Miksi äitejä jotka haluavat palata töihin syylistetään??

["aloittaja"]

[QUOTE="vieras";23368703]Mielestäni on kummallista, ettei sitten viihdykkään kotona lapsen kanssa. Se kuka elämää sillon sanoo tylsäksi ja yksitoikkoiseksi jos ihan itse siihen jamaan sen päästänyt. Lapsi ei ole este millekkään mukavalle.
Ja siis tässä kohtaa vain jos raha ei pakota menemään töihin. Joidenkin on ihan oikeasti pakko. Niinkuin minunkin, onneksi saan kuitenkin tehdä kotona töitä.[/QUOTE]

Siis itse voin ihan rehellisesti sanoa, että jo ennen kun aloin odottaa meidän esikoista, sanoin miehelleni, etten jää vuosiksi kotiin. Meillä kyllä rahatilannekkin vaatii töihin menemisen, mutta kyllä menisin muutenkin.

 

[Orion-]

Pienen lapsen on parempi olla kotihoidossa. Isäkin voi jäädä vähäksi aikaa kotiin jos äidin on pakko tai haluaa lähteä takas töihin. Tai jotain muita järjestelyjä niin että lapsi on kuitenki äidin ja isän hoidettavana eikä päiväkodissa.

 

[no justiin]

Pienen lapsen on parempi olla kotihoidossa. Isäkin voi jäädä vähäksi aikaa kotiin jos äidin on pakko tai haluaa lähteä takas töihin. Tai jotain muita järjestelyjä niin että lapsi on kuitenki äidin ja isän hoidettavana eikä päiväkodissa.

Olen niiiin kyllästynyt tähän.

Otan meidät tähän ihan esimerkkiperheenä: äiti, isä ja 1 v 7 kk ikäinen lapsi, joka aloittanut ryhmiksessä 2 kk sitten. Olin hänen kanssaan kotona siihen asti, ja lapsi oli jatkuvasti kiukkuinen, tyytymätön, tylsistynyt - ja samoin olin minäkin. Yritin ohjelmoida päiviin tarpeeksi tekemistä ja eritoten muiden lasten seuraa, koska sitä lapsi selvästi kaipasi, mutta se oli todella vaikeaa, koska asumme syrjässä eikä minulla ollut autoa käytössäni päivän aikana. Lisäksi tietysti rahatilanne oli heikko, minulla ei ollut työpaikkaa odottamassa ja pelkäsin todella syrjäytyväni työelämästä kokonaan.

No, sain työpaikan ja lapsi aloitti hoidossa. Kaikki on mennyt ilmiömäisen hyvin: lapsi tykkää hoitopaikastaan, hoitajista ja kavereista, ja todella iloisena menee hoitoon ja tulee sieltä pois. Minä nautin, kun en ole koko aikaa yksin vastuussa lapsesta ja hänen tarpeistaan, ja saan keskittyä rauhassa töiden tekoon. Kotona olen iltaisin paljon virkeämpi ja jaksan touhuta lapsen kanssa nukkumaanmenoon asti - samoin isänsä. Tylsistymisestä ei tietoakaan, ja arki sujuu paljon paremmin kuin silloin, kun olin vielä kotona.

Mainittakoon vielä, että isän jääminen hoitovapaalle ei meidän tapauksessamme olisi taloudeliisesti mahdollista. Lisäksi, lapseen luonteen huomioonottaen, emme edes kokeneet kotihoidon jatkamiselle tarvetta, vaan lapsen hoitoon meno oli todella iloinen tapahtuma myös lapsen elämässä.

Eikä lapsi olekaan päiväkodissa, vaan omassa pienessä (2-10 lasta ryhmässä) ryhmässään, jonka ihmiset hän tuntee. Ihan eri asia kuin päiväkoti, enkä laittaisikaan alle 3-vuotiasta päiväkotiin.

Miksei näitä puolia ajatella koskaan näissä keskusteluissa? Ainakin meidän perheelle tämä on ollut pelkästään positiivinen asia tällä suhteellisen lyhyellä ajalla mitattuna. Voimme kaikki paljon paremmin ja olemme tyytyväisempiä. Ainoastaan kotityöt ovat jääneet ehkä vähemmälle, mutta kukapa niitä nyt ilokseen tekisikään?

 

[...]

