Köyhän on niin vaikea elää nykyisessä kerskakulttuurissa.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "vieras"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

"vieras"

Vieras
Meillä on se tilanne, että minä käyn kokopäivätyössä (olen lähihoitaja). Työpaikalleni on meiltä matkaa 30 km ja bussilippu maksaa kuukaudessa 178 euroa koska olen töissä eri kunnan alueella kuin missä asun (en ole saanut töitä oman kunnan sisältä, täällä töitä on paljon vähemmän tarjollakin kuin naapurikunnassa jossa on mm. sairaala). Vuoksaa maksamme kolmiosta 782 euroa/kk. Lapsista menee hoitomaksua, muttei täyttä.

Mieheni on opiskelija ja koska opiskelupaikka sijaitsee aika hankalan matkan päässä niin on pakko olla auto. Siitä ei ole velkaa (on tosi halpis), mutta on pakollinen vakuutusmaksu, bensakulut, huoltokuluja jne. Mies saa vain sitä pientä opintotukea, koska ei ole löytänyt töitä opintojen ohella käytäväksi. Itse teen vuorotyötä, joten se rajoittaa jonkin verran miehen mahdollisuuksia löytää sopivaa työtä (täällä ei ole vuoropäiväkotia, lähin on ihan eri suuntaan kuin esim. mun työpaikka).

Todella tiukkaa on, että saa kaikki laskut: pakolliset bensat, bussikortit, ruoan, lääkkeet (toisella lapsista on perussairaus), pakolliset vakuutukset (koti/auto), sähkölaskun, pakolliset vaatteet yms ostettua.

Ja sitten tulee näitä: Useat häät kesässä (kaverit on nyt siinä iässä), lasten kaverien synttäreitä ihan jatkuvasti, mummon juhlat toisella puolen Suomea (huh sitä bensan menoa), joulu jne. Siis rahaa menee todella paljon ihan lahjoihin, vaikka yritän alesta hamstrata mahdollisuuksien mukaan jo etukäteenkin. Ilman lahjaa ei oikein häihin voi mennä, etenkään lähisukulaisen häihin. Kaikki kuitenkin ajattelevat, että olenhan minä sentään töissä. Vanha hyvä ystävä pyytää minua luokseen toiseen kaupunkiin ja siellä terassille ja ulos syömään. Alan samantien laskea päässäni sitä rahankulua: bussi, syöminen ulkona, siideri, HUH! Ja tämmöisten menojen vuoksi tili todella pompaisee miinuksille.

Ja kun kaikki lasten kaverit, serkut, naapurit saa vuorellisen lahjoja jouluna, niin eihän me voida antaa lahjaksi pelkkää karkkipussia ja alennuskirjaa / lapsi. Muutkin saa Petsejä, Bratzejä, Pokemonia ja muuta törkeän kallista muovikrääsää.

Keväisin ja jouluisin kaikki vie tarhantädeille lahjat, ei me voida olla viemättä.

Ennen vanhaan oli jotenkin järkevämpää rahanmenon suhteen. Kun käytiin juhlissa, ruusun vieminen riitti ja kortti. Opettajille kerättiin keväisin yhteislahja ja rahaa vietiin esim. 2 markkaa/lapsi sitä varten koululle. Lasten synttäreillekin riitti viemisiksi karkkipussi ja joku vei vain itsetehdyn kortin. Nyt lapsi saattaisi joutua epäsuosioon viedessään noin pieniä lahjoja.

Nää on ikäviä asioita, kun kaikesta päätellen köyhyys tulee Suomessa kasvamaan, juuri sellainen pienituloisuus kuin meilläkin, tukia ei saa (ei ole ihan niin köyhä), mutta mihinkään ei olisi varaakaan. Silti oletus on, että varaa on. Monet luksusjutut on nykyään ihan itsestäänselvää arkea. Tiukkaa tekee!
 
Juuri tätä sadattelin lukiessani hallitusohjelmaa.

Kaikkein pienituloisimpia autetaan, tai siis työttömiä ja toimeentulotukea saavia.

Kaikkein isotuloisimmat maksavat suurista tuloistaan aavistuksen verran lisää valtiolle tai muille tahoille..

Mutta pientä palkkaa nostavien elämä vedetään entistä ahtaammalle. Eli kun ollaan siinä rajoilla, että tukiin ei ole oikeuksia, mutta että ylimääräistäkään ei jää.

Ja kyllä työttömien tuloa nostetaan kerralla satasella, samoin kuin sossussa asioivien. Mutta opiskelijoiden tulot sidotaan indeksiin peräti kolmen vuoden päästä!!!

Ja joooo - hallitus lupaa tutkia perheellisen opiskelijan asemaa ;)
 
Vaikka yhteiskunta ympärillä kerskakuluttaa, ei siihen kelkkaan ole pakko itse hypätä mukaan. Tietysti pakollisia menoja on, mutta itse oon ainakin aina suosinut lahjoiksi tms kimppaostoksia, eli ostetetaan porukalla jotain kimpassa ja yhdelle jää maksettavaksi yleensä alle kymppi.

Vaatteiden ei oo pakko olla mitään kallista ja merkillistä. Sisustaa ei tarvitse kokoajan. Ruoka maistuu ihan hyvältä tavallisilta eripari astioilta. Vaatteita saa tosi hyviäkin kirpparilta.... Kädestä suuhunhan tämä elo on, mutta minkäs teet.
 
Vaikka yhteiskunta ympärillä kerskakuluttaa, ei siihen kelkkaan ole pