mies ei halua enempää lapsia.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja viivi harmaana
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

viivi harmaana

Vieras
Meillä on 2 lasta, 5 ja 3vuotiaat. Minusta on ihan älyttömän kovasti alkanut tuntumaan siltä, että kolmas lapsi olisi enemmän kuin tervetullut. Mies on ajatusta täysin vastaan, ei edes halua keskustella asiasta..

Miten mä saan tän oman oloni muutettua ihan päinvastaiseksi? Pelottaa, että joskus sitten vuosien päästä kaduttaa ettei tullut kolmatta edes yritettyä (lapset ovat tulleet avustetuilla hoidoilla).. Mua vaan itkettää ja oon tosi pettynyt tähän tilanteeseen, silloin ennen ensimmäistäkään lasta oli meillä molemmilla haaveena kolme lasta.. niin se vaan mieli on sitten miehellä muuttunut.

Mitä mä teen..
 
no miehesi pitäisi edes jutella asiasta jos kerran olette alunperin sopineet kolmesta lapsesta. hänen täytyisi antaa sulle hyvä syy siihen miksi on lupauksensa pettämässä. muuten et yli tuosta voi päästä ilman että katkeroidut ja teidän suhde kärsii. tämä on mun mielipide. koita jutella sen miehen kanssa vielä
 
mies sanoo, että häntä ahdistaa ajatuskin kolmannesta lapsesta ja ei siksi edes halua asiasta keskustella..
mua taas ahdistaa ajatus siitä, etten enää ikinä saisi lasta.
 
Lasten määrästä on niin helppo olla mitä mieltä vaan ennenkuin tietää mitä todellisuus on. Siksi en laittaisi kovin paljon painoa tuolle, että on alunperin puhuttu kolmesta lapsesta. Minunkin mieheni puhui alunperin viidestä lapsesta. Toiseen lapseen hän suostui, koska arvelin sen olevan minulle tärkeää. Hänelle itselleen olisi riittänut yksi lapsi.

Miksi miestäsi ahdistaa ajatus kolmannesta lapsesta? Pelkääkö hän terveysongelmia? Toimeentuloa? Jotain muuta?
 
en tiedä miksi ahdistaa kun ei suostu puhumaan.. ei ole toimeentulosta kiinni ainakaan. uhmaikää tässä pukannut jo muutaman vuoden, että ehkä sitten ei jaksa enää sellaista, mutta tuo nyt olisi jo huono tekosyy.
 
Meillä on 2 lasta, 5 ja 3vuotiaat. Minusta on ihan älyttömän kovasti alkanut tuntumaan siltä, että kolmas lapsi olisi enemmän kuin tervetullut. Mies on ajatusta täysin vastaan, ei edes halua keskustella asiasta..

Miten mä saan tän oman oloni muutettua ihan päinvastaiseksi? Pelottaa, että joskus sitten vuosien päästä kaduttaa ettei tullut kolmatta edes yritettyä (lapset ovat tulleet avustetuilla hoidoilla).. Mua vaan itkettää ja oon tosi pettynyt tähän tilanteeseen, silloin ennen ensimmäistäkään lasta oli meillä molemmilla haaveena kolme lasta.. niin se vaan mieli on sitten miehellä muuttunut.

Mitä mä teen..

Monella mieli muuttuu jo ensimmäisen lapsen jälkeen kun tajuaa mitä lapsen hoitaminen oikeasti vaatii, vaikka siis olisi alunperin haaveillut useammasta lapsesta. Mielestäni aina pitää kunnioittaa sen puolison toivetta joka ei halua enempää lapsia. Keskity jo olemassaoleviin lapsiisi, parisuhteeseen, työhön, harrastuksiin. Kertoiko miehesi miksi ei halua enempää lapsia? Haluaako enemmän aikaa itselle, parisuhteelle? Onko kokenut lastenhoidon ja esim. vauva-ajat rankkoina? Moni parisuhde riutuu pikkulapsiaikana, ehkä miehesi huokaisee helpotuksesta nyt kun lapset ovat jo vähän isompia.
 
[QUOTE="vieras";23450922]Lasten määrästä on niin helppo olla mitä mieltä vaan ennenkuin tietää mitä todellisuus on. Siksi en laittaisi kovin paljon painoa tuolle, että on alunperin puhuttu kolmesta lapsesta. Minunkin mieheni puhui alunperin viidestä lapsesta. Toiseen lapseen hän suostui, koska arvelin sen olevan minulle tärkeää. Hänelle itselleen olisi riittänut yksi lapsi.

