adhd/neurologiseen tutkimukseen ennen 5vee?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja marinakoko
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
M

marinakoko

Vieras
kuka vienyt lapsensa adhd/neurologisiin tutkimuksiin ennen 5 vuoden ikää (adhd "virallisen" dg rajaa). millä oireilla lapsi on päässyt tutkimuksiin vai oletteko menneet yksityiselle puolelle?
 
Perheneuvolassa lasten psykologi teki psykologiset testit, niiden mukaan kaikki ei ok, joten lausunto neuvolaan sieltä ja neuvolalääkäri laittoi lähetteen neurologiselle.. Aikaa odotellessa.. Lapsi täyttää elokuussa 5 v.
 
Meitä ei neuvolassa uskottu kun sanoin ettei pojalla kaikki kohdillaan. Neuvolalääkäri laittoi keskussairaalaan lähetteen että pääsisivät minusta ja minun turhista epäilystä poikaani liittyen. Siirsivät ajan neurologille ja sieltä tuli yllättäen adhd/add ja si-häiriö diagnoosit. Lapsi oli 4v.
 
Meitä ei neuvolassa uskottu kun sanoin ettei pojalla kaikki kohdillaan. Neuvolalääkäri laittoi keskussairaalaan lähetteen että pääsisivät minusta ja minun turhista epäilystä poikaani liittyen. Siirsivät ajan neurologille ja sieltä tuli yllättäen adhd/add ja si-häiriö diagnoosit. Lapsi oli 4v.

Mitä oireita oli?

Kyselen tätä siks kun epäilen et mun 3,5veellä voisi olla jotain kehityksellistä häikkää, adhd + mahdollisia muita, esim. juurikin tuo si-häiriö, hahmotushäiriö...tjsp. On niin hemmettin vilkas, ei tottele, ei keskittymiskykyä, puhe epäselvää ja kankeeta, välttelee vaikeita asioita (esim. pyöräilyä ei suostu yrittää, sanoon "en osaa" ja hermostuu), jumittunut auto-leikkihin ja kirjoistakin bongaa melkein vain autot...
 
Meillä oli nuo jumit. Ei päässy tekemisissään eteen päin vaan aina piti muistuttaa mitä seuraavaksi. Pukemiset meni aina pelleilyksi ja oli sitä ihmeellistä edestakaisin juoksemista, jota en yhtään ennen diagnoosia ymmärtäny. Hirmu tarkka syömisistään ja paitojen niskalaput ärsytti. Tässä osa syitä miksi jankutin neuvolassa että jotakin on. Lääkitys aloitettiin 6v ja nyt pystyy jopa jonossa olemaan häntäpäässä . Ennen eka tai korkeintaan toka, muuten meni ihan mahdottomaksi, jos joutui odottamaan.
Jos ap epäilet omalla lapsellasi niin puhu neuvolassa, äläkä luovuta jos toiset vähättelee. Tsemppiä!!
 
Meillä on oikeestaan molemmilla lapsilla, pienempi 2, lievää oireilua. Pienemmällä on just ruokailun kanssa vaikeeta, tietyt ruoat ärsyttävät ja on tosi kankeet rituaalit ja raivostuu jos tehdään toisin. Ei tykkää pitää vaatteita kovin mielellään, yöppärin kanssa lopetettu vääntö, kun aina repii pois. Pienempi on innokas yrittää vaik ei osaa kaikkee, 3,5 taas ei viitti yrittää jos ei hänestä tuntuu ettei osaa. Hänen osalta pukemiset meneekin riehumikseksi.

Huonot geenit ovat lapset äidiltään saaneet. :( En haluu ylidiagnosoida, enkä väkisin liian aikaisin, mut haluaisin et tarvittaessa saavat avun riittävän ajoissa, kun 70-80 luvulla ei mulle ollut sellaista tarjolla mitä nykypäivänä on.
 
JOS lapsesi saa diagnoosit niin nykyään kyllä hoidetaan ja kuntoutetaan. Meidän lapsella alkoi heti toimintaterapia, fysioterapia ja kuntouttava päiväkotitoiminta. Vuodessa pojalla eteni asiat ihan hurjasti. Ja itseäsi et voi ap mitenkään syyttää. Unohda sellainen.
 
Täytyy varmaan neuvolaa alkaa pommittamaan. Parin viikon päästä päiväkodissa 3,5vuotiaan siirtokeskustelu kun siirtyy pienten ryhmästä pois. Siinä yhteydessä kyllä haluan heidän mielipiteen lapsen kehityksestä. Joskus talvella vihjailiavt puheen epäselvyydestä ja kyllä heti syksyllä kun hoidossa aloitti, hoitajat puhuivat että vilkkaita ovat.