Samasta syystä kuin syyllistetään kotiäitejä ja osa-aikaista työtä tekeviä äitejä.
Tekee ihminen sitten minkä valinnan vain niin aina on jossain joku joka on tehnyt toisen valinnan ja epävarma sen oikeudellisuudesta joten yrittää sitten itseään prepatakseen nostaa sen Ainoaksi Oikeaksi malliksi.

Totta.
Mulla on onneksi se tilanne, että haluan olla kotona ja nautin siitä. Taloudellisesti on vähän tiukkaa, mutta en koe kärsiväni siitä. Mielestäni on vähän hassua, että ihmiset pitävät kotona kotihoidontuella olevaa äitiä yhteiskuntapummina, kun sitten taas yhden lapsen päivähoitopaikka maksaa yhteiskunnalle rutkasti enemmän kuin se kotihoidontuki. Minulle ihan sama mitä kukakin tekee, ärsyttää vain aina tuo taloudelliseen puoleen vetoaminen...

 

[Mummeliisa]

Totta.
Mulla on onneksi se tilanne, että haluan olla kotona ja nautin siitä. Taloudellisesti on vähän tiukkaa, mutta en koe kärsiväni siitä. Mielestäni on vähän hassua, että ihmiset pitävät kotona kotihoidontuella olevaa äitiä yhteiskuntapummina, kun sitten taas yhden lapsen päivähoitopaikka maksaa yhteiskunnalle rutkasti enemmän kuin se kotihoidontuki. Minulle ihan sama mitä kukakin tekee, ärsyttää vain aina tuo taloudelliseen puoleen vetoaminen...

Se taloudellinen puoli on vain pinnallinen tekosyy jollekin, joka itse kantaa huonoa omaatuntoa omista valinnoistaan.
Samalla lailla kuin sekin on tekosyy että painostetaan jotakuta kotiin "lapsen parhaaseen" vedoten vaikka tämä itsensä ja perheensä tuntien tietää että kaikki voivat parhaiten jos hän käy koko-tai osa-aikaisesti kodin ulkopuolella töissä.
Meitä on moneen lähtöön, niin meitä mammoja kuin perheitä, lapsia ja elämäntarinoitakin, eikä ole mitään sellaista yksiselittäistä "Ainoaa Oikeaa Muottia" johon kaikkien tulisi sopia.

 

[juuh]

Kuka teitä syyllistää? Itse syyllistytte (kenties aiheesta?) kun saatte tietää, että tutkitusti alle 3-v lapselle päiväkoti on rankka paikka.

Muitakin hoitopaikkoja on kuin päiväkoti. Ja oma kotikin voi olla joillekin rankka paikka, aika usein jopa sellaisille, joiden äidit on elämäntapa kotiäitejä.
Näissä keskusteluissa on vastakkain tilanteet kotiäiti 100% tai lapsi hoidossa 7-17 päivittäin... Muitakin vaihtoehtoja on!

 

[dodoso]

Kuka teitä syyllistää? Itse syyllistytte (kenties aiheesta?) kun saatte tietää, että tutkitusti alle 3-v lapselle päiväkoti on rankka paikka.

kuinka rankkaa on 3veelle tulla "hylätyks" pkhon, kun on koko elämän viettäny mamman kanssa kotona... ja kuinka rankkaa äidille on jättää noin pitkän yhteiselon jälkeen lapsi 8 tunniks vieraisiin....

itse haluisin jo töihin, vaikka vauva on vasta 5kk. Eli vielä menee hetki ennenkuin äitiysloma on ohi ja sitten ois tarkoitus mennä, mutta lastani en päiväkotiin laita mistään hinnasta. Meillä tosin on hyvä tilanne siinä mielessä että ystäväni on perhepäivähoitaja ja voi mahdollisesti ottaa lapseni alku syksystä, tai sitten menee tädin luo joka on äitiyslomalla ja haluaisi olla sillä pidempää. Ja HUOM! rakastan lastani enemmän kuin elämää, mutta koska mieheni on "hanttityöläinen" niin töihin on pakko mennä myös rahan takia. Haluan että lapseni saa harrastaa ja haluan pukea hänet hyvin, asumme pkseudulla ja täällä kyllä "köyhätlapset" ovat valitettavan usein kiusattuja.... eli myös lapsenetua ajatellen on joidenkin kannattavaa mennä töihin.

