Lapselle äidin sukunimi, loukkaus isää kohtaan?

[-]

Minulla ennestään 2v lapsi joka ei isäänsä ole ikinä nähnytkään (isä ei halua olla tekemisissä, eikä lapsen asiat kiinnosta) ja nykyinen mieheni on ollut kuvioissa siitä alkaen kun lapsi ollut 2kk ikäinen, lapsella minun sukunimeni.

Meille syntyi nyt yhteinen lapsi ja mies on ehdoton että lapselle tulee hänen sukunimensä, asiasta on kuulemma turha neuvotella ja on loukkaus häntä kohtaan jos lapsella ei ole hänen sukunimeään. Minusta taas olisi kaikista paras että molemmilla lapsilla olisi sama sukunimi, he tulevat kuitenkin olemaan ikänsä puolesta esim. samassa päiväkoti ryhmässä, harrastuksissa samassa ikäluokassa jne.. ja samaan aikaan mies puhuu että molemmat on silti samalla lähtöviivalla ja yhtä rakkaita hänelle, minusta taas asetelma alkaa olla enemmän sinun ja minun lapsi.. kun tämän toisen kohdalla kaikki tehdään kuten miehen suvussa on tapana tehdä, ja minulla ei ole sanavaltaa siinä kohtaa juuri ollenkaan, ensimmäisen kanssa lähes asia kuin asia tehty päin vastoin (esim. toista ei kastettu, toinen kastetaan jne)

Oikeastikko ihmiset edelleen paheksuu sitä jos lapselle annetaan äidin sukunimi?

 

[fva]

No kyllä minustakin olisi kiva jos lapsilla n sama sukunimi,tässä tapauksessa siis sinun. Koita selittää miehelle että lapsi on hänen ja yhtä tärkeä ja rakas vaikka hänellä onkin sinun sukunimi. Ei se ole mikään loukkaus,yhtälailla se olisi loukkaus sinua kohtaan jos lapsella miehen nimi..

 

[JaV]

Ymmärrän toisaalta miestäsi,hän haluaa"sukunsa jatkuvan",myös nimellisesti.Toisaalta olisi toki helpompi jos lapsilla olisi samat sukunimet jatkossa.Vaikeita asioita,mutta kyllä molempien mielipide täytyy ottaa huomioon.

 

[fgh]

Onko teillä koskaan ollut puhetta adoptiosta? Pitääkö hän lastasi "omanaan"? Milloin aiotte kertoa esikolle, että hänellä on biologinen isä jossain muualla?

Ensimmäiseksi mieleen tuli adoptio, jolloin voisitte antaa miehesi nimen myös vanhemmalle lapselle. Toisaalta, tämä ei ole mikään ratkaisumalli siihen, että miksi lapsilla pitäisi olla isänsä nimi. Toisaalta, näin saisitte samat nimet molemmille.

Mutta aikuisten oikeesti, jos ette pääse yhteisymmärrykseen nimestä, niin sinun nimesihän lapselle jää.

Meidän perheessä minulla on tyttönimeni, vaikka olemme naimisissa ja lapsella isän nimi. Vähän harmittaa, koska oma nimeni olisi kaunis ja harvinainen. Mutta kun tiedän kuinka paljon lapsen saaminen omalle nimellään merkitsi miehelleni, suostuin tällaiseen järjestelyyn.

 

[ohis]

Mielestäni kyllä lapsille pitäisi antaa sama sukunimi, vanhempi lapsi saattaa muutoinkin isompana tuntea itsensä perheen ulkopuoliseksi, kun mies ei ole biologinen isä, ja tuo sukunimiasia kyllä tulee pahentamaan tilannetta.

 

[Kerpele]

Onko teillä koskaan ollut puhetta adoptiosta? Pitääkö hän lastasi "omanaan"? Milloin aiotte kertoa esikolle, että hänellä on biologinen isä jossain muualla?

Ensimmäiseksi mieleen tuli adoptio, jolloin voisitte antaa miehesi nimen myös vanhemmalle lapselle. Toisaalta, tämä ei ole mikään ratkaisumalli siihen, että miksi lapsilla pitäisi olla isänsä nimi. Toisaalta, näin saisitte samat nimet molemmille.