Jos neuvolasta ei homma tarvittaessa etene kai voi sitten mennä privalle. Meillä on lapsivakuutukset niin eikö ne kata tuollaiset tutkimukset?

En mä nyt tietty voi sinänsä itteäni syyttää, mut sille ei voi mitään että välillä tuntuu pahalta. Lähinnä siis se, et jos omat lapset joutuvat kärsimään niin kuin mä olen. (no kuulostaa vähän draamaattiselta mutta sanotaan et helpommallakin olisin voinut elämässäni päästä...).
 
Meillä oli pojan siirtokeskustelu kun siirtyy pk:ssa isompien ryhmään. Nykyisen ryhmän ope sanoi että poika on ihan samalla tasolla kuin ikätoverinsa, ja vilkas niin kuin pojat ovat (uuh...kuinka paljon inhoankaan tuota "pojat on poikia"-ajattelua, vaikka pojat varmaan ovatkin keskimäärin vilkkaampia). Ei siis ollut sitä mieltä että olisi liian vilkas. Kysyin sit et miten esim. pöydässä istuminen ruokaillessa sujuu. Sanoi että jos on ongelmia, siirretään pois pöydästä muualle syömään, aikuisen viereen jne. mutta ei siis ottanut kantaa siihen kuinka paljon tätä tapahtuu. Leikeistä sanoi että on toiminnallinen, ts. ei lue tai tee palapelejä, mutta leikkii ihanasti vauhdikkaita mielikuvitusleikkejä. Kerroin esimerkkejä lapsen vilkkaudesta, esim. siitä että karkailee jatkuvasti, juoksee minne sattuu. Siihen uuden ryhmän täti "viisaasti" sanoi että pitää asettaa esim puistossa selkeät rajat, esim. että tästä puusta pidemmälle ei saa mennä :D :D Pikkasen nauratti. Ihan kun tuota ei olisi kokeiltu jo ajat sitten. Ei onnistu, mikään ei tehoo. Sitten jos ollaan aidatussa puistossa osaa jo aukaista portit ja koko ajan pitää vahtia ettei yritä livistää. Rajojen asettamisesta muutenkin mulle jauhoivat, että lapsi tarvii rajoja. Niin, kyllä me niitä asetetaan, mutta toiset lapset ovat helpompia niitä noudattamaan kuin toiset...

Ihan ei jäänyt ittelleni tuosta keskustelusta selkeetä kuvaa, kun opekin on niin ympäripyöree lauseissaan. Juttelen vielä uudestaan, et saan selkeämmän vastauksen. Tää kuulostaa varmaan kaikkien korviin ylidiagnoimiselta, mutta kun tiedän kuinka perinnöllinen adhd on - ja mulla on ollut tuon ikäisenäkin oireita siitä. Haluan vain auttaa lastani mahdollimman varhain, jos siihen on tarvetta.
 
poika 3.5v kävi neurolla.
Tutkittiin ja todettiin, että on ylivilkas, mutta kehitys muuten ikäistään edellä, mm. saksien käyttö, motoriikka yleensä (kova poika pyöräilemään ja apupyöriä nostettu) ja puheellisesti lahjakas. Vaatii vaan selkeyttä että alkaa keskittyä, tarkat rajat. On temperamenttinen ja haastava.
Suositeltiin neuvolapsykologin arviota viisivuotiaana, mihinkään tutkimuksiin ei tarkemmin vielä lähdetty enkä olisi suostunutkaan.
 
poika 3.5v kävi neurolla.
Tutkittiin ja todettiin, että on ylivilkas, mutta kehitys muuten ikäistään edellä, mm. saksien käyttö, motoriikka yleensä (kova poika pyöräilemään ja apupyöriä nostettu) ja puheellisesti lahjakas. Vaatii vaan selkeyttä että alkaa keskittyä, tarkat rajat. On temperamenttinen ja haastava.
Suositeltiin neuvolapsykologin arviota viisivuotiaana, mihinkään tutkimuksiin ei tarkemmin vielä lähdetty enkä olisi suostunutkaan.

Siis adhd? Millaisilla oireilla päätit mennä neurolle?

Meillä siis poika juurikin 3,5v. Saksia ei saa käyttää oikein, tänään itseasiassa ekaa kertaa näytti siltä että saattais oppii polkemaan, puhe ok, muttei varmaan parhaasta päästä ikäisekseen. Muttei kuitenkaan haastava lapsi, muuta kuin tuon extremevilkkauden ja keskittymiskyvyttömyytensä vuoksi.
 
poika 3.5v kävi neurolla.
Tutkittiin ja todettiin, että on ylivilkas, mutta kehitys muuten ikäistään edellä, mm. saksien käyttö, motoriikka yleensä (kova poika pyöräilemään ja apupyöriä nostettu) ja puheellisesti lahjakas. Vaatii vaan selkeyttä että alkaa keskittyä, tarkat rajat. On temperamenttinen ja haastava.
Suositeltiin neuvolapsykologin arviota viisivuotiaana, mihinkään tutkimuksiin ei tarkemmin vielä lähdetty enkä olisi suostunutkaan.

