mies ei halua enempää lapsia.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja viivi harmaana
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
[QUOTE="huh";23451533]En minäkään haluisi enää lisää yhtään vammaisen lapsen jälkeen. Sinä olet yhden vielä saanut.[/QUOTE]


Tämä oli aika luokkaavaa, siis tuo kommenttisi "Huh". Kaikilla ei ole näin. Meillä on kolme lasta, esikoinen terve ja lahjakas jne. kaikinpuolin pärjäävä lapsi. Keskimmäisellämme on vamma, joka huomattiin hänen ollessaan 2v (en sano mikä vamma), mutta emme voineet siihen mitenkään itse vaikuttaa, se oli täysi yllätys. Tämän jälkeen jonkin ajan kuluttua tilanteeseen sopeudeuttuamme toteutimme toiveen kolmannesta lapsesta, otettuamme nsin selvää riskeistä jne, niin paljon kuin se oli mahdollista. Ja nyt meillä on sitten kolmeas terve ja aurinkoinen kullanmuru, joka on eheyttänyt perhettämme tuon kriisin jälkeen. Kaikki lapset rakkaita ja kallisarvoisia, muuta olen iloinen, että esikoisellamme on nyt myös terve sisarus.
 
[QUOTE="äiti minäkin";23451674]Tämä oli aika luokkaavaa, siis tuo kommenttisi "Huh". Kaikilla ei ole näin. Meillä on kolme lasta, esikoinen terve ja lahjakas jne. kaikinpuolin pärjäävä lapsi. Keskimmäisellämme on vamma, joka huomattiin hänen ollessaan 2v (en sano mikä vamma), mutta emme voineet siihen mitenkään itse vaikuttaa, se oli täysi yllätys. Tämän jälkeen jonkin ajan kuluttua tilanteeseen sopeudeuttuamme toteutimme toiveen kolmannesta lapsesta, otettuamme nsin selvää riskeistä jne, niin paljon kuin se oli mahdollista. Ja nyt meillä on sitten kolmeas terve ja aurinkoinen kullanmuru, joka on eheyttänyt perhettämme tuon kriisin jälkeen. Kaikki lapset rakkaita ja kallisarvoisia, muuta olen iloinen, että esikoisellamme on nyt myös terve sisarus.[/QUOTE]


Niin, ja vielä se, että nämä ovat tavattoman henkilökohtaisia ratkaisuja ja kipeitäkin asioita, ei näihin voi tulla laukomaan mitään yleistyksiä, jos ei ole tilanteessa vielä itse ollut. Eri asia tietnkin , jos ihmiset toimivat harkitsemattomasti asioiden suhteen, voimavaransa väärin arvioiden
 
Meidänkin ensimmäisen lapsen vamma on sellainen, joka ei voi esim periytyä ( syntyi keskosena ja hapenpuutteesta johtuen aivoissa vamma, joka aiheuttaa liikuntavamman). Eli ei ole sen enempää riskiä kuin kennelläkään.. Toinen lapsi syntyi täysiaikaisena ilman ongelmia.

Jokainen vammaisen lapsen perheeseensä saanut, päättää ihan itse jaksaako vielä lisää lapsia. Sitä ei voi kukaan muu määritellä. Pari vuotta sitten en olisi ajatellutkaan lisää lapsia, oli sen verran vielä hektistä. Nyt olisi henkisiä ja fyysisiä rahkeita sille kolmannellekin. Mutta ei sitä nyt ole tulossa kun mies niin on päättänyt.
 
elämä on kompromissejä täynnä. tässä asiassa sen sana painaa joka ei halua lisää lapsia. luonnollisesti. mies voi sitten tehdä kompromissi toisessa asiassa. :D se on hankalaa sanoa mitä tulet tuntemaan tulevaisuudessa mutta se on oikeesti sen päivän murhe. voihan se olla että olet tyytyväinenkin lapsilukuun.
 
kyllä se on vaan kunnioitettava toisen mielipidettä siitä et ei niitä lapsia halua. Niinkuin moni sano et ennen lapsia niitä voi haluta 5 tai kuus tai 2. Sitten kun se arki alkaakin sen lapsen kanssa ja huomaa ettei se olekkaan mitään ruusuilla tanssimista, nii kyllä siin mieli muuttuu.