Mutta aikuisten oikeesti, jos ette pääse yhteisymmärrykseen nimestä, niin sinun nimesihän lapselle jää.

Meidän perheessä minulla on tyttönimeni, vaikka olemme naimisissa ja lapsella isän nimi. Vähän harmittaa, koska oma nimeni olisi kaunis ja harvinainen. Mutta kun tiedän kuinka paljon lapsen saaminen omalle nimellään merkitsi miehelleni, suostuin tällaiseen järjestelyyn.

Tätä mäkin kelasin..

 

["vieras"]

Mulla ja mun veljillä on eri sukunimet ja he ovat silti ihan yhtä paljon mun veljiä kuin samanniminen siskoni on mun sisko. Ei nimellä ole oikeasti mitään väliä.

Mutta muuten toi kastaminen/kastamattomuus -juttu ja muut "oikein" tekemiset kuulostavat aika huolestuttavilta.

 

["A.p"]

Ymmärrän toisaalta miestäsi,hän haluaa"sukunsa jatkuvan",myös nimellisesti.Toisaalta olisi toki helpompi jos lapsilla olisi samat sukunimet jatkossa.Vaikeita asioita,mutta kyllä molempien mielipide täytyy ottaa huomioon.

Toisaalta ymmärrän minäkin hänen kantansa, mutta toisaalta hölmöä kun ei hän ole edes omien tätä sukunimeään kantavien sukulaistensa kanssa tekemisissä (paitsi siskonsa) eikä ole viimiseen 20 vuoteen ollutkaan, omasta tahdostaan katkaissut välit sinne suuntaan. Joten ei ole mitenkään siitä että haluaisi kunnioittaa oman isänsä puolen sukua.
Mutta itsepäisenä ja "kaavoihin kangistuneena" kokee sen olevan loukkaus ja lapsen riisto jos lapsella on äidin sukunimi, kyllä minä haluaisin että lapseni yhdistettäisiin sisaruksiksi jo nimen perusteella.

 

["tiina"]

Miksi miehesi ei voi antaa sukunimeänsä myös vanhemmalle lapselle? Jos sinulla yksinhuoltajuus et tarvise siihen lapsen isän suostumusta, eikä siis miehesi tarvitse vanhempaa lastasi adoptoida, pelkkä ilmoitus maistraattiin riittää.

 

["vieras"]

Mielestäni kyllä lapsille pitäisi antaa sama sukunimi, vanhempi lapsi saattaa muutoinkin isompana tuntea itsensä perheen ulkopuoliseksi, kun mies ei ole biologinen isä, ja tuo sukunimiasia kyllä tulee pahentamaan tilannetta.

Miten lapsi voi tuntea itsensä ulkopuoliseksi, kun on kuitenkin sama nimi kuin äidillä?

 

["minä"]

Ymmärrän miestäsi, sillä minun mieheni olisi kokenut myös loukkaavana, mikäli lapsillemme olisi tullut minun sukunimeni. Olemme siis naimisissa, mutta minä olen pitänyt oman sukunimeni.

En usko, että miehesi rakastaa yhtää vähemmän ns. kasvattilastaan (eli sinun lasta), mutta ehkä hän on koko ajan kokenut, ettei ole vanhemmuudessa samalla viivalla sinun (eli biologisen äidin) kanssa? Ehkä hän on ainakin alitajuntaisesti kokenut, ettei hänellä ole silloin samanlaista sananvaltaa (kuten ei juridisesti olekaan) mitä sinulla? Nyt tämä asia tulee läpi siinä, että yhteisen lapsen kohdalla hän haluaa myös käyttää sanavaltaansa.

Sen sijaan että epäilet asetelman muuttuvan "sinun lapset ja minun lapset" asetelmaksi, kannattaisi sinun pitkään ja hartaasti keskustella miehen kanssa siitä, miten hän "oikeutensa" kokee ensimmäisen lapsen(ne) kohdalla. Eli ei kyse ole välttämättä olenkaan rakkaudesta lasta kohtaan vaan puhtaasti siitä, ettei koe saavansa olla lapselle täysvaltainen isä, eikä saa/uskalla ilmaista esim. kasvatuksen osalta kantaansa?

