mikä ihmeen anoppiongelma teillä on?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja voi jeesus!
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

voi jeesus!

Vieras
miksi musta tuntuu että ainakin tämän palstan harakoiden mielestä miehen äiti on aina se kamala tyranni joka pilaa koko perheen elämän? Siis ihan oikeasti, niinkö se menee että ne naiset jotka sattuvat saamaan pojan ovat jotenkin tavallista veemäisempiä? Eikö muka teidän omissa äideissänne ole koskaan mitään vikaa kun aina se on vaan se anoppi joka on niin kamala ja jota vihataan yli kaiken?!?
En oikein jaksa uskoa että näin on. Mutta MIKSI täällä aina valitetaan vaan anopeista? Anopin kyläilyt ärsyttää, anoppi kyylää, anoppi ei osaa hoitaa lastenlapsia jne? Anoppinne ovat kuitenkin teidän miehienne äitejä, että kyllä sitten on varmaan outoja miehiäkin teillä kun sieltä anopilta niitä geenejä kuitenkin tulee....
huoh. Toivottavasti minusta ei koskaan tule teidän lastenne anoppia!
 
Ei mulla ainakaan ole ongelmia anopin kanssa, ja täällä usein tuonkin esille, miten hyvät välit meillä on ja anopin kanssa on mukava viettää aikaa. Olen tosi kiitollinen anopistani.
 
Suurimmalti osin anoppini onkin ihan ok. En mä tiedä...Kai sitä jotenkin kyylää tarkemmin ja sen tekemisiä kun se ei ole oma äitini kuitenkaan.
On siinä tiettyjä piirteitä, jotka saa minut raivon valtaan.
MM se meidän henkilökohteisista asioista KAIKILLE puolitutuille juoruaminen ja miehen veljen vaimon ylistäminen.

Mutta niiden asioiden kanssa vain on opittava elämään. Minulal on kuitenkin maailman paras mies, ehkä se anoppikin siinä sivussa menee :D.

(on hänessä toki paljon hyvääkin =). auttaa meitä aina ruokaisasti, pyytää silloin tällöin syömään, pitää lapsia silloin tällöin jne )
 
Enpä ole koskaan anopistani täällä valittanut. Äidistäni kylläkin.
Ehkä sinä vain huomaat nämä anoppi-jutut ja jätät muut huomiotta. Jos kerta KAIKKI AINA valittavat vain anopista.
 
Mä olen monesti miettinyt samaa... Mun asenne anoppia kohtaan kumpuaa ajasta ennen kuin saatiin esikoinen. Silloin minä olin mitä hirvittävin ihminen ja pilaamassa anopin ah, niin ihanan ainokaisen elämän. Anoppi ei puhunut minulle sanaakaan ennen kuin kuuli, että olen raskaana. Sillä sekunnilla minusta tuli tosi mukava miniä joka varmasti tuo sitten lasta mummulaan hoitoon.. Ehkä vähän jäi hampaankoloon... Anoppi on ihan mukava tyyppi ja tärkeä miehelleni ja varmasti mummu on tärkeä myös lapselle, mutta jotenkin vaan en osaa suhtautua täysin positiivisesti ihmiseen, joka ei varmastikaan tänäkään päivänä puhuisi minulle, ellei esikoista olisi.
 
Mun anoppi on monissa asioissa äitini täydellinen vastakohta. Kummastakin löytyy ärsyttäviä, joskus jopa raivostuttavia piirteitä. Omassa äidissä ne on ehkä helpompi sietää kun äiti on kuitenkin ollut mulle aina rakas ihminen, anoppi on karusti sanottuna vähemmän tärkeä, vieraampi. Äitiäni näen harvoin ja anoppi taas on näköpiirissä päivittäin (asuu seinän takana) ja jakelemassa apuaan ja neuvoja vähän liian auliisti. Pitäisin anopistani todella paljon jos ei tarvitsisi nähdä niin usein :)
 
Kyllä mun äiti aina anopin päihittää surkeudessaan :) Ei me tosin anopinkaan kanssa ihan hirveen hyvin juttuun tulla, mutta eipä me kovin usein tavatakaan. Ei silleen häiritse.. Joskus vaan mietin että miksi se inhoaa mua.
 
Tein kyl eilen aloituksen omista vanhemmista kuin ärsyttäviä ne on.
Anoppiin tulee pidettyä etäisyyttä kun en vaan jaksa. Anopilla mielenterveysongelmia jotka ei aina niin hoidossa joten.. Pienistä asioista tulee valtavia ja niitä pitää puida viikko tolkulla. Saa ongelman jo siitä jos viedään kukkia lahjaksi.
Nuo kouluikäiset käy päineen suht säännöllisesti mummolla kylässä joten se ihan positiivista.
 
