräinen laina, mieluiten kaksi tai jopa 3 ja SEN JÄLKEEN itkette että nyt on pakko syödä vain kaurapuuroa? Ei ole tarvinnut meillä koskaan syödä kaurapuuroa vaikka turhia menojakin on, mutta eihän kaikki toki ole yhtä fiksuja kuin me

Ei ole meillä ollut koskaan hyvät tulot mutta jos pienet tulot puolittuu niin kyllä se vaikuttaa

 

["äiti"]

Kyse on siitä millainen elintaso kenellekin riittää sekä kuinka osaa ja jaksaa hoitaa niukkaa taloutta.

Olen siitä yksi esimerkki. Jäin yksinhuoltajaksi vauva-aikana, mutta silti olin lapsen kanssa kotona siihen asti kun lapsi täytti 3 vuotta. Tuloni muodostuivat näistä:
-lapsilisä
- ex-mieheni maksama elatusapu
-kotihoidontuki ja sen Helsinki-lisä
-satunnaisia tuloja (0-200€ kk keikkatöistä)

Muita tulonsiirtoja (esim. asumistukea, sosiaaliavustuksia tms. ) en saanut. Yli kaksi vuotta näillä maksoimme vuokran, sähkön, vakuutukset, pesuaineet, ruoan, vaatteet ja satunnaiset matkakulut. Ruoka- ja pesuaineostokset tein lähikaupassa, vaatteet ja kodinhankinnat tein kierrätyskeskuksesta ja kirpputoreilla. Elämä pyöri kodin ympärillä. Menin myös kirkon perhetoimintaan mukaan, mikä antoi minulle tarvitsemiani sosiaalisia kontakteja.

Oikeastaan näin jälkikäteen ajateltuna elämä oli noina vuosina ihanaa. Ihanuuden tunne tuli lapsen hoitamisesta ja meidän välisemme rakkauden syventymisestä, arkipäivän suunnittelusta ja suunnitelman toteuttamisen vaikeudesta + siinä onnistumisesta.

Jos teidän perheessä on yksi tulonsaaja, pystytte aivan varmasti järjestämään taloutenne niin, että lapsen hoitaminen kotona onnistuu. Vaivannäköä ja valintojen tekoa se vaatii tietenkin. Mikä on teille tärkeintä?

 

["Horuksen silmä"]

[QUOTE="juuri";23368171]Ooteko te niin YKSIOIKOISIA että ette ymmärrä mikä ero vuokrakämpällä ja omistuskämpällä on? Ihan ihme inttämistä vuokra vs. lyhennyksistä kun todellisuudessa tilanne on se että toisessa poltetaan rahaa taivaan tuliin ja toisessa mallissa maksetaan jotain itsellekin.

Tää on tätä mammojen lyhytnäköisyyttä taas kerran. Meinaan sitä tulevaakin on mietittävä (kun muksut on vaikka kouluikäisiä). Kun olet asunut sinne saakka vuokralla on sulla palanut rahaa kymmeniä tuhansia euroja...mitä sä niistä olet saanut hyötyä? Onko se jotenkin turvannut sun selustaa jne jne. Mutta ei, tätä on niin vaikea tajuta. Pitää vaan mantrata että vuokralla asuminen on edullista. Juu asukaa toki vuokralle, itse kun vuokranantaja ole =) Minähän siitä hyödyn kun meidän vuokralainen hoitaa suurimman osan oman talon lainalyhennyksistä...mut mut...[/QUOTE]

Mä olen kyllä ajatellut että en elä ikuisesti, joten se asunnon omistaminen ei vaan tunnu tarpeelliselta. Mun elämä on tässä ja nyt, enkä elä hyötyäkseni rahallisesti tai kerätäkseni mammonaa. Koen tärkeämpäni elää hetkessä. Lapseni ovat pieniä hetken aikaa ja olen todella onnellinen kun olen saanut viettää heidän kanssaan ne ihanat ajat kun lapset ovat oppineet uutta ja kasvaneet isommiksi. Luulen että ne muistot ovat mulle tärkeämpiä jos elän vanhaksi, kun muistot siitä kuinka omistin omakotitalon.
Ymmärrän toki kuinka tämmöinen ajatusmaailma on monelle nykypäivänä täysin vieras.