 

["A.p"]

Onko teillä koskaan ollut puhetta adoptiosta? Pitääkö hän lastasi "omanaan"? Milloin aiotte kertoa esikolle, että hänellä on biologinen isä jossain muualla?

Ensimmäiseksi mieleen tuli adoptio, jolloin voisitte antaa miehesi nimen myös vanhemmalle lapselle. Toisaalta, tämä ei ole mikään ratkaisumalli siihen, että miksi lapsilla pitäisi olla isänsä nimi. Toisaalta, näin saisitte samat nimet molemmille.

Mutta aikuisten oikeesti, jos ette pääse yhteisymmärrykseen nimestä, niin sinun nimesihän lapselle jää.

Meidän perheessä minulla on tyttönimeni, vaikka olemme naimisissa ja lapsella isän nimi. Vähän harmittaa, koska oma nimeni olisi kaunis ja harvinainen. Mutta kun tiedän kuinka paljon lapsen saaminen omalle nimellään merkitsi miehelleni, suostuin tällaiseen järjestelyyn.

Adoptioon tarvitaan vanhemman lapsen biologisen isän suostumus koska isyytensä on tunnustanut, ja ihan v-ttuillakseen ei sitä anna. Tätäkin pohdittiin jo aijemmin, ei kylläkään sukunimen takia vaan sen takia että lapset myös vanhempana tuntisivat olevansa samalla viivalla.

 

["tiina"]

[QUOTE="A.p";23483652]Adoptioon tarvitaan vanhemman lapsen biologisen isän suostumus koska isyytensä on tunnustanut, ja ihan v-ttuillakseen ei sitä anna. Tätäkin pohdittiin jo aijemmin, ei kylläkään sukunimen takia vaan sen takia että lapset myös vanhempana tuntisivat olevansa samalla viivalla.[/QUOTE]

No entäs se pelkkä nimenvaihto?

 

[fgh]

[QUOTE="A.p";23483652]Adoptioon tarvitaan vanhemman lapsen biologisen isän suostumus koska isyytensä on tunnustanut, ja ihan v-ttuillakseen ei sitä anna. Tätäkin pohdittiin jo aijemmin, ei kylläkään sukunimen takia vaan sen takia että lapset myös vanhempana tuntisivat olevansa samalla viivalla.[/QUOTE]

Voi, että noita "isiä" sitten löytyy joka lähtöön. Ei oo mitenkään kiinnostunut lapsestaan, mutta v-mainen pitää olla, ettei anna adoptioon lupaa.

Toivottavasti löydätte jonkinlaisen kompromissin nimiasiassa, niin ettei asia jää vaivaamaan.

 

["minä"]

[QUOTE="tiina";23483667]No entäs se pelkkä nimenvaihto?[/QUOTE]

Menkää naimisiin ja ota miehen nimi. Samalla vaihdat myös ensimmäisen lapsesi nimeksi uuden sukunimesi. Ainakin niin se onnistuu varmasti.

 

[Hemio]

Luulenpa, että vanhemman sukupolven sekä perinteisesti ajattelevat ihmiset paheksuvat äidin sukunimen antamista lapselle?

Olemme naimisissa, molemmilla oma sukunimi, lapsilla äidin sukunimi. Miehelle oli ihan sama, kumpi nimi lapsille tulee. Tämä oli kova paikka anopille, valintaa saa kuulemma olla jokapaikassa selitelemässä. Me taas emme koe, että asiassa olisi kenellekään mitäään selitettävää. Nimiasia on perheen sisäinen sopimus, joka ei muille kuulu.

 

["vieras"]

[QUOTE="A.p";23483652]Adoptioon tarvitaan vanhemman lapsen biologisen isän suostumus koska isyytensä on tunnustanut, ja ihan v-ttuillakseen ei sitä anna. Tätäkin pohdittiin jo aijemmin, ei kylläkään sukunimen takia vaan sen takia että lapset myös vanhempana tuntisivat olevansa samalla viivalla.[/QUOTE]

Ei välttämättä tarvita, mutta silloin pitää lähteä ajamaan asiaa oikeuteen.