Meillä oli puhetta aikoinaan kahdesta. Lapsen aika vaikea uhma sai miehen muuttamaan mielipiteen ettei haluakkaan toista. Laps on nyt 7v ja mä olen hyväksynyt sen. Ei se ole mulle niin iso asia et mä rikkosin muuten loistavan parisuhteen ja perheen ja lähtisin etsimään miestä kenen kanssa se toinen tehdä ( ja voi käydä nii ettei sellasta löydy )

Sanoit et miehen pitäs ajatella sun kannalta se asia.. no koitappa sä ajatella sen miehen kannalta se asia. Teillä kuitenki 2 lasta joista toisella on erityistarpeita. Ikääkään heillä ei vielä kauheesti ole, joten kyllä mä ymmärrän miehen ahdistuksen siitä et mitä tulevaisuus tuo ja myös se oma jaksaminen on tärkeetä.
 
niin, ehkä se vasektomia kuulostaa hänestä siltä että miehyys vietäisiin.. mistä näistä tietää, vaihtoi puheenaihetta kun pari viikkoa sitten ehdotin.
 
täällä on nyt moni, joka ei ole lukenut ajatuksella mitä olen kirjoittanut..

EN ole pakottamassa miestä mihinkään, kerroin vain tilanteesta. Kysyin MITEN itse pääsen yli tästä alakulosta ja haikeudesta ilman katkeroitumista.

Selvääkin selvempää on että meille ei ole tulossa enempää lapsia. Mies voisi siis teettää vasektomian, niin ei tarvitsisi minunkaan hormoneja turhaan popsia.
 
ja miten se muuten onkin että mies saa päättää että ei lisää lapsia ja naisen pitää hänen kantaa ymmärtää, mutta miehen ei tarvitse ajatella asiaa naisen kannalta.. tämä noin yleisesti.


Joka ikinen päivä tällä palstallakin mesotaan, kuinka naisella on oikeus päättää kehostaan. Ihan yhtä lailla miehelläkin on. Omassa lähipiirissä on ollut pari tilannetta, joissa on pariskunnan nainen on tullut ns. vahingossa raskaaksi. Kummassakin tapauksessa lasten tulevat isät olisivat halunneet pitää lapsen, mutta kumppanitpa halusivat teettää abortin. Miehillä ei ollut noissa tapauksissa mitään sanottavaa, sillä naiset olivat sitä mieltä (kuten tällä palstallakin aina ollaan), että heidän kroppa, heidän päätös. Eivät suostuneet siis edes keskustelemaan asiasta.

Eräällä tuttavapariskunnalla taas on tilanne, että kolme lasta jo löytyy ja nyt vaimo odottaa neljättä, kun tuli raskaaksi pillerien petettyä. Olivat jo sopineet, ettei enempää lapsia, mutta nyt nainen haluaakin tuon neljännen. Perheen tilanne on tällä hetkellä se, että mies on ainoa työssäkävijä ja töiden jälkeen kaikki kotityöt (siivoukset, ruuanlaitto yms) ovat myös miehen niskoilla. Mies myös on kaiken vapaa-aikansa (arki-illat, vapaapäivät ja lomat) lastensa kanssa, vie ulos ja kuskaa harrastuksiin. Mikäli jotain aikaa jää, se menee perheen yhteisen kodin remppaamiseen. Jos lapsilla on joku ongelma, he kertovat sen ensiksi isällensä. Mies onkin sanonut, ettei hän yksinkertaisesti jaksaisi enää neljättä lasta. Että hänestä tuntuu, että hän tukehtuu. Mitään omia harrastuksia hänellä ei ole ollut enää vuosikausiin.

Kyseisen parin nainen ilmoitti, että hänen kroppa ja hän haluaa pitää lapsen. Vauva-ajan ja pikkutaaperoiän (0-1,5v) tuo nainen jaksaa olla lastensa kanssa, sen jälkeen vastuu siirtyy lähes täysin isälle (ja kunnalliselle päivähoidolle).

Eli eivätpä ne naisetkaan miesten kantoja aina ajattele...
 
täällä on nyt moni, joka ei ole lukenut ajatuksella mitä olen kirjoittanut..

EN ole pakottamassa miestä mihinkään, kerroin vain tilanteesta. Kysyin MITEN itse pääsen yli tästä alakulosta ja haikeudesta ilman katkeroitumista.