 

["minä"]

Totta.
Mielestäni on vähän hassua, että ihmiset pitävät kotona kotihoidontuella olevaa äitiä yhteiskuntapummina, kun sitten taas yhden lapsen päivähoitopaikka maksaa yhteiskunnalle rutkasti enemmän kuin se kotihoidontuki. Minulle ihan sama mitä kukakin tekee, ärsyttää vain aina tuo taloudelliseen puoleen vetoaminen...

Ainakin Vantaalla päivähoidon kustannuksiki ilmoitetaan vajaa 900 €/kk. Tästä työssäkäyvä maksaa noi 250 €. Kustannukset kunnlle ovat siis n. 650 €.

Kotihoidontuki reilu 300 €, joillain vielä hoitolisä päälle. Ja Vantaalla Vantaa-lisä 215 €. Eli kustannukset kunnalle yli 500 €, jopa 700 €.

Ero ei ole siis suuri näinkään laskien. Suuri ero tulee kuitenkin siitä, että työssä käyvä äiti maksaa huomattavat verotulot kaupungille ja valtiolle (useimmat enemmän kuin 650 €/kk). Myös lasta hoitavat ihmiset maksavat veroja. Pelkkää kotihoidontukea saava ei paljoa veroja maksa. Mutta jostainhan se raha siihen kotihoidontukeenkin on saatava...

 

["vieras"]

[QUOTE="aloittaja";23369253]Siis itse voin ihan rehellisesti sanoa, että jo ennen kun aloin odottaa meidän esikoista, sanoin miehelleni, etten jää vuosiksi kotiin. Meillä kyllä rahatilannekkin vaatii töihin menemisen, mutta kyllä menisin muutenkin.[/QUOTE]


Niin ni, joillekkin "vuosiksi" tarkoittaa sitä 9kk sinnittelyä kun ei pää kestä kotona. Tätä mä en vaan tajua..En mäkään vuosiksi aijo jäädä.. 5v ja ainakin toiset saman verran vielä.

 

[sakuliini]

Miksi kysytte muiden mielipidettä?!? Eikö se ole se oma perhe ja oma tilanne se, joka ratkaisee. Itse kävin tuossa kavereiden kanssa keskustelua juuri tästä töihinpaluu-aiheesta ja tulin siihen tulokseen, että se keskustelu kannattaa lopettaa alkuunsa. Kukaan ei osannut helpottaa päätökseni tekemistä suuntaan eikä toiseen, koska kukaan heistä ei asu meillä! Teemme miehen kanssa itse omat ratkaisumme, ja se on sitten ympäristön ongelma, jos ympäristö ei niitä ratkaisuja hyväksy!

 

[...]

[QUOTE="minä";23369782]Ainakin Vantaalla päivähoidon kustannuksiki ilmoitetaan vajaa 900 €/kk. Tästä työssäkäyvä maksaa noi 250 €. Kustannukset kunnlle ovat siis n. 650 €.

Kotihoidontuki reilu 300 €, joillain vielä hoitolisä päälle. Ja Vantaalla Vantaa-lisä 215 €. Eli kustannukset kunnalle yli 500 €, jopa 700 €.

Ero ei ole siis suuri näinkään laskien. Suuri ero tulee kuitenkin siitä, että työssä käyvä äiti maksaa huomattavat verotulot kaupungille ja valtiolle (useimmat enemmän kuin 650 €/kk). Myös lasta hoitavat ihmiset maksavat veroja. Pelkkää kotihoidontukea saava ei paljoa veroja maksa. Mutta jostainhan se raha siihen kotihoidontukeenkin on saatava...[/QUOTE]

Täälläpäin ei makseta minkäänlaista lisää kotihoidon tuen päälle. Umh... ja kotihoidon tuestahan lähtee se 20 % veroa, mikä on ainakin minulla isompi prosentti kuin jos kävisin töissä.

 

[...]

[QUOTE="vieras";23369806]Niin ni, joillekkin "vuosiksi" tarkoittaa sitä 9kk sinnittelyä kun ei pää kestä kotona. Tätä mä en vaan tajua..En mäkään vuosiksi aijo jäädä.. 5v ja ainakin toiset saman verran vielä. [/QUOTE]

 

[fifiia]

Samasta syystä kuin syyllistetään kotiäitejä ja osa-aikaista työtä tekeviä äitejä.
Tekee ihminen sitten minkä valinnan vain niin aina on jossain joku joka on tehnyt toisen valinnan ja epävarma sen oikeudellisuudesta joten yrittää sitten itseään prepatakseen nostaa sen Ainoaksi Oikeaksi malliksi.