 

["A.p"]

[QUOTE="minä";23483708]Menkää naimisiin ja ota miehen nimi. Samalla vaihdat myös ensimmäisen lapsesi nimeksi uuden sukunimesi. Ainakin niin se onnistuu varmasti.[/QUOTE]

Ei ole tarkoitus ainakaan vielä mennä naimisiin. Vaikka mies koittaa sillä perustella myös tuota nimeä että jos jossain vaiheessa naimisiin mennään niin vähemmän nimiä vaihdettavana.. mutta se nyt ei tätä tilannetta muuta..

 

[kyllä on...]

Minä sanoin miehelleni, että jos en ota hänen sukunimeään kun naimisiin mennään niin lapset on sitten mun sukunimellä ja sillä hyvä. Mikä ihme teitä nykypäivän naisia vaivaa kun kaikki pitää mennä sen miehen pillin mukaan... Sanoin miehelle, että sitten kun SÄ pukkaat sen lapsen maailmaan niin saat laittaa sille oman sukunimes.

 

[hjk]

Meillä lapsilla on minun eli äidin nimi, ja kyllä se herättää edelleen ihmisissä ihan hirvittävästi kummastusta. En oikeasti tajua, millä vuosikymmennellä ihmiset oikein elävät, kun kaikille näyttää olevan automaattisesti selvää, että lapselle tulee isän sukunimi. Sama kun melkein kaikki olettavat, että naimisiin mennessä nainen ottaa miehen sukunimen.

Mutta sinuna antaisin lapselle saman nimen kuin veljelle, kaikkein typerin vaihtoehto on se, että veljeksillä on eri nimet.

 

["minä"]

[QUOTE="A.p";23483849]Ei ole tarkoitus ainakaan vielä mennä naimisiin. Vaikka mies koittaa sillä perustella myös tuota nimeä että jos jossain vaiheessa naimisiin mennään niin vähemmän nimiä vaihdettavana.. mutta se nyt ei tätä tilannetta muuta..[/QUOTE]

No eikös se nyt tällaisessa tilanteessa kuitenkin olisi aika luonteva ratkaisu ristiäisten yhetydessä. Haluaisitte jopa adoptoida sinun lapsesi yhteiseksi, mutta ette ole valmiita menemään naimisiin. Siis vielä tosiasiassa pohditte, haluatteko jakaa elämänne yhdessä?

 

[Mummeliisa]

Meillä kaikilla lapsilla sama sukunimi, vaikka heitä kahdesta avioliitosta.
Eli ensimmäisen mieheni sukunimellä mennään.

 

["minä"]

Minä sanoin miehelleni, että jos en ota hänen sukunimeään kun naimisiin mennään niin lapset on sitten mun sukunimellä ja sillä hyvä. Mikä ihme teitä nykypäivän naisia vaivaa kun kaikki pitää mennä sen miehen pillin mukaan... Sanoin miehelle, että sitten kun SÄ pukkaat sen lapsen maailmaan niin saat laittaa sille oman sukunimes.

Ei ole miehen pillin mukaan tanssimista, mikäli kunniottaa miehen tahtoa hänelle tärkeässä asiassa. Ja miehille tuntuu tuo nimi asia olevan hyvinin tärkeä...

 

[PölyEsteri]

Miksei yhtä hyvin se ole äitiä kohtaan loukkaus, jos lapsilla on isän nimi?

 

[---]

[QUOTE="minä";23483928]Ei ole miehen pillin mukaan tanssimista, mikäli kunniottaa miehen tahtoa hänelle tärkeässä asiassa. Ja miehille tuntuu tuo nimi asia olevan hyvinin tärkeä...[/QUOTE]

No niin se tuntuu olevan tärkeä äidillekin. Ja äidillä on sentään ihan järkevät perustelut, se että lapset ovat samalla sukunimellä, isän perustelu on vain oman egon pönkitystä.