Siis adhd? Millaisilla oireilla päätit mennä neurolle?

Meillä siis poika juurikin 3,5v. Saksia ei saa käyttää oikein, tänään itseasiassa ekaa kertaa näytti siltä että saattais oppii polkemaan, puhe ok, muttei varmaan parhaasta päästä ikäisekseen. Muttei kuitenkaan haastava lapsi, muuta kuin tuon extremevilkkauden ja keskittymiskyvyttömyytensä vuoksi.
 
[QUOTE="a p";23940031]Siis adhd? Millaisilla oireilla päätit mennä neurolle?

Meillä siis poika juurikin 3,5v. Saksia ei saa käyttää oikein, tänään itseasiassa ekaa kertaa näytti siltä että saattais oppii polkemaan, puhe ok, muttei varmaan parhaasta päästä ikäisekseen. Muttei kuitenkaan haastava lapsi, muuta kuin tuon extremevilkkauden ja keskittymiskyvyttömyytensä vuoksi.[/QUOTE]

lapsi on käyny neurolla koko ikänsä, koska syntyi keskosena ja oli hyvin haastava alku, mm useita elvytyksiä, pitkähköjä hapenpuutteita aivoissa, jne jne. joten lasta on tutkittu. On hyvin haastava, vilkas (!!!) ja temperamenttinen. Jos lapsen vieressä sanoo "tee näin" ei rekisteröi. Täytyy katsoa silmiin, toistaa asia hitaasti ja sitten menee jakeluun. Kuulema on piirteit adhd. lapselle ominaisia, mutta katsotaan 5v uudelleen kun pärjäillään lapsen kanssa ja en näin nuorelle esim lääkehoitoon haluaisi lähteä kun pakon edessä ja pakkoa en koe vielä ainakaan olevan. En tosin ole adhd lapsen hoitomuotoihin kovin perehtynyt.

Lapsi siis on tosi taitava saksienkäyttäjä, leikkaa viivaa pitkin haastaviakin askarteluja, tekaisi 3v neuvolassa 5v kuuluvat tehtävät, tunnistaa värit, eläimet, automerkit jne. mihin kiinnostunus riittää. Kiinnostus ei aina riitä niihi tylsiin juttuihin, mm lautaset lentää seinään jos ei ookaa lempiruokaa jne jne niissä tilanteissa vaikea lapsi.
Meidän poika oppi puhumaan alle 2v mutta ryömi vasta 10kk jne että siinä mielessä hidas.
Muuten on ihana, normaali lapsi, mutta on sitten vaan niin tuhottoman vilkas ja tempramenttinen että välillä oon hukassa. Vaikka sitten kun tahtoo keskittyä, keskittyy. Illalla askarteli yksin 1.5h eikä saanu häiritä.
Kun on toisaalta niin ikätasoa edellä neuvolan mukaan niin siksi on vaikea ajatella, että onko hänessä "vialla" jotain, niinkuin se adhd jota neurolla väläytelään. Vai onko vaan niin vilkas ja haastava ihan luonnostaan.
 
Meil on kyllä pienempi 2vee enempi tuollainen haastava. Tunteensa voimakkaasti näyttävä jääräpää. Heitää lautasen lattialle jos ruoka ei miellytä - ja se onkin aina tuurista kiinni mikä ruoka miellyttää. Puhumaan oppi vajaa 2v ja nyt suu käy koko ajan, siis ihan koko ajan paapattaa, hyppää asiasta toiseen...pääasia että suu käy. :D Motorinen puoli hitaampaa Ryömimään 9kk, konttamaan oppi 11,5kk ja kävely 1v3kk iässä. Vilkas myöskin ja huomattavasti vaikeampi saada tottelemaan kuin isoveljensä.

Kuitenkaan 2veetä en vielä raahais neurolle, vaan ekaks tuon 3vuotiaan, jos tuntuu tarpeelliselta. Hitto kun sais olla kärpäsenä katossa muiden samanikäisten lasten perheissä ja näkis millaista meno on muilla. Vaikee sitä itse on arvioida, varsinkin kun molemmat lapset ovat samanlaisia vilpperttejä.
 
Meillä kuvatunlainen ja paljon muutakin koululainen. Tavallinen lapsi varustettuna kovalla päällä, herkällä mielellä, huonolla sietokyvyllä ja vilkkaalla mielikuvituksella. Pienenä kamat lensivät, ruokien kanssa äärimmäisen valikoiva, aisitiyliherkkyyksiä, todella vaikeita siirtymätilanteita jne. Pettymysten sietokyvystä ei voi puhua kun sitä ei ole alunperin ollut. On ensiparkaisusta asti ollut tauotta äänessä. Yrittäminen, ei kuulunut sanavarastoon.

