2,5v päiväkotiin, 1v:n kanssa kotona???

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja mietin
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
[QUOTE="äiti";23792373]Äiti riittää vielä noin pienelle. Käy perhekerhoissa ja seurakunnan kerhoissa. Kutsu lapsi vieraita ja käy otse kylässä. se riittää.[/QUOTE]

PEESAAN. Ja pääseekö sinne enään niin helposti,jos itse on kotosalla? Ja ainakin meiän kunnassa ei tuu kuntalisää,jos ei ole kaikki alle eskari-ikäiset kotihoidossa.
Nyt keväällä- kesällä puistoissakin kiva tavata muita lapsia ja äitejä.
 
Ymmärrän jos vanhempien on mentävä töihin, toki lapsi kuuluu silloin päiväkotiin. Mutta esimerkiksi sellainen tilanne missä äiti on raskaana, vauvan kanssa kotona niin niitä tilanteita en vaan voi ymmärtää. Tehdäänkö niitä lapsia sillä innolla että vanhat alta pois ja uudet tilalle?
Kyllä olisin hyvin iloinen jos subjektiivinen päivähoito poistettaisiin ja kaikki äidit "joutuisivat" itse kantamaan vastuunsa, ehkä sitten riittääkin vain yksi lapsi mutta ainakin se on itse hoidettu!
 
Miltähän mahtaa esikoisesta tuntua kun hän ei saa jäädä kotiin vaikka tietää äidin ja uuden vauvan siellä olevan? Kun muutenkin on saanut oppia jakamista...
 
[QUOTE="äitiäitiäiti";23793450]Ymmärrän jos vanhempien on mentävä töihin, toki lapsi kuuluu silloin päiväkotiin. Mutta esimerkiksi sellainen tilanne missä äiti on raskaana, vauvan kanssa kotona niin niitä tilanteita en vaan voi ymmärtää. Tehdäänkö niitä lapsia sillä innolla että vanhat alta pois ja uudet tilalle?
Kyllä olisin hyvin iloinen jos subjektiivinen päivähoito poistettaisiin ja kaikki äidit "joutuisivat" itse kantamaan vastuunsa, ehkä sitten riittääkin vain yksi lapsi mutta ainakin se on itse hoidettu![/QUOTE]

usein vedotaan siihen äidin jaksamiseen ja sitä pidetään perusteena tälle hoitoon viemiselle. En voi ymmärtää sitä,että miksi niitä lapsia tosiaan sitten pitää tehdä jos kokee,ettei jaksa. Musta se asettaa lapset toisiinsa nähden niin eriarvoiseen asemaan jos äiti on vauvan kanssa kotona ja vanhempi lapsi viedään hoitoon.
 
Missäs vaiheessa se raja sitten sun mielestäs menee. Meillä esimerkiksi esikoinen on syntynyt joulukuun lopulla. Eli jos se autuaaksi tekevä ikäraja 3v odotettaisiin täyteen niin eipä tuo pääsisi mukaan mihinkään toimintaan joka alkaa elokuussa (kuten yleensä alkaa) koska ei olisi täyttänyt kolmea. Olisi lähempänä 2,5 vuotta.

Kyllä se enemmän on lapsikohtaista miten lapsi toimii ja mitä aktiviteetteja vaatii. Siksi on hyvin kapeakatseista mennä vetämään mitään tiukkoja rajoja minkään iän suhteen. Mä väitän ettei mun poikani ollut 2 v 364 päivää ikäisenä yhtään sen ihmeellisempi kuin 3v 1 päivää ikäisenä. Silti se olisi ok laittaa hoitoon tai mitä vaan koska on täyttänyt maagiset 3 vuotta siinä välissä. Kaverin lapsi taas on neljä ja roikkuu jatkuvasti äidin helmoissa, puhuu vähemmän ja on arempi kuin tämä meidän vuotta nuorempi poika. Ei se samallla tavalla pärjää vieläkään kuin tämä pärjäsi jo 2-vuotiaana. Se on niin lapsesta kiinni.