 

[Itsenäinen]

Itse menin töihin kun lapsi oli 1 vuotias. Kitkuttelin pari kk säästöillä/vuosilomalla mutta pidempään en olisi pystynyt. Olen yksinhuoltaja ja jo äitiysloman aikana tulot putosivat puoleen. Olisi ollut silkka mahdottomuus elättää perhettä, maksaa asuntolainaa jne kotihoidontuella. Samoin riski että olisin menettänyt työpaikkani oli sen verran suuri että ainoa järkevä ratkaisu oli palata töihin. Lapsi oli ensin yksityisessä hoidossa (lähisukulainen) ja päiväkotiin meni sitten kun oli 2 vuotias. Nyt jälkeenpäin voin todeta että oli hyvä ratkaisu. Olisi ollut väärin kaikkia kohtaan että olisin vaarantanut perheen toimeentulon jäämällä kotiin.

 

["vieras"]

[QUOTE="hmm";23368169]Joo, kaikkien pitää asuu lähiössä pikkuluukussa ja syödä makaroonia ja kaurapuuroa.. Ikinä ei saa tehä mitään kivaa ja ikinä elämässä ei oo saanu tehä mitään valintoja joihin vois kuluttaa rahaa.. Niin ja voi elämä jos haluaa itelleen jonkun vaatteen tai lehden.. Se on kaikki niin pois lapsilta! APUA![/QUOTE]

Miksi sitten valehdella että ei ole varaa? Miksi ei voi vaan myöntää että kiva elämä menee sen edelle että lapsi olisi kotihoídossa muutaman vuoden?

 

[toinen vieras]

[QUOTE="vieras";23368222]Miksi sitten valehdella että ei ole varaa? Miksi ei voi vaan myöntää että kiva elämä menee sen edelle että lapsi olisi kotihoídossa muutaman vuoden?[/QUOTE]


Tämä on just se pointti !

 

["mie"]

[QUOTE="hmm";23368169]Joo, kaikkien pitää asuu lähiössä pikkuluukussa ja syödä makaroonia ja kaurapuuroa.. Ikinä ei saa tehä mitään kivaa ja ikinä elämässä ei oo saanu tehä mitään valintoja joihin vois kuluttaa rahaa.. Niin ja voi elämä jos haluaa itelleen jonkun vaatteen tai lehden.. Se on kaikki niin pois lapsilta! APUA![/QUOTE]

Voi asua myös pk-seudulla isossa omakotitalossa. Syödä sitä mitä halua, myös makaroonia koska lapset tykkävät siitä. Voi tehdä välillä jotain kivaa, voi harrastaa jotain kallistaakin, voi ostaa välillä lehden ja tarpeseen vaatteita. Ja voi hoitaa samalla ne lapsetkin kotona.
Se on ihan kiinni siitä, milläiset taloudelliset lähtökohdat on sille perhe-elämälle hankkinut. Ja millaisia kompromisseja on valmis muutoin tekemään.

 

["hmm"]

[QUOTE="vieras";23368222]Miksi sitten valehdella että ei ole varaa? Miksi ei voi vaan myöntää että kiva elämä menee sen edelle että lapsi olisi kotihoídossa muutaman vuoden?[/QUOTE]

Voi sanoa, mutta pointti oli se että se tuomitaan täällä niin jyrkästi. Täällä sanotaan että kaikkien pitäisi elää tietyllä tyylillä...

 

[Maira]

Kuinka yllättävää että tää ketju menee tappeluks siitä kuinka lapsi pitää hoitaa kotona...

Jokainen saa tehdä omat valintansa sen suhteen meneekö töihin vai ei, jos meillä ei olis niin onnekas tilanne että mies pystyy meidän elämän kustantaa ja jää vielä ylimääräistäkin, menisin minäkin töihin, hitto vie, oon miettiny töihin menoa vaikka varaa olis olla kotonakin, mutta se on se MINUN valintani joka ei vaikuta millään tapaa siihen olenko huono vai hyvä äiti.