Mutta kuten sanottu, normaali lapsi. Jotkut jutut on lieventyneet paljon lapsen kasvaessa (erityisesti 5-7 v välillä), jotkut kasvatuksella, joitakin on elämä koulinut. Loput on jäljellä perusluonteessa ja tulee aina olemaankin.

Vähän hymyilytti lukea luovuttamisesta kun opetellaan uusia asioita, lapsihan on vielä tosi pieni. Meillä esim. apupyörät lähtivät 6-vuotiaana, vastahan sitä olikin pari vuotta houkuteltu. Mutta oppi omassa tahdissaan kuten kaiken muunkin. Suorituspaineet tämmöinen lapsi aistii herkästi, koska hänellä on niitä omasta takaakin. On tärkeää hyväksyä ja nähdä hänet arvokkaana itsenään, ei suoritusten kautta tai muihin vertaamalla.

Esim. pyörällä ajaminen opeteltiin niin, että kehuttiin taivaisiin yrittämisestä eikä noteerattu sitä, onnistuiko itse tavoite heti vai vuoden päästä. Kehut suunnattiin siis siihen, että lapsi ylitti itsensä, ei siihen kauanko pyörä pysyi pystyssä.

Koulussa sujuu, kavereiden kanssa sujuu, hyvää palautetta tullut pk:sta, eskarista, koulusta. Kotona monesti ei suju vaan päästelee höyryjä reippaasti ulos ja liikuntaa ja toimintaa tarttee paljon. Samoin huomiota tarttee paljon enemmän kuin perheen nuoremmat lapset. Kasvatuksen viemää energiaa ei voi edes kuvailla.

Ehkä noin pienen kanssa ja kuvauksen perusteella antaisin ajan vielä kulua ja koettaisin nähdä lapsen enemmän normaalissa kuin jonkin diagnoosin valossa. Monilla tuon ikäisillä on mainittuja vaikeuksia ilman että kyse on sen kummemmasta. 2-3veet ovat raivopäitä pahimmillaan, hyvässä lykyssä väliin tulee pari helpompaa vuotta ja koulun lähestyessä onkin raivot potenssiin kymmenen. Mutta tämä vain kuvauksen perusteella, jos asia vaivaa niin voihan sitä lähteä selvittämään.

Lapsen kasvattamistakin vaikeampaa on kasvattaa itseään tällaisen lapsen vanhemmaksi.
 
"Lapsen kasvattamistakin vaikeampaa on kasvattaa itseään tällaisen lapsen vanhemmaksi."

Kyllä on, varsinkin kun itselläni on adhd ja oman kasvatuksen oon saanut adhd-äidiltäni. Samaan aikaan pitäisi itte oppia elämään, kun pitäis saada omat lapset kasvatettuu. Mutta sitä tässä opetellen asiantuntijoidenkin avulla.

Olet ihan oikeassa, että ihan saman lailla käyttäytyviä lapsia voi löytyä ilman että mitään dg on. ADHD:n periytyvyys joidenkin lukujen mukaan voi olla jopa 80%, joten ilmeinen riski on omien lapsien se periä. Kuten sanoin, mulla ainoa tavoite on se, että haluaisin omille lapsilleni helpomman lapsuuden kuin itse oon joutunut taapertaa. Jatkuvalla kieltämisellä, torumisella huonosti käytöksestä, muulla palautteella (toki muutakin yrittänyt muillakin keinoilla) yms. voi hyvin varhaisessa vaiheessa aiheuttaa kolhun itsetuntoon, ja niistä sit kärsitään lopun elämän. Mä olin koko lapsuuteni silmätikku ja sormella osoitettiin, kun en ollt samanlainen tyttölapsi kuin muut. Lisäksi mulla on jonkinasteinen lukihäiriö ja hahmotushäiriö, jotka kouluaikana vaikeuttivat oppimista - ja edelleen mulla on 30+vuotiaana samat ongelmat kuin silloin. Itseluottamus meni jo ala-asteikäisenä ja elämän varrella adhd:n aiheuttamat vaikeudet eivät ole sitä ainakaan parantaneet. Siksi olen niin herkkä omien lasteni suhteen. Tää nyt vähän paisu, ja onhan täs vielä aikaa ennen kuin kouluunkaan menevät, mut riski kun on suuri, niin mielummin aiemmin kuin myöhemmin.
 
Voiko olla ADHD jos pk:ssa menee kaikki suht hyvin, ei koskaan mitään negatiivista, mutta kotona ja oman porukan kanssa liikenteessä ollessa tosi vilkas ja vaikea keskittyä?
 

Yhteistyössä