On, on, ei ole tietenkään väliä onko lokakuussa vai joulukuussa syntynyt. Meilläkin lapsia mennyt hoitoon 2,5v tietämillä kun olen palannut töihin eikä harppaus ole ollut enää suuri 3 vuoteen (mutta ei minusta merkityksetönkään).

Pointti oli se, että puolipäiväinen ihan oikea viriketoiminta ensinnäkin olisi virikkeellistä eikä keskittyisi päivärytmin toteuttamiseen ja lasten säilömiseen kuten keskivertopäivähoito. Toisekseen vastaisi tarpeeseen, joka alkaa kehittyä siinä 3-4v. vaiheilla, tarpeeseen toimia ja leikkiä ryhmässä. Kolmanneksi se poistaisi kokopäiväiset virikelapset, joita on todellisuudessa paljon (omassa kunnassani on kerättynä tiedot, näitä lapsia on paljon!). Neljänneksi se vapauttaisi päivähoitoa oikeaan tarpeeseen ja viidenneksi olisi kunnalle ja kodeille halvempaa. Suurin hyötyjäryhmä olisivat lapset niin päiväkodeissa kuin kodeissakin.

Pärjäämisellä on vain etäisesti tekemistä asian kanssa, kysehän on lapsen kehityksestä eikä luonteesta. Jos 4v roikkuu äidissä kiinni, ei se tarkoita sitä, etteikö hänellä olisi kehityksen puolesta valmiutta tai halua olla osana ryhmää. Hän saattaa vain tarvita enemmän tukea asiaan. Reipas voi olla jo kymmenkuisena, mutta ei se tee lapsesta sen 'sosiaalisesti kehittyneempää' kuin arasta 4-vuotiaasta :) Ymmärrän silti pointtisi, reipas vähemmän riippuvainen lapsi sopeutuu hoitoon helpommin ja lähtee mielellään toimintaan mukaan.
 
Taitaa olla vaan niin että niitä pitää tehä monta kun muillakin on! :( Vauvathan on ihania, sitten kun ne kasvaa vähänkään uhmaisiksi tai ärsyttäviksi niin hoitoon vaan kyllä muut hoitaa! Juuri kun ne eniten kaipaisivat omia vanhempiaan.... Sääli.
 
[QUOTE="äitiäitiäiti";23793450]Ymmärrän jos vanhempien on mentävä töihin, toki lapsi kuuluu silloin päiväkotiin. Mutta esimerkiksi sellainen tilanne missä äiti on raskaana, vauvan kanssa kotona niin niitä tilanteita en vaan voi ymmärtää. Tehdäänkö niitä lapsia sillä innolla että vanhat alta pois ja uudet tilalle?
Kyllä olisin hyvin iloinen jos subjektiivinen päivähoito poistettaisiin ja kaikki äidit "joutuisivat" itse kantamaan vastuunsa, ehkä sitten riittääkin vain yksi lapsi mutta ainakin se on itse hoidettu![/QUOTE]

Ei tietenkään.
Mutta onhan niitäkin, joille se raskaus on oikeasti hankala. Ei siinä ole kyse että vanhat alta pois. Mut tässä aloituksessa ei ole kyse ollut siitä, että äiti olisi raskaana, joten antakaa tämän aiheen olla.

Kuten monta on jo sanonut, niin kaikki ovat tapaus kohtaisia. Kaikki ovat yksilöitä, niin äidit kun lapsetkin. Toiset oikeesti jaksaa olla sen lapsen kanssa yksin 24/7. Toiset tarvitsevat sen parin tunnin tauon, miksi se on niin paha asia? Äidin jaksaminen kuitenkin heijastuu perheessä. Eiköhän jokainen tiedä, mikä on perheelleen parasta ja sillein toimitaan.