Mulla on ollut kaksi anoppia. Tämä nykyinen on ok, vaikka kovin erialisia ihmisiä olemmekin. Hyvin kuitenkin tulemme toimeen.

Entinen anoppi sitten oli toista maata. Hän on ilmeisesti narsisti. Koko maailma on häntä vastaan, hänellä ei ole juurikaan ystäviä, on katkaissut välinsä kaikkiin sukulaisiinsa mm. lapsiinsa. Kaikilla lapsillaan on narsistiäidin takia enemmän tai vähemmän mielenterveysongelmia... Huoh.
 
Tietenkin ihmisten ärsyttävyys on täysin yksilökohtaista ja eri ihmiset tietenkin vieläpä kokevat saman henkilön käytöksen eri tavoilla. Ja sama ihminen voi myös käyttäytyä ihan eri tavalla eri ihmisten seurassa, eli ei kai tämä anoppi-suhtautuminen ole mitenkään yleistettävissä.

Joissakin tilanteissa huomaan kyllä, että miniät suhtautuvat erikoisella tavalla anoppiensa lapsenhoitohaluun, mutta oman äidin annetaan hoitaa lasta kuin omaansa. Miehen vanhempia siis pidetään vieraina, mutta omia vanhempia ei. Näinhän asia äidin osalta onkin, mutta lapselle nekin isovanhemmat ovat ainakin lähtökohtaisesti yhtä läheisiä, joten tuntuu itsekkäältä, että äiti paheksuu appivanhempien hoitoavuksi tarjoutumista.

Toisaalta jotkin äidit ovat vielä hieman mustasukkaisia omista aikuisista poikalapsistaan, eivätkä sitten osaa käsitellä sitä asiaa terveellä tavalla. Toisaalta jotkut jopa avoimesti myöntävät, että tuntui surulliselta tai vähintään haikealta "luovuttaa" (aikuinen) poika naisystävälleen.
 
Mulla ei ole mitään anoppiani vastaan vaikka ei olekaan sellainen ihminen jollaisia minä arvostan. Hän ei puutu elämäämme mitenkään joten eipä mulla ole syytä häntä inhotakaan.

Jos meillä olisi lapsia niin sit en tiedä tulisiko ongelmia. Hän on alkoholisti. Tällä hetkellä on tunne että en uskoisi hänen silloinkaan elämäämme puuttuvan.

Itse näen häntä ehkä kerran vuodessa :D
 
Ei se anoppiongelma ole mikään uusi juttu. Äideille on vain joskus hyvin vaikeaa hyväksyä poikansa olevan aikuinen, eikä kenenkään ole pakko suvaita loukkauksia ihan vain sen takia, että miehen äiti ei halua elää omaa elämäänsä vaan koittaa elää lastensa kautta.

Raamattukin, se vanha käytösopas, ottaa kantaa asiaan vihkikaavassaan "Sentähden mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa." Eikö tuo ole aika selvä vihjaus?

On toki olemassa mukaviakin anoppeja. Sellaisen mukavan, kohteliaan ja kunnioittavan itsekin haluaisin.
 
Mulla ei ole mitään anoppiani vastaan vaikka ei olekaan sellainen ihminen jollaisia minä arvostan. Hän ei puutu elämäämme mitenkään joten eipä mulla ole syytä häntä inhotakaan.

Jos meillä olisi lapsia niin sit en tiedä tulisiko ongelmia. Hän on alkoholisti. Tällä hetkellä on tunne että en uskoisi hänen silloinkaan elämäämme puuttuvan.

Itse näen häntä ehkä kerran vuodessa :D





Minäkin luulin noin 2 vuotta sitten. Voi niitä aikoja :laugh:
 
Mä olisin niin halunnu kivan anopin, varsinkin kun itsellä ei enää ole äitiä. Mut anoppi on ihan outo ja varsinkin ennen esikoista oli todella ilkeä minulle. Mut toisaalta en ole ainut kenen mielestä anoppi on outo, sillä on jonkinlainen maine kotikylässään...
 
Kyllä ON ongelma. Täysin paska manipuloija joka alkaa kiukutella kuin pikkupentu kun ei saa tahtoaan läpi. Valitettavasti tajusin asian suuruuden liian myöhään (kun meille tuli lapsi).
Ja KYLLÄ miehessä on niitä paska geenejä, myönsin ne itselle liian myöhään VALITETTAVASTI (eli kun on jo tuo lapsi)...Eli kummankin laajuus tuli ilmi vasta kun lapsi syntyi. Anoppi alkoi määräilemään ja manipuloimaan urakalla joka huononsi meidän suhdetta ja nyt mies kiukkuaa minulle kun äitinsä riehuu tai mököttää. V'ttu!
 

Yhteistyössä