Miksi miestäsi ahdistaa ajatus kolmannesta lapsesta? Pelkääkö hän terveysongelmia? Toimeentuloa? Jotain muuta?[/QUOTE]

Samaa mieltä! Lapsettomana on niin helppoa haluta monta lasta mutta kun reality bites mieli muuttuu monella!
 
en tiedä miksi ahdistaa kun ei suostu puhumaan.. ei ole toimeentulosta kiinni ainakaan. uhmaikää tässä pukannut jo muutaman vuoden, että ehkä sitten ei jaksa enää sellaista, mutta tuo nyt olisi jo huono tekosyy.

Kuulostaa siltä että parisuhteenne ei ole ihan kunnossa kun mies ei kykene puhumaan mikä häntä lapsentekoasiassa ahdistaa. Kannattaa hoitaa parisuhde kuntoon ennenkuin edes harkitsee kolmatta lasta. Et tunnu kunnioittavan miehesi näkemystä kun sanot että uhmaiän kokeminen raskaana on huono tekosyy. Asenteesi tuntuu painostavalta. Muista että miehesi mielipide on yhtä tärkeä kuin omasikin.
Tältä palstalta saa usein lukea miten itse haluaisi lapsen ja mies ei. Usein äitien näkemys tilanteesta on juuri ymmärtämätön ja painostava, ei hyvä lähtökohta lapsen tekemiselle todellakaan!
 
Samaa mieltä monen kanssa. Me ollaan aina puhuttu että "joo niin ja niin monta lasta olis kiva, mutta katotaan yksi lapsi kerrallaan että miten mieli muuttuu". Ennen lapsia on niin helppo sanoa että haluaa viisi lasta kun ei tiedä vielä mitään. Ja mieli voi tosiaan muuttua ja ihminenkin siinä ajassa paljon. Mun mielestä ei miehen tarvi selitellä sen kummemmin, voi olla ettei itsekään osaa sitä sanoiksi kuvata. Riittäähän se jos vaan ahdistaa, se on vaan se tunne joka riittää. Kyllä mies varmaankin sanoisi jos hänellä olisi jokin yksi konkreettinen syy.

Tsemppiä!
 
niin, no eipä tässä "huokaisemaan" päästä vielä vuosiin muutenkaan.. vanhin lapsemme on liikuntavammainen ja tarvitsee siten enemmän apua kuin muut 5-vuotiaat.

tiedän etten voi toista pakottaa hankkimaan lisää lapsia, enkä tosiaankaan ole pakottamassa.. itseäni vain huolettaa että miten pääsen tästä kaihosta ja alakuloisuudesta yli ja vielä niin etten ala kymmenen vuoden päästä asiaa suuremmin harmittelemaan.
 
niin ja ei meidän parisuhteessa ole mitään erikoista, puhutaan kyllä asioista, mutta juuri tästä ko. asiasta ei ukko nyt halua sen enempää puhua.

ja miten se muuten onkin että mies saa päättää että ei lisää lapsia ja naisen pitää hänen kantaa ymmärtää, mutta miehen ei tarvitse ajatella asiaa naisen kannalta.. tämä noin yleisesti.
 
Myös mun miehellä on mieli vähän muuttunu. Puhuttiin aikoinaan VÄHINTÄÄN kolmesta lapsesta, nyt kummasti tämä yksi riittäisi... Onneksi suostui kakkosen tekemiseen, mut kolmatta tuskin haluaa... Itse haluan ainakin 4 lasta.
 
niin ja ei meidän parisuhteessa ole mitään erikoista, puhutaan kyllä asioista, mutta juuri tästä ko. asiasta ei ukko nyt halua sen enempää puhua.

ja miten se muuten onkin että mies saa päättää että ei lisää lapsia ja naisen pitää hänen kantaa ymmärtää, mutta miehen ei tarvitse ajatella asiaa naisen kannalta.. tämä noin yleisesti.

No yleisesti ottaen se mielestäni on molempien asia. Ei sitä kumpikaan voi yksin päättää, mutta nämä asiat nyt ovat vaikeita ja niinhän se on että se osapuoli joka ei halua lasta on etulyöntiasemassa, koska lasten saamiseen ei voi toista oikeen pakottaa.