Tämän ketjun perusteella alkaa vähän vaikuttamaan, että osa-aikaista päiväkotia vastaan ovat ne katkeroituneet äidit, jotka ovat olleet 15 vuotta kotiäiteinä, ja sen jälkeen joutuneet palaamaan työelämään. Katkeruus, kun itse oli kotona lasten kanssa, niin tottakai sillon muidenkin tarvitsee! Kukaan ei saa helpottaa omaa jaksamistaan, koska itsekkin sitä on oltu kotona vaan lasten kanssa!
Ja tilanteisiin toki vaikuttaa se mieskin. Yh:t ovat varmasti tottuneet siihen yh arkeen. Hakevat osa-aikaista pk paikkaa tai sitten ei, miten itse parhaaksi näkee.
Ne, joilla mies on mukana kuvioissa, ja hän yhtäkkisesti häviääkin työn, tai muiden juttujen vuoksi, pitkäksi aikaa pois, niin tuntuu se arki ihan erilaiselta jäädäkkin yhtäkkiä hetkellisesti yh:ksi. Ja oman kokemuksen perusteella puhun. Kun olin yh, sitä jaksoi paremmin sen koko päivän, koko viikon ja kuukaudenkin lapsen kanssa. Vain ja ainoastaan yksin lapsen kanssa. Kun tuli mies mukaan, ja tottui siihen ettei kaikkea tarvinnut tehdä yksin. Kun mies lähtikin yhtäkkisesti kuukaudeksi pois, oli se jaksaminen ihan erilaista. Toki sitä jaksoi, mutta ihan erilailla kun yh:nä. Ymmärtäköön ken ymmärtää.

Ihan typerää silti nälviä niitä, ketkä sen osari paikan valitsee. Itse olette tehneet oman valintanne, miten toimitte arjen helpotukseksi. Antakaa toisten tehdä omat valintansa ilman arvosteluja. Oli se paikka sit alle 3v:lle hyväksi tai ei, äiti tekee miten parhaakseen näkee.
 
Ei tietenkään.

Tämän ketjun perusteella alkaa vähän vaikuttamaan, että osa-aikaista päiväkotia vastaan ovat ne katkeroituneet äidit, jotka ovat olleet 15 vuotta kotiäiteinä, ja sen jälkeen joutuneet palaamaan työelämään. Katkeruus, kun itse oli kotona lasten kanssa, niin tottakai sillon muidenkin tarvitsee! ...

Oli se paikka sit alle 3v:lle hyväksi tai ei, äiti tekee miten parhaakseen näkee.

Olet täysin väärässä. Itse olen ollut niin onnellinen kotiäitinä, että toivoisin kaikkien löytävän ne mahtavat mahdollisuudet jotka lasten kotihoitamiseen liittyvät!

Ja tuossa viimeisessä lauseessa on jo vaarallinen näkökulma: ettäkö äiti tekee miten parhaaksi näkee, vaikka hoitopaikka ei ole edes hyväksi. Huhhuh. Eikö sillä lapsella tosiaankaan ole mitään väliä?
 
Miltähän mahtaa esikoisesta tuntua kun hän ei saa jäädä kotiin vaikka tietää äidin ja uuden vauvan siellä olevan? Kun muutenkin on saanut oppia jakamista...

No, ilman pikkusisarusta ainakin meni joka aamu päikkyyn sinne iloisena ja tuli iloisena pois. Nyt kun ollaan jääty kotiin, puhuu paljon siitä että "minun ystävä X tekee päiväkodissa sitä- ja sitä". Ja lapsi on 2,5 v. Uskoisin, että jos päiväkodissa jatketaan, niin edelleen menee sinne innoissaan. Pk:n tekemisistä on riittänyt sen verran hauskaa juttua, ettei ole epäilystäkään viihtymisestä, ja uhma on ollut viikolla vähäisempää kuin viikonloppuina, vaikka tekemistä on kotonakin keksitty jos mitä, ja reissussakin on käyty. Kesä saa kuitenkin näyttää, miten tyttö viihtyy äidin ja vauvan kanssa kolmisin. Varmuuden vuoksi hain paikkaa syksyksi.
 
Hmm. vai katkeroituneet kotiäidit :) Katkeroitunut kyllä, mutta se vaan johtuu siitä että haluaisin töihin ja lapselle hoitopaikan läheltä ja lyhyet hoitopäivät, mutta se on mahdotonta kun pk:t täynnä virikelapsia. Väitätkö tosissasi, että tilanne on reilu?
 