Mikä siinä on väärin että haluaisi sitä "kivaa" elämään?Eikös se ole lapsenkin parasta että rahaa on niin että ei tartte äitin olla viikkoa syömättä?

Ja mitä tulee siihen ennakointiin, kaikki ei ole sitä lasta suunnitellut..

 

[nojoo]

[QUOTE="vieras";23368222]Miksi sitten valehdella että ei ole varaa? Miksi ei voi vaan myöntää että kiva elämä menee sen edelle että lapsi olisi kotihoídossa muutaman vuoden?[/QUOTE]

Lasketaanko sekin "kivaksi" elämäksi jos haluaa maksaa omaa asuntoa pois, sen sijaan että heitää rahat menemään vuokran muodosa?

Tuttavilla 5 vuotias lapsi sairastui, vakavasti. Suomessa terveydenhuolto nosti kädet jo pystyyn, mutta vanhemmat eivät luovuttaneet vaan hakivat apua Jenkkilästä. Hinnaksi tuli rapiat 30 000€. Näillä vanhemmilla on oma talo, velallinen toki, mutta kuitenkin. Kun rahan tarve tuli, he kävelivät pankkiin ja saivat taloaan vastaan lainaa - rahaa lapsensa hoitoon.

Tälläisiä kukaan ei tunnu ottavan huomioon, elämän yllätyksiä (voiko työttömyyden laskea edes mahdolliseksi yllätykseksi...).

 

[Markiisi musculocutaneus]

riippuu tuloista ja menoista..Mutta on väärin että työtön saa enemmän ku kotonahoitaja:|

 

[yykaahoo]

[QUOTE="hmm";23368257]Voi sanoa, mutta pointti oli se että se tuomitaan täällä niin jyrkästi. Täällä sanotaan että kaikkien pitäisi elää tietyllä tyylillä...[/QUOTE]

Ja höpöhöpö! Eihän täällä todellakaan tuomita sitä, että joku ihminen rehellisesti myöntää elintason menevän lasten kotihoidon edelle. Valitettavaahan se on lasten kannalta, ja toki surullista, mutta jokaisella on oikeus tehdä niin kuin parhaaksi katsoo.

 

["hmm"]

Ja höpöhöpö! Eihän täällä todellakaan tuomita sitä, että joku ihminen rehellisesti myöntää elintason menevän lasten kotihoidon edelle. Valitettavaahan se on lasten kannalta, ja toki surullista, mutta jokaisella on oikeus tehdä niin kuin parhaaksi katsoo.

Juuri tuossa lauseessa tuomitsit... "lasten kannalta surullista"... Eikä kyse ole siitä että se menisi lapsen edelle.. Vaan siitä millasen elämän haluaa lapselle tarjota..

 

[jepujee]

Ja höpöhöpö! Eihän täällä todellakaan tuomita sitä, että joku ihminen rehellisesti myöntää elintason menevän lasten kotihoidon edelle. Valitettavaahan se on lasten kannalta, ja toki surullista, mutta jokaisella on oikeus tehdä niin kuin parhaaksi katsoo.

Niin, oletko sitä mieltä että elintaolla ei ole mitään etuutta lapselle? Että vaikka auttas rähjäisesä kaupungin vuokrakämpässä, jossa poruka örveltää viikonloput päästään, se ei vaikuta lapseen niin kauan kuin äiti on liki 24/7 lapsuusajan? Aika superäitejä saa olla etteikö se ympäritö ja olouhteet vaikuttas. Sillä periaateellahan kaikki slummien lapsetkin voi hyvin, mitä väliä ympäröivästä, kuhan äiti on liki...