Niinpä. On niin paljon helpompi arvostella toisten tekemisiä ja valintoja kuin katsoa peiliin ja miettiä olenko sinut omien valintojeni kanssa. Olenko tehnyt valinnat ajatellen kaikkien parasta olosuhteet huomioon ottaen vai ohjaako valintoja pinttyneet tottumukset tai vanhentuneet käsitykset jotka eivät päde näissä minun olosuhteissani.

Ainainen kiistely ei kuitenkaan johda mihinkään. Hedellmällisempää olisi pohtia miten päivähoitoa tulisi kehittää lasten parasta ajatellen tai miten tukea lasten kotihoitoa että se palvelisi sekä lasta, perhettä että yhteiskuntaa parhaalla mahdollisella tavalla.

 

[Dior]

Nainen on (halutessaan) muutakin kuin äiti. Jotkut vain haluavat viettää aikaa äidin roolissa enemmän kuin jotkut toiset. Ihmisillä on erilaisia arvostuksia, tarpeita, haluja, toiveita jonka pohjalta sopivalta tuntuvia ratkaisuja tehdään. Valitsitpa niin tai näin, olet kotona hoitamassa lapsia tai palaat työhön, arvostelijoita löytyy aina. Jokainen tarkastelee valintojaan omasta viitekehyksestään.

Onnea itsellesi ja perheellesi sopivasta ratkaisusta!

 

["muuli"]

En tiedä. Itse tarvitsin elämään muutakin kuin huushollaamisen. Lapsien kanssa aika oli ihan mukavaa, mutta se saamarin tylsä arki alkoi tappaa. Ehkä en olisi ollut soveltuva äidiksi, vaan en omannut ennustajan palloa. Olen työssäni tottunut hyvinkin vaikeisiin ongelmanratkaisutapauksiin ja niitä aloin kaivata kuin kuuta nousevaa. Sitä että saan aivot pois hyhmästä ja käyttää niitä. Enkä tällä tarkoita sitä etteikö äitiydessä tarvitse aivoja käyttää. Kyllä, mutta ihan eri osa-alueita.

Vähän sama kuin kovinkin matemaattisesti lahjakas lapsi pakotetaan opettelemaan kuukausi tolkulla plus ja miinus-laskuja. Tulos on se että hän turhautuu ja alkaa alisuoriutua kun ei saa tarpeellista virikettä. Näin voi käydä äidillekin - yhtä kaikki, hänkin on VAAN IHMINEN.

Turhautumisen voi yrittää sivuttaa tai tukahduttaa... siinä vaan voi käydä vielä huonommin silloin. Se on tunne siinä missäpä vaikka rakastuminen tai inho, rajoittaa voi, mutta ei tukahduttaa. Siksi koen olevani työssä käydessäni parempi äiti. saa tarpeeksi virikeitä ja jaksan niin olla paremmin läsnä lastani.

 

["vieras"]

[QUOTE="muuli";23369945]En tiedä. Itse tarvitsin elämään muutakin kuin huushollaamisen. Lapsien kanssa aika oli ihan mukavaa, mutta se saamarin tylsä arki alkoi tappaa. Ehkä en olisi ollut soveltuva äidiksi, vaan en omannut ennustajan palloa. Olen työssäni tottunut hyvinkin vaikeisiin ongelmanratkaisutapauksiin ja niitä aloin kaivata kuin kuuta nousevaa. Sitä että saan aivot pois hyhmästä ja käyttää niitä. Enkä tällä tarkoita sitä etteikö äitiydessä tarvitse aivoja käyttää. Kyllä, mutta ihan eri osa-alueita.

Vähän sama kuin kovinkin matemaattisesti lahjakas lapsi pakotetaan opettelemaan kuukausi tolkulla plus ja miinus-laskuja. Tulos on se että hän turhautuu ja alkaa alisuoriutua kun ei saa tarpeellista virikettä. Näin voi käydä äidillekin - yhtä kaikki, hänkin on VAAN IHMINEN.