Hakisin paikkaa ja veisin kun saisin sopivasta paikasta paikan. Erityisesti jos asut pk-seudulla, nimittäin täällä kun on niin suuri pula päivähoitopaikoista, niin tosi hankalassa asemassa ovat sellaiset jotka tarviivat useammalle lapselle paikat samaan aikaan. Jos esikoinen on jo jossain, saa pikkusisaruskin prioriteetilla sinne samaan sitten paikan.
 
Seli, seli... Vanhemmat jotka ovat pienemmän lapsen kanssa kotona ja roudaavat sen alle 3vuotiaan hoitoon, niin eivät yksinkertaisesti pysty olemaan kahden oman lapsen kanssa ja kasvattamaan heistä yhteiskuntakelpoisia!!!eli heidän tilanteessa on parempi että lapsi on hoidossa jossa ehkä hyvällä tuurilla saa hoitajien huomiota koska omat vanhemmat sitä eivät anna. kukaan vanhempi joka rakastaa lastaan oikeasti, niin pystyy hoitamaan myös sen alle 3vuotiaan. Lapset ovat teidän peilikuvia! Nyt sit on turhaan niiden vastata joilla on diagnoseja ym... Mä tarkotan tällätekstillä aivan tavallisia terveitä vanhempia ja lapsia!!!
 
Olet täysin väärässä. Itse olen ollut niin onnellinen kotiäitinä, että toivoisin kaikkien löytävän ne mahtavat mahdollisuudet jotka lasten kotihoitamiseen liittyvät!

Ja tuossa viimeisessä lauseessa on jo vaarallinen näkökulma: ettäkö äiti tekee miten parhaaksi näkee, vaikka hoitopaikka ei ole edes hyväksi. Huhhuh. Eikö sillä lapsella tosiaankaan ole mitään väliä?

Viimeisellä lauseella hain sitä, kun täällä niin paljon puhutaan, että pk-paikka ei ole alle 3-vuotiaille, niin äiti sen osaa katsoa, onko se pk hyväksi hänen alle 3-vuotiaalleen vai ei.
 
Olet täysin väärässä. Itse olen ollut niin onnellinen kotiäitinä, että toivoisin kaikkien löytävän ne mahtavat mahdollisuudet jotka lasten kotihoitamiseen liittyvät!

Ja tuossa viimeisessä lauseessa on jo vaarallinen näkökulma: ettäkö äiti tekee miten parhaaksi näkee, vaikka hoitopaikka ei ole edes hyväksi. Huhhuh. Eikö sillä lapsella tosiaankaan ole mitään väliä?

Lisään vielä rautalangan puuttuessa, että en olisi vienyt edes vielä töissä ollessani päikkyyn, jos se olisi ollut lapsesta ikävää. Olisin kehittänyt jonkin muun hoitomuodon. Eiköhän lapsen oma äiti tiedä, milloin lapsi viihtyy? Vaikeahan sitä on tajuta, jos pitää vain ilman muuta lähtökohtana, että (kokopäiväisessä) pk-hoidossa lapsi kärsii.
 
[QUOTE="Mie";23793644]Seli, seli... Vanhemmat jotka ovat pienemmän lapsen kanssa kotona ja roudaavat sen alle 3vuotiaan hoitoon, niin eivät yksinkertaisesti pysty olemaan kahden oman lapsen kanssa ja kasvattamaan heistä yhteiskuntakelpoisia!!!eli heidän tilanteessa on parempi että lapsi on hoidossa jossa ehkä hyvällä tuurilla saa hoitajien huomiota koska omat vanhemmat sitä eivät anna. kukaan vanhempi joka rakastaa lastaan oikeasti, niin pystyy hoitamaan myös sen alle 3vuotiaan. Lapset ovat teidän peilikuvia! Nyt sit on turhaan niiden vastata joilla on diagnoseja ym... Mä tarkotan tällätekstillä aivan tavallisia terveitä vanhempia ja lapsia!!![/QUOTE]

En edelleenkään ymmärrä, jos puhutaan oikeesti tunneista / viikko, miten se kertoo että ei pärjäisi lapsen kanssa?
Jos viikossa on 168 tuntia, joista lapsi on ~3-15h hoidossa, niin sekö kertoo että äiti ei jaksaisi hoitaa lastaan?
 
