Pienen lapsen on parempi olla kotihoidossa. Isäkin voi jäädä vähäksi aikaa kotiin jos äidin on pakko tai haluaa lähteä takas töihin. Tai jotain muita järjestelyjä niin että lapsi on kuitenki äidin ja isän hoidettavana eikä päiväkodissa.
Olen niiiin kyllästynyt tähän.
Otan meidät tähän ihan esimerkkiperheenä: äiti, isä ja 1 v 7 kk ikäinen lapsi, joka aloittanut ryhmiksessä 2 kk sitten. Olin hänen kanssaan kotona siihen asti, ja lapsi oli jatkuvasti kiukkuinen, tyytymätön, tylsistynyt - ja samoin olin minäkin. Yritin ohjelmoida päiviin tarpeeksi tekemistä ja eritoten muiden lasten seuraa, koska sitä lapsi selvästi kaipasi, mutta se oli todella vaikeaa, koska asumme syrjässä eikä minulla ollut autoa käytössäni päivän aikana. Lisäksi tietysti rahatilanne oli heikko, minulla ei ollut työpaikkaa odottamassa ja pelkäsin todella syrjäytyväni työelämästä kokonaan.
No, sain työpaikan ja lapsi aloitti hoidossa. Kaikki on mennyt ilmiömäisen hyvin: lapsi tykkää hoitopaikastaan, hoitajista ja kavereista, ja todella iloisena menee hoitoon ja tulee sieltä pois. Minä nautin, kun en ole koko aikaa yksin vastuussa lapsesta ja hänen tarpeistaan, ja saan keskittyä rauhassa töiden tekoon. Kotona olen iltaisin paljon virkeämpi ja jaksan touhuta lapsen kanssa nukkumaanmenoon asti - samoin isänsä. Tylsistymisestä ei tietoakaan, ja arki sujuu paljon paremmin kuin silloin, kun olin vielä kotona.
Mainittakoon vielä, että isän jääminen hoitovapaalle ei meidän tapauksessamme olisi taloudeliisesti mahdollista. Lisäksi, lapseen luonteen huomioonottaen, emme edes kokeneet kotihoidon jatkamiselle tarvetta, vaan lapsen hoitoon meno oli todella iloinen tapahtuma myös lapsen elämässä.
Eikä lapsi olekaan päiväkodissa, vaan omassa pienessä (2-10 lasta ryhmässä) ryhmässään, jonka ihmiset hän tuntee. Ihan eri asia kuin päiväkoti, enkä laittaisikaan alle 3-vuotiasta päiväkotiin.
Miksei näitä puolia ajatella koskaan näissä keskusteluissa? Ainakin meidän perheelle tämä on ollut pelkästään positiivinen asia tällä suhteellisen lyhyellä ajalla mitattuna. Voimme kaikki paljon paremmin ja olemme tyytyväisempiä. Ainoastaan kotityöt ovat jääneet ehkä vähemmälle, mutta kukapa niitä nyt ilokseen tekisikään?