Turhautumisen voi yrittää sivuttaa tai tukahduttaa... siinä vaan voi käydä vielä huonommin silloin. Se on tunne siinä missäpä vaikka rakastuminen tai inho, rajoittaa voi, mutta ei tukahduttaa. Siksi koen olevani työssä käydessäni parempi äiti. saa tarpeeksi virikeitä ja jaksan niin olla paremmin läsnä lastani.[/QUOTE]

:flower: Juurikin näin! Harvemmin siinä on kyse siitä etteikö kestäisi omien lastensa seuraa,kuten täällä usein naljaillaan. Tai olisi mielikuvitukseton,kun onhan niitä kerhoja ja leikkipuistoja..mutta kun ei kaikki ihmiset vaan tykkää samoista asioista tai tarvitse juuri samanlaisia virikkeitä.

Toiset voi olla onnellisimmillaan kotona,heille riittää se kodin pyöritys ja kaupassakäynti. Toiset,jotka ovat saattaneet nähdä vaivaa koulutuksensa eteen ja työskentelevät sitä vastaavissa työtehtävissä,tuntisivat ehkä heittävänsä hukkaan kaiken sen vaivan ja tylsistyisivät.

Kumpikaan ei oo huonompi toista,mutta en jaksa ymmärtää miten tästä samasta aiheesta saadaan joka päivä sivutolkulla tekstiä ja väittelyä aikaan. Kun tää on kuitenkin makuasia.

 

["pöh"]

Päiväkodin vahingollisuudesta kertovat tutkimukset eivät muuten ole mitenkään tieteellisesti kestäviä, joten niihin on tässä tappelussa ihan turha vedota. Alle 3-vuotiaiden "mukasuositus" siitä, että heidän olisi parasta olla kotona, perustuu ainoastaan yhden ihmisen asenteelliseen lausumaan, jolle ei ole löydettävissä minkäänlaisia faktoihin perustuvia perusteita. Politiikkaa mammat nääs.

 

["muuli"]

[QUOTE="vieras";23369996]:flower: Juurikin näin! Harvemmin siinä on kyse siitä etteikö kestäisi omien lastensa seuraa,kuten täällä usein naljaillaan. Tai olisi mielikuvitukseton,kun onhan niitä kerhoja ja leikkipuistoja..mutta kun ei kaikki ihmiset vaan tykkää samoista asioista tai tarvitse juuri samanlaisia virikkeitä.

Toiset voi olla onnellisimmillaan kotona,heille riittää se kodin pyöritys ja kaupassakäynti. Toiset,jotka ovat saattaneet nähdä vaivaa koulutuksensa eteen ja työskentelevät sitä vastaavissa työtehtävissä,tuntisivat ehkä heittävänsä hukkaan kaiken sen vaivan ja tylsistyisivät.

Kumpikaan ei oo huonompi toista,mutta en jaksa ymmärtää miten tästä samasta aiheesta saadaan joka päivä sivutolkulla tekstiä ja väittelyä aikaan. Kun tää on kuitenkin makuasia.[/QUOTE]
Niin ja juurikin niin äärettömän riippuvainen ihmisestä itsestä. Turhautunut äiti ei ole varmasti lapselle mikään onni ja autuus, vallankin jos koittaa elää "äitiyden oppikirjan mukaan", ei omien tunteiden mukaan. Äiti pitäisi nähdä ihmisenä siinä missä lapsikin ja joitain tarpeita äidillekin suoda. Mä en usko että omasta itsestä luopuminen lapsen vuoksi on kenenkään etu. Mitä rehellisempi on itselle ja lapselle, sitä paremmin elämässä pärjää. Näytteleminen ei ole ratkaisu tai omien tarpeiden totaallinen sivuuttaminen.

 

["vieras"]

[QUOTE="muuli";23370088]Niin ja juurikin niin äärettömän riippuvainen ihmisestä itsestä. Turhautunut äiti ei ole varmasti lapselle mikään onni ja autuus, vallankin jos koittaa elää "äitiyden oppikirjan mukaan", ei omien tunteiden mukaan. Äiti pitäisi nähdä ihmisenä siinä missä lapsikin ja joitain tarpeita äidillekin suoda. Mä en usko että omasta itsestä luopuminen lapsen vuoksi on kenenkään etu. Mitä rehellisempi on itselle ja lapselle, sitä paremmin elämässä pärjää. Näytteleminen ei ole ratkaisu tai omien tarpeiden totaallinen sivuuttaminen.[/QUOTE]

Peesi. Mitä iloa siitä on kenellekään,jos äiti puree hammasta hiekkalaatikolla ja suorittaa päivästä toiseen. Näin pitää tehdä,näin toimit tässä tilanteessa..ohjeita ja oppikirjoja on maailma pullollaan,mutta miksi ihmiset eivät ymmärrä että jokainen perhe on erilainen,jokainen ihminen tuntee eri tavalla ja kokee asiat omalla tavallaan.