[QUOTE="Tamara";23793643]Hakisin paikkaa ja veisin kun saisin sopivasta paikasta paikan. Erityisesti jos asut pk-seudulla, nimittäin täällä kun on niin suuri pula päivähoitopaikoista, niin tosi hankalassa asemassa ovat sellaiset jotka tarviivat useammalle lapselle paikat samaan aikaan. Jos esikoinen on jo jossain, saa pikkusisaruskin prioriteetilla sinne samaan sitten paikan.[/QUOTE]

Helsingissä ja Espoossa käytössä hoitopaikkatakuu, jolla lapsen saa samaan paikkaan kotihoidon jälkeen tietyin ehdoin.
 
[QUOTE="vieras";23793526]
Pointti oli se, että puolipäiväinen ihan oikea viriketoiminta ensinnäkin olisi virikkeellistä eikä keskittyisi päivärytmin toteuttamiseen ja lasten säilömiseen kuten keskivertopäivähoito. Toisekseen vastaisi tarpeeseen, joka alkaa kehittyä siinä 3-4v. vaiheilla, tarpeeseen toimia ja leikkiä ryhmässä. Kolmanneksi se poistaisi kokopäiväiset virikelapset, joita on todellisuudessa paljon (omassa kunnassani on kerättynä tiedot, näitä lapsia on paljon!). Neljänneksi se vapauttaisi päivähoitoa oikeaan tarpeeseen ja viidenneksi olisi kunnalle ja kodeille halvempaa. Suurin hyötyjäryhmä olisivat lapset niin päiväkodeissa kuin kodeissakin.

[/QUOTE]

Toi on mun mielestä ihan hyvä ajatus tuo leikkikoulutyyppinen juttu. Mutta, siinä voisi hyvin olla ryhmä esim 2 vuotta täyttäneille, joka olisi jonkunlainen "valmentava" luokka tms. Hitusen lyhyempi aika, vanhempi voisi olla mukana tarvittaessa jne.

Mua vaan suunnattomasti närästää just toi "alle 3v ei tarvitse mitään eikä ketään muuta kuin äidin" plaaplaaplaa. Kun se 3-v rajapyykki ei maagisesti lasta muuta mihinkään suuntaan. Kyllä se kehitys menee pidemmällä aikavälillä, se 3-v on vaan keskiverron keskiverto mikä on valittu. Kasvatustiede kun ei ole mikään eksakti tiede (vrt vaikka matematiikka). Lapsetkin kehittyy niin eri tahtia. Peruskoulua aina kritisoidaan siitä että siellä tasapäistetään lapset, tässä mun mielestä tehdään just sitä samaa.

Neljänteen kohtaasi sanoisin että valitettavasti sä et pysty määrittelemään mikä on sitä "oikeaa tarvetta". On esim. lapsia jotka on saaneet ns. virikepaikan pk:sta ennaltaehkäisevänä lastensuojelutoimenpiteenä. On sellaisia kun kotiäiti on sairastunut eikä ole pystynyt hoitamaan enää. Tilanteita on niin erilaisia. Äläkä vaan tule ehdottamaan että pitäisi aina olla lääkärintodistus, sillä tukkisi takuuvarmasti jo nyt takeltelevan terveydenhuollon. Eikä siitä mitään hyötyä olisi koska todistuksen saa kuitenkin ;)
 
Viimeksi muokattu:
Puolipäivähoito päiväkodissa sisältää alle 3 -vuotiaiden ryhmässä todella paljon perushoitoa, ulkoilua ja ruokailun. Pikku tuokioita niitä virikkeitä. Ryhmävessailua -pukemista ja vaipanvaihtoa :D Kyllä sellainen toiminta on ehdottoman tärkeää alle kolmevuotiaalle... juu
 
[QUOTE="vieras";23793676]Helsingissä ja Espoossa käytössä hoitopaikkatakuu, jolla lapsen saa samaan paikkaan kotihoidon jälkeen tietyin ehdoin.[/QUOTE]

Eikun Vantaa ja Espoohan se olikin.
 