Selvääkin selvempää on että meille ei ole tulossa enempää lapsia. Mies voisi siis teettää vasektomian, niin ei tarvitsisi minunkaan hormoneja turhaan popsia.

Ajan kanssa se menee ohi ja koita ajatella vaan sitä et sulla on jo 2 lasta ja keskity heihin.
 
[QUOTE="Katariina";23451187]Samaa mieltä! Lapsettomana on niin helppoa haluta monta lasta mutta kun reality bites mieli muuttuu monella![/QUOTE]

Näin on! Itsekin olen ekan jälkeen sitä mieltä, että saattaapa olla ihan hyvä lapsiluku tuo yksikin :)
 
no meillä kolme alle kouluikäistä poikaa ja mies haluaisi viel yhen nöttiäisen meille lisää. ja minä olen se teilaava osapuoli. aikoinaan sovittiin että max kolme lasta. nyt onkin miehen mieli muuttunut ja minä olen se vastahankainen. takana siis kome raskautta joissa kahdesta mulla ollut vaikea monipistoshoidolla hoidettava raskaus diabetes enkä sitä enää haluisi/ minusta tuntuu että nelonen olisi jo liikaa. mutta jos vahinko kävisi ja ehkäisy pettäisi niin olisi tulokas varmasti molemmille tervetullut.

jotain puhetta asiasta tuli uudelleen ja mies sanoi että mitä sitä sitten enempiä ajattelemaan kun olet kielteisellä kannalla.
 
niin, ehkä se vasektomia kuulostaa hänestä siltä että miehyys vietäisiin.. mistä näistä tietää, vaihtoi puheenaihetta kun pari viikkoa sitten ehdotin.
Vasektomia on asia, josta pitää olla sataprosenttisen varma. Jos on pienen pienikin epäilys siitä, että ei halua operaatioon, niin siihen ei pidä mennä. Tälläkin on palstalla on usein äitejä, jotka katuvat tehtyä sterilisaatiota tai vasektomiaa.
 
täällä on nyt moni, joka ei ole lukenut ajatuksella mitä olen kirjoittanut..

EN ole pakottamassa miestä mihinkään, kerroin vain tilanteesta. Kysyin MITEN itse pääsen yli tästä alakulosta ja haikeudesta ilman katkeroitumista.

Selvääkin selvempää on että meille ei ole tulossa enempää lapsia. Mies voisi siis teettää vasektomian, niin ei tarvitsisi minunkaan hormoneja turhaan popsia.
Miehen mieli voi muutta myöhemmin. Jotenkin kuulostaa pahalta, että haluasit lapsen, mutta samalla haluat miehen menevän vasektomiaan.
 
[QUOTE="Katariina";23451187]Samaa mieltä! Lapsettomana on niin helppoa haluta monta lasta mutta kun reality bites mieli muuttuu monella![/QUOTE]

mutta mullapas tuli vaan kahta kauheempi vauva kuume ekan lapsen jälkeen
 
[QUOTE="vieras";23455084]Miehen mieli voi muutta myöhemmin. Jotenkin kuulostaa pahalta, että haluasit lapsen, mutta samalla haluat miehen menevän vasektomiaan.[/QUOTE]

Mä toisaalta ymmärrän ton pointin. Sillä sais asialle pisteen, eikä tarttis enää ajatella. Itse annoin miehelle vielä 5 vuotta aikaa ajatella ja laitoin kierukan. Ei halunnut kolmatta, muttei vielä myöskään vaksetomiaa. Ja kyl se must vähän niin on, et jos itse popsit hormoneja ja kärsit kierukoiden laitot ja synnytykset, niin kyl se olis kohtuullista mieheltä hoitaa loppuiän ehkäisy :) Olettaen, ettei oikeesti enää mies haaveile mahdollisesti lapsesta oman tai uuden kumppanin kanssa. Musta tää jälkimmäinenkin vaihtoehto miehellä on oikeus ottaa huomioon, vaikka olis kuinka onnellinen nyt. Eihän koskaan voi 100% varmaksi tietää mitä tapahtuu esim. 5-10 vuoden sisällä. Jos ollaan nuoria ihmisiä ja toinen vaikka esim. kuolee ja toinen löytää vielä uuden lapsentekoiässä olevan vaimon, joka sen omankin muksun vielä haluais.
 

Yhteistyössä