Naisen tulisi tukahduttaa kaikki mikä hänelle on ominaista ja piilottaa oma persoonansa sen myyttisen äitihahmon taakse. Täälläkin on valloillaan joku mielikuva ihanneäidistä ja sen mukaan tulisi jokaisen tietysti pyrkiä toimimaan. Just joo.

Ei se mun mielestä kauhean terveeltä kuulosta,että perhe-elämä on jotain näytelmää,tai farssia oikeastaan,missä jokainen naama irvessä teeskentelee elävänsä elämänsä parasta aikaa vaikka oikeasti tekisi mieli heittää Iittalan kupit seinään. Ja tämä kaikki siksi,kun ulkopuolelta tuleva painostus on niin kova. "Olet huono,et ansaitse lastasi,ei sinusta ole äidiksi..".

 

[fifiia]

[QUOTE="pöh";23370039]Päiväkodin vahingollisuudesta kertovat tutkimukset eivät muuten ole mitenkään tieteellisesti kestäviä, joten niihin on tässä tappelussa ihan turha vedota. Alle 3-vuotiaiden "mukasuositus" siitä, että heidän olisi parasta olla kotona, perustuu ainoastaan yhden ihmisen asenteelliseen lausumaan, jolle ei ole löydettävissä minkäänlaisia faktoihin perustuvia perusteita. Politiikkaa mammat nääs.[/QUOTE]

Nykyisellään isot lapsiryhmät päiväkodeissa ei ole paras hoitomuoto pikkulapsille. Aina ei myöskään perhepäivähoidon taso ole sitä mitä sen pitäisi tai se ei esim. työaikojen takia olisi mahdollinen. Jos vaihtoehtoina on se että lapsi on hoidossa isossa ryhmassä 9-10 tuntia päivässä tai lasta on mahdollisuus hoitaa kotona, ymmärrän hyvin että jotkut pitävät jälkimmäistä parempana vaihtoehtona. Aina ei ole mahdollisuutta osa-aikatyöhön tai muuten lyhentää lapsen hoitopäivän pituutta.

 

["muuli"]

Miten musta tuntuu että nämä syylistäjät juuri elävät sitä "väärää" todellisuutta, eli tekevät toisin kuin oikeasti haluaisivat? Se työssä käyvä äiti syylistää kotiin jäävät, oikeuttaen näin mielessään - ITSELLEEN - sen ratkaisun mikä on joutunut tekemään. Ja taas toisaalta joku kotiäiti on saattanut jäädä kotiin vaikkapa ympäristön painostuksesta - vaikka ei sitä oikeasti haluaisi - ja sitten tuomitsemalla toiset saa hyväkyttyä oman ratkaisunsa.

Perhe on kokonaisuus. Eikä siinä ole yhtä keskipistettä. Vaikka lapsi kuinka tärkeä onkin ja hänen etujaan ajetaan, täytyy koko perheen toimia ja olla onnellinen. Suuret uhraukset eivät mielestäni kuulu perheeseen, jokaisen pitää saada olla yksilökin. Pahillaan uhraukset johtavat myöhempään katkeroitumiseen - kun teet kaikkesi lapsen eteen ja sitten asiat ei menkään niin kuin olisit halunnut.

Kaikki lähtee omasta halusta. Toiset haluavat olla kotiäitejä ja toiset tahtovat olla työssä käyviä äitejä.Molempi parempi, kunhan on onnellinen. Se on tärkein pohja lapsen kasvulle, siitä onnelisesta ilmpiiritä on pienen ihmisen helppo ponnistaa. Ja se tuntuu ennen kaikkea turvalliselta.

 

["vieras"]

Huomattavasti parempi hoito täällä oli pienessä pienten ryhmässä, jossa esikoinen aloitti 2-vuotiaana kuin yli 3-vuotiaiden yli 20 päisessä ryhmässä. Siinä mielessä ei ole ollenkaan sanottu, että päiväkoti on sen parempi paikka 3-vuotiaalle kuin alle 3-vuotiaallekaan.