Mielestäni jokaisen pitäisi ymmärtää, että tällaisia etukäteen tehtyjä lupauksia lapsiluvusta ei pitäisi tehdä, tai ainakaan niitä ei pitäsi ottaa kiveen kirjoitettuna lakina!
 
niin ja ei meidän parisuhteessa ole mitään erikoista, puhutaan kyllä asioista, mutta juuri tästä ko. asiasta ei ukko nyt halua sen enempää puhua.

ja miten se muuten onkin että mies saa päättää että ei lisää lapsia ja naisen pitää hänen kantaa ymmärtää, mutta miehen ei tarvitse ajatella asiaa naisen kannalta.. tämä noin yleisesti.

Eikös seksiäkin harrasteta sillon kun molemmat haluaa? Ja kyllähän sen, joka ei haluu niin pitäs ymmärtää ja ajatella asiaa sen haluavan kannalta, mut painostamalla ei toista saa kun työnnettyy kauemmas. Ja sithän on se vaihtoehto et ottaa väkisin. Vertaisin tätä siihen, et hankkiudutaan vasten miehen tahtoa raskaaks.

Jospa antaisit tilanteen hautua kuukauden pari ja ajattelisit itsekin sillä aikaa jo olemassa olevia lapsia ja miestäsi. Ethän tiedä, vaikka sen mieli vielä muuttuisi, mutta anna siihen aikaa ja juttele hänen kanssaan kun hän itse on siihen valmis.
 
no jos mä lähtisin tuota aikoinaan mietittyä lapsilukua karhuamaan niin mies kyllä silloin puhui neljästä ja minä kolmesta.. kyse ei tosiaan ole siitä että olisi sovittu.. oli vaan ajatus että niin se mieli tosiaan muuttuu.. Eihän tuollaisia asioita voi sopia.
 
Se voi olla tuo vanhimman lapsen vammaisuus, joka ahdistaa. Mies ei enää halua ottaa riskiä, että jotain sattuisi. Meillä on nuorin lapsi vammainen. Mies ei missään tapauksessa halua tämän jälkeen lapsia, ei edes vahingossa. Sinänsä olet onnekas, että teillä on nyt kaksi lasta. Mies olisi voinut pistää stopin jo ensimmäisen jälkeen.
 
Millaisia hoitoja te ap kävitte läpi?

Meillä mies piti tosi pahana minun mielen vuoristorataa hoitojen aikaan. Olin yleisesti ottaen äärettömän kiukkuinen ja herkkä.
 
niin ja vielä lisäyksenä tähän sekin, etten ole sitä kolmatta haluamassa tässä nyt ja heti, vaan joskus myöhemmin..

Enkä myöskään harrasta koko ajan jankuttamista tästä lapsiasiasta, välillä sopivassa yhteydessä olen asiasta maininnut. Todellakin elän tässä hetkessä noin muutoin ja hoidan kyllä olemassaolevia lapsiani, tuntuisi vain että riittäisi minusta vielä kolmannellekin annettavaa..
 
on valitettavaa, mutta mieli muuttuu ja lopullisen lapsiluvun taitaa päättää se, joka niitä ei enempää halua. Itsekin haaveilin aikanani kolmannesta, mutta mies sanoi selkeesti. että ei halua. Asia oli sillä selvä. Hän kävi vasektomiassa ja asia oli ratkaistu. Nykyisin en edes mieti sitä kolmatta vaan olen onnellinen siitä mitä mulla on:) Tsemppiä, nää on vaikeita asioita!
 
minulla vain Clomifenit olleet käytössä, kun on PCO.

nimenomaan silloin toista ajateltaessa mies halusi kovastikin lisää lapsia, ei ollut meiningillä vielä yksi ja sitten riittää. lapsen vamma on meillä kuitenkin sen sorttinen, että lapsi ymmärtää ja tarvitsee siis apua käytännössä vain liikkumisessa ja kelaakin jo itse jonkin verran.
 
mä olen miehelle tota vasektomiaan ehdottanut (olisi sitten asia ihan selvä eikä tarvitsisi miettiä mahtaako se vielä suostua vai ei) mutta se ei myöskään hänelle sovi.

kai se on vaan yritettävä jollain tapaa saada tämä vauvakaiho mielestä (miten?!)..
 

Yhteistyössä