 

[Itsenäinen]

Kyse ei ole elintasosta vaan siitä että lapset tarvitsevat ruokaa, vaatteita, katto pään päällä jne - ja toki itsekin tarvitsee noita. On mahdoton yhtälö jäädä hoitovapaalle jos ei ole perheessä toista palkansaajaa ja on muita lapsia, omistusasunto jne. Miten se vaikuttaisi lapsiin jos joutuisi muuttaa johonkin vuokra-asuntoon, koulut ym vaihtuisi jne? Tai että lapset joutuisivat luopumaan harrastuksistaan (poika pelannut esim jalkapalloa monta vuotta)? Entä jos menee työpaikka sen takia että jää liian pitkäksi ajaksi pois?

 

["julle"]

[QUOTE="hmm";23368330]Juuri tuossa lauseessa tuomitsit... "lasten kannalta surullista"... Eikä kyse ole siitä että se menisi lapsen edelle.. Vaan siitä millasen elämän haluaa lapselle tarjota..[/QUOTE]

Juuri näin. Kun ne kotona vietetyt vuodet ja kittuutelu näyttäytyy paljon pitämmellekin aikavälille kuin pelkästään siihen lapsen "lapsuuteen". Mä henkkoht haluan taata lapselleni vaikkapa en että kykenen hänen opiskelukirjat maksamaan ja vaikka hieman jeesaamaan kun omilleen muuttaa. Tosiasia on sekin että koulut ei vältämäti ole 15 vuoden päästä enää täysin ilmaisia. Peruskoulu ehkä...mutta jatkokoulutus ei. Ei mulla ole varaa lonnia 9 vuotta kotona.

 

["vieras"]

Mikä siinä on väärin että haluaisi sitä "kivaa" elämään?Eikös se ole lapsenkin parasta että rahaa on niin että ei tartte äitin olla viikkoa syömättä?

Niinpä, kerro sinä Miksi ei voi myöntää että valitsee mieluummin sen kivan elämän kuin lapsen kotihoidon? Ja nämä "nälkäkuolemaitkut" nyt on ihan naurettavia Vain ääripää on ONNEKSI! niin tyhmää porukkaa että joutuu nälissään olemaan kun tahtoo kaikkea kivaa sitten vaikka velkarahalla.

Tuo lapsen sairastumistapaus nyt on ääritapaus mutta siihenkin voi varautua. Ollaan mekin hoitovapaalla velkaannuttu 15000 euroa lisää että tuttua sekin.

 

["Horuksen silmä"]

Niin, oletko sitä mieltä että elintaolla ei ole mitään etuutta lapselle? Että vaikka auttas rähjäisesä kaupungin vuokrakämpässä, jossa poruka örveltää viikonloput päästään, se ei vaikuta lapseen niin kauan kuin äiti on liki 24/7 lapsuusajan? Aika superäitejä saa olla etteikö se ympäritö ja olouhteet vaikuttas. Sillä periaateellahan kaikki slummien lapsetkin voi hyvin, mitä väliä ympäröivästä, kuhan äiti on liki...

Hei mutta sekin on valinta asuuko rähjäisessä spurgutalossa vai ei. Ihme ajatusmaailma että jos asuu vuokralla niin silloin se tarkottaa automaattisesti jotain paskalähiötä jossa kamanmyyjät parveilee rappukäytävissä ja seinän takana juoppo hakkaa vaimoaan.
Jokainen vanhempi valitsee missä ympäristössä haluaa lapsensa kasvattaa samalla tavalla kun valitsee sen hoitaako itse lapsensa vai viekö muille hoitoon.

 

[luupää]

[QUOTE="Horuksen silmä";23368382]Hei mutta sekin on valinta asuuko rähjäisessä spurgutalossa vai ei. Ihme ajatusmaailma että jos asuu vuokralla niin silloin se tarkottaa automaattisesti jotain paskalähiötä jossa kamanmyyjät parveilee rappukäytävissä ja seinän takana juoppo hakkaa vaimoaan.
Jokainen vanhempi valitsee missä ympäristössä haluaa lapsensa kasvattaa samalla tavalla kun valitsee sen hoitaako itse lapsensa vai viekö muille hoitoon.[/QUOTE]

No kyllä kai sillä vuokralla on noissa kohteissa vissi ero? Vai onko?