Oikeasti vika ei löydy äideistä vaan päivähoidon tilanteesta. Se ei kulje käsi kädessä tukijärjestelmän kanssa, joka kutakuinkin katkeaa äitiysloman loppuun. Suomessa ei yksinkertaisesti ole pienten lasten tarvitsemaa päivähoitoa rittävästi tarjolla. On isoja ryhmiä, joissa sairastetaan koko ajan, vaihtuvaa henkilökuntaa, laitosmaista ympäristöä, liian lepsu päivähoitolaki.

Minä vierastan myös 'alle 3v' jankutusta. Paljon parempi olisi jos mahdollisimman moni alta 2-vuotias hoidettaisiin kotona tai kodinomaisissa hoitopaikoissa/ pienissä ryhmissä ja tukijärjestelmä muutettaisiin sen mukaiseksi. Se on myös paljon realistisempi tavoite kuin hätistää äidit kotiin jokaisen lapsen kanssa kolmeksi vuodeksi.

 

["vieras"]

[QUOTE="pöh";23370039]Päiväkodin vahingollisuudesta kertovat tutkimukset eivät muuten ole mitenkään tieteellisesti kestäviä, joten niihin on tässä tappelussa ihan turha vedota. Alle 3-vuotiaiden "mukasuositus" siitä, että heidän olisi parasta olla kotona, perustuu ainoastaan yhden ihmisen asenteelliseen lausumaan, jolle ei ole löydettävissä minkäänlaisia faktoihin perustuvia perusteita. Politiikkaa mammat nääs.[/QUOTE]

Nimenomaan mukasuositus. Mikäli puhumme samasta henkilöstä, ei mitään suositusta ole koskaan ollutkaan vaan se on ihan omaa tulkintaa. On todettu, että suuri lapsiryhmä ei ole ihanteellinen hoitopaikka alle 3-vuotiaalle. En muista yhtään julkilausumaa, että alle 3-vuotiaan paikka pitäsi olla kotona

 

["totuus on"]

Omasta mielestäni syyllistäminen johtuu paljolti siitä, että nämä samat äidit hyvin usein valittavat sitten hetken päästä, kuinka elämä on muuttunut kovin rankaksi töihin paluun jälkeen ja sitten vielä vuosien jälkeenkin jaksavat katua suureen ääneen päätöstään palata liian aikaisin työelämään. Ymmärrys lapsen kotihoidon arvokkuudesta ja lasten parhaan, ymmärtää todellakin vasta sitten kun se on liian myöhäistä...
Lapset todellakin kasvavat liian nopeasti ja se kolme vuotta, jonka saat viettää kotona on todella pieni pala elämää...toista tilaisuutta ei tule enää ja sitten kadutaan kun lapset ovat koulussa ja omilla teillään, kun ei tullut vietettyä aikaa lapsen kanssa....

 

["vieras"]

[QUOTE="totuus on";23370651]Omasta mielestäni syyllistäminen johtuu paljolti siitä, että nämä samat äidit hyvin usein valittavat sitten hetken päästä, kuinka elämä on muuttunut kovin rankaksi töihin paluun jälkeen ja sitten vielä vuosien jälkeenkin jaksavat katua suureen ääneen päätöstään palata liian aikaisin työelämään. Ymmärrys lapsen kotihoidon arvokkuudesta ja lasten parhaan, ymmärtää todellakin vasta sitten kun se on liian myöhäistä...
Lapset todellakin kasvavat liian nopeasti ja se kolme vuotta, jonka saat viettää kotona on todella pieni pala elämää...toista tilaisuutta ei tule enää ja sitten kadutaan kun lapset ovat koulussa ja omilla teillään, kun ei tullut vietettyä aikaa lapsen kanssa....[/QUOTE]

Kun lapset ovat eri ikäisiä, tilaisuuksia voi hyvinkin tulla myös ensimmäisen 3 vuoden jälkeen. Olin esim. nuoremman lapsen kanssa kotona ja samalla meni 5-7-vuotiaskin. Toki oli eskarissa ja koulussa, mutta päivät siellä lyhyitä ja tarve vanhemman ajalle tuossa vaiheessa on monilla suuri. Huippuaikaa sekä äidille että lapsille.

Lapset tarttevat vanhempaa paljon noiden 3 vuoden jälkeenkin ja jos jokin on Suomessa pielessä niin juuri tämä. Alle 3-vuotiaiden kanssa pitäisi olla 24h, mutta heti kun lapsi hieman kasvaa, tulee vastuuta ja itsenäisyyttä vähän liiankin kiihtyvässä tahdissa. Tämä on tuntematonta monissa muissa Euroopan kolkissa.