[QUOTE="vieras";23793683]No kyllä se jotain kertoo, et vanhempien jaksamisen takia lapsi on sinne hoitoon lykättävä!![/QUOTE]

Ja äiti haluaa välillä omaa aikaa itselleenkin, siitä 168:sta tunnista, sen muutaman tunnin?

Helppoa niidenkin on puhua, joilla on sitä tukiverkostoa, että pääsee tekemään välillä omia juttuja yksikseen. Oma tapaukseni on sekin, että en pääse itseni fysioterapia hoitoihin, koska minulla ei ole ketään kuka voisi vauvaakin katsoa sen aikaa. Esikoinen on sen muutaman tunnin viikossa pk:ssa, jotta saisin välillä vain istua, kun vauva nukkuu. Ja poika on tykännyt olla siellä, niin en näe tässä ratkaisussa mitään pahaa. Jos sinä et sitä siedä, se olkoon sinun ongelmasi.
 
Ettei näitä asioita ja sitä kunka jaksaa voi ajatella ennekun niitä lapsia tekee lisää? Usein taitaa olla niin ettei monikaan anna itselleen mahdollisuutta olla hyvä, pitää tuijottaa enemmän niinhin ihaniin asioihin eikä siihen että työ on raskasta. Työelämässä kerkeää olla vielä ihan varmasti kyllästymiseen saakka, omat lapset on pieniä vain hetken!
 
Neljänteen kohtaasi sanoisin että valitettavasti sä et pysty määrittelemään mikä on sitä "oikeaa tarvetta". On esim. lapsia jotka on saaneet ns. virikepaikan pk:sta ennaltaehkäisevänä lastensuojelutoimenpiteenä. On sellaisia kun kotiäiti on sairastunut eikä ole pystynyt hoitamaan enää. Tilanteita on niin erilaisia. Äläkä vaan tule ehdottamaan että pitäisi aina olla lääkärintodistus, sillä tukkisi takuuvarmasti jo nyt takeltelevan terveydenhuollon. Eikä siitä mitään hyötyä olisi koska todistuksen saa kuitenkin ;)

Siinähän juuri oli esimerkkejä oikeasta tarpeesta. Tarveharkintaa tehdään jo nyt kunnissa, joissa kuntalisän saa vain perhe, jonka lapset kotona hoidossa. Eikun sieltä kyselemään, miten on sujunut ;) Monet ko. kunnista ovat isoja (mm. pk-seudun kuntia), joten eiköhän löydy kattavaa aineistoa kumpi kuormittaa enemmän, tarveharkinta vai virikelapset kunnallisessa hoidossa.
 
Menee vähän ohi alkuperäisen aiheen, mutta kun ketjussa on puhuttu siitä äitien jaksamisesta niin mietin vaan että mitäs ne isät?
Eikö äiti saa hengähdystaukoa muissa perheissä isän hoitaessa lapsia?

Meillä ainakin saan itsellekin aikaa kun isä mielellään puuhailee lasten kanssa.. Tosin meillä lapset edelleen kotihoidossa vaikka molemmat ollaan osittaisesti töissä...
Eikä olis laitettu ketään hoitoon kodinulkopuolelle jos ei olis onnistunut osapäiväisyys.. ;)
Mutta tämä oli meidän ratkaisu.. :)

Itse en siltikään oikein tahdo ymmärtää miksi vanhempi lapsi pitäisi laittaa virikehoitoon kun on kotona nuoremman kanssa.. Kerhot/perhekahvilat/puistot yms riittää mielestäni ihan hyvin.
 

Similar threads

Y
Viestiä
4
Luettu
2K
V

Yhteistyössä