Olenko ainoa, joka nauttii äitiydestä enemmän, jos...

["apsi"]

on taloudellisesti varaa hankkia lapsille "kaikkea paljon"? :xmas:
Siis että on varaa pukea uusiin, sävysävyyn ja hankkia leluja, pelejä ja vehkeitä...
Turvaistuimet ja vaunut ovat uusia ja kaikilla lisukkeilla...

Sanon ihan rehellisesti, että minulla tämä asia kulkee täysin käsikädessä sen kanssa, miten jaksan äitinä ja kuinka paljon nautin äitiydestä. Pinnallinen?
Meillä on ollut sekä näitä rikkaampia kausia, että sikatiukkojakin kausia ja olen sen totisesti huomannut, että kun on rahaa, jaksan melkein mitä vain ja olen aina iloinen ja nautin joka päivästä lasten kanssa
TAI
kun on sikatiukkaa, eikä ole varaa pukea uusiin ja turvaistuimetkin jo ovat kulahtaneet, olen herkästi kärttyinen, masentunut ja en jaksa melkein yhtään mitään...

Mitä tämä kertoo minusta? Näin kuitenkin on asian laita. Siksi pyrimme jatkuvasti siihen, että rahaa olisi, mielellään paljon.

 

[kaikkea kokenut]

Ehkä olet. Mä en ainakaan nauti siitä, kun kaikki aika menee töissä ja ostoksilla. Enemmän vapaata ja vähemmän rahaa sopii mulle. Viihtyy kotnakin paremmin, kun ei ole rahaa shoppailla. Tietenkin se on ankeeta, kun ei edes välttämättömään rahat riitä. Sitä en halua kuitenkaan.

 

[fifiia]

Hmm... en tiedä onko järkevää opettaa lapselle että hän saa "kaikkea paljon", eikä kysymys pelkästään taloudellisuudesta.

Toki riittävä/hyvä taloudellinen asema helpottaa monia asioita ja varmasti niukassa taloudellisessa tilanteessa on haastavampaa olla hyvä äiti. Joku tosin ehkä kaipaa haasteita ollakseen onnellinen, mutta niitä haasteita varmasti löytyy muitakin... Jotakin onnea voi ostaa, mutta toisaalta köyhä ei välttämättä ole onneton ja "tylsistynyt".

 

[nojaa]

Onhan elämästä yleensäkin paljon helpompi nauttia, jos ei ole rahaongelmia, joten ei kai tuo nyt niin outoa ole. Vaikea sitä on hirveän onnellinen olla, jos koko ajan pitää päässä raksuttaa, että riittääkö rahat leipään saati leivänpäällisiin.

 

[versatile]

No joo.. itsellä ei ole vielä lapsia ja huonoltahan tuo tavallaan kuulostaa. ..mutta! Ymmärrän kyllä sinua ihan täysin. Itselläni on ollut vaikea alkuvuosi ja sen takia olen laittanut rahaa useamman tonnin parissa kuukaudessa merkkilaukkuihin. Tuovat minulle iloa.

Kauniista asioista saa iloita, mutta kai se hyvä olisi ettei se menisi liiallisuuksiin, ja iloa saisi myös niistä kauniista vanhoista kivoista asioista.

 

[zxc]

Meillä on harva tavara hankittu uutena. mutta kyllä haluaisin uudet hienot vaunut jne...ja varaakin periateessa ois, mutta mielestäni on ihan turhaa pistää satoja euroja vaunuihin, turvakaukaloihin jen...vaikka hienoa se kyll ois, mutta rahalle on parempaakin käyttöä

 

[täällä myös]

Täällä toinen. Ideana hommassa ei mun kohdalla ole se, että saa kaikkea mahdollisimman paljon, vaan voi ostaa laadukkaita tuotteita ja yläättävät menot eivät vie konkurssiin. On varaa harrastaa, matkustaa, ihan mitä tahansa ilman, että se vaatii vuoden säästämistä, on varaa asua isossa asunnossa viihtyisällä paikalla.

Se, että on taloudellisesti itsenäinen ja rahaa jää tilille välttämättömyyksien jälkeen enemmän kuin 300e (mikä olis siis tilanne opiskeluaikoina) ja sitä on tarvittaessa toisella tilillä varalle ihan reilusti. Loppukuuta ei tarvitse elää kädestä suuhun tai ostaa 50 euron farkkuja ja 70 euron kenkiä eri kuun palkoista.

Mulle nämä ovat todella tärkeitä asioita ja ihan tarkoituksella jätimme lapsen hankkimisen sellaiseen ajankohtaan, että taloudellinen tilanne ei ollut vain tyydyttävä, vaan erinomainen. Mulle oli todella tärkeätä saada tutkinto valmiiksi ja työllistyä ja kerätä sitä taloudellista turvaa ennen perhettä. Samoin miehelle.

Voin satavarmaksi sanoa, että en olisi nauttinut äitiydestä jos olisimme tehneet lapsen esim. kesken opintojen, kun oli tiukkaa.