Jos valitset turvallisemman ympäristön niin se taatusti maksaa enemmän. Kaikki riippuukin sen jälkeen siitä mitä se ukkokultasi ansaitsee ja onko hällä töitä. Oletusarvoisesti mä ainakin haluan ensiijaisesti taata lapselleni kodin ja ruokaa, en sitä että mennään persnetolla kunhan vaan äiti saa olla kotona lapsen kanssa. Miks suomessa tilastoidaan erojen ja perheriitojen yhdeksi pääsyyksi taloudelliet ongelmat? Alkoholin käytön lisäksi? Onko ne ihan tuulesta temmattuja juttuja että tiukka talous kärjistää perheiden ongelmia? Kumpi on lapselle kivempi pohja, henkisestikin kasvaa, koti jossa riidellään rahasta mutta hoidetaan muksut kotona vaiko koti jossa ei tartte talouden vuoksi taistella, mutta äiti käy vaikapa lyhennetyllä työajalla töissä.

 

[yykaahoo]

[QUOTE="hmm";23368330]Juuri tuossa lauseessa tuomitsit... "lasten kannalta surullista"... Eikä kyse ole siitä että se menisi lapsen edelle.. Vaan siitä millasen elämän haluaa lapselle tarjota..[/QUOTE]

No kyllähän se melko surullinen lähtökohta tulevaisuuden kannalta on, jos elintasoa hankitaan ja ylläpidetään LUOTOLLA siitä huolimatta, että vanhemmat käyvät töissä. Uskon (=toivon, jo Suomen tulevaisuudenkin kannalta), että suurin osa ihmisistä jakaa tämän mielipiteen kanssani. Lasten kotihoitoa/päivähoitoa koskevat valinnat tehdään tapauskohtaisesti, se on päivänselvää, mutta silloin on myös myönnettävä se tosiasia, että asioiden tärkeysjärjestys on erilainen kuin muilla.

PS. Minä olen aikoinani kiikuttanut 1-vuotiaani päivähoitoon, jotta saisin opintoni päätökseen (JOTTA voisin tarjota hänelle tulevaisuudessa paremman elintason kuin nyt).

 

["mie"]

Niin, oletko sitä mieltä että elintaolla ei ole mitään etuutta lapselle? Että vaikka auttas rähjäisesä kaupungin vuokrakämpässä, jossa poruka örveltää viikonloput päästään, se ei vaikuta lapseen niin kauan kuin äiti on liki 24/7 lapsuusajan? Aika superäitejä saa olla etteikö se ympäritö ja olouhteet vaikuttas. Sillä periaateellahan kaikki slummien lapsetkin voi hyvin, mitä väliä ympäröivästä, kuhan äiti on liki...

Miksi se, että olisi varaa jäädä kotiin tarkoittaa heti rähjästä kaupungin vuokraluukkua? Niinkun olen jo monesti sanonut, niin kyllä pystyy asumaan omistusasunnossakin, jos lainakulut yms ovat järkevia. Ja niiten osalta on tehty se valinta silloin, kun laina on otettu. Tottakai, jos lainasumma on silloin maksimi, mitä kahden tuloilla saa ja laina-aikakin tapissa, voi olla ettei pystyy rahoittamaan sitä hoitovapaata. Täälläkin "kehutaan" viikoittain, kun 2000e tuloilla on 200te asuntolaina....Mutta onko se siiten järkevä?
Me ollaan kumpikin alle keskituloisia, asuntolainaa n. 160te (jooh, pankki myönsi 250te, mikä oli mielestäni silkka hulluutta meidän tuloilla), otettu juuri ennen lasten syntymää. Nyt on meillä kolme lasta, hoitovapaalla ollan oltu viimeisen 5v aikana kaksi vuotta ja meinaan nyt ton kuopuksen kanssa jäädä syksystä n. vuodeksi hoitovapaalle. Laina on lyhentynyt koko ajan. Autot ovat vanhat, mutta lainattomat, ei matkustella eikä olla tehty mitään isompia investointeja kotiin viime vuosina. Ne odottaa siihen, kun taas molemmat töissä. Mutta muuten on hyvin varaa normaaliin elämään, ilman kamalaa kitkutusta.