 

["vieras"]

No joo.. itsellä ei ole vielä lapsia ja huonoltahan tuo tavallaan kuulostaa. ..mutta! Ymmärrän kyllä sinua ihan täysin. Itselläni on ollut vaikea alkuvuosi ja sen takia olen laittanut rahaa useamman tonnin parissa kuukaudessa merkkilaukkuihin. Tuovat minulle iloa.

Kauniista asioista saa iloita, mutta kai se hyvä olisi ettei se menisi liiallisuuksiin, ja iloa saisi myös niistä kauniista vanhoista kivoista asioista.

Mulla sama tilanne, paitsi ei varaa monen tonnin merkkilaukkuihin, mutta kyllä sen huomaa, että mieli on parempi aina kun on rahaa, enkä todellakaan ole edes mikään himoshoppaaja

 

[hippib]

Kyllä mä ymmärrän täysin. Nykyään elo ilman riittävää rahaa on hankalaa. Ja mun kohdalla ainakin vaikuttaa se, että olin nähnyt ihan tarpeeksi perheitä, jotka elävät kädestä suuhun ja elämä on kiinni seuraavasta toimeentulotuesta/lapsilisästä jne. Pärjäävät kyllä, mutta en mä nauttisi sellaisesta elämästä.

Mä hikoilin opintojen parissa viisi vuotta ja pääsin töihin, jossa joudun olemaan miltei päivittäin 8-16, mutta toisaalta sitten ei mm. tarvitse asua 50 neliön lähiökerrostalossa kolmen lapsen kanssa.

 

["Vieras"]

Minusta se kertoo, että on langennut materialistiseen ansaan. Itse olin samanlainen. Sitten tajusin, että enemmän olisi lapsilleni iloa puhtaasta luonnosta ja elinkelpoisesta planeetasta kuin uusista vaatteista.

 

[piina]

Tiukkuu kiristää pinnaa ja sen puoleen äitiydestä nauttiminenkaan ei ole niin helppoa. Mutta muuten materiaalista nauttiminen on jokaisen omasta arvomaailmastaan kiinni. Omaan arvomaailmaan ei kuulu kulutushysteria, joten en kuulu tähän kastiin.

 

[et ole ainoa]

Samanlaisia ajatuksia minullakin. Itse en ehkä kuitenkaan pidä tärkeänä sitä, että vaatteet ovat sävysävyyn, mutta tarkoituksenmukaisia niiden pitää olla. Pistää ärsyttämään, jos ei vaikka voi suoriltaan ostaa lapselle kenkiä, jos edelliset jäävät pieniksi/menevät rikki. Minullakin kokemuksia tiukemmista ja runsaammista ajoista.

 

[Esteetikko]

Ymmärrän ap:ta.

Minun ei ole ollut "pakko" saada kaikkea uutena, esim. vaunut ostimme tuttavilta, mutta esteettisenä ihmisenä minulle on todellä tärkeää että kaikki tavarat ja vaatteet ovat kauniita ja hyväkuntoisia. Pääosin meillä kyllä kaikki on ostettu uutena. Käänsin valtakunnan ympäri etsiessäni juuri sellaista pinnasänkyä ja hoitopöytää, joita halusin ja löysinkin lopulta. Eivät ole halvimmasta päästä. Samoin kaikki pinnasuojat, mobilet, vauvan viltit, petivaatteet ja unipussi ovat samaa sarjaa, koska se näyttää hyvältä -hinnasta viis.

Se vain tuo minulle iloa, että kaikki on nättiä. Jos siitä ilosta pitää maksaa 2-5 kertaa enemmän niin minähän maksan. Ei se ole keneltäkään pois.

 

[maikki5000]

Tottakai tietty taloudellinen taso tuo tietynlaista onnellisuutta. Mutta minulle se, että lapsen vaatteet ovat uusia, ei tuo minkäänlaista onnea. Mieluummin ostan käytettyä, vaikka rahaa uuteen olisikin.

Mieluummin tekisin myös vähemmän töitä, vaikka rahallisesti se merkitsisikin tiukempaa. Rahalla ei saa aikaa, ja vanhempien aika on se, mitä lapsi eniten kaipaa ja tarvitsee.

 

[versatile]

[QUOTE="vieras";23720651]Mulla sama tilanne, paitsi ei varaa monen tonnin merkkilaukkuihin, mutta kyllä sen huomaa, että mieli on parempi aina kun on rahaa, enkä todellakaan ole edes mikään himoshoppaaja[/QUOTE]

Itse en ole edes mitenkään hyvätuloinen, olen vain aina ollut aika perussäästäväinen että rahaa vain jää koko ajan yli. Nyt yritän kyllä taas löytää onnellisuutta muualtakin kuin materiasta. Haaveena on tilava omatkotitalo järven rannalta että siihen saa vähän säästääkin. Hah, tajusin että tietyllä tavalla tuokin haave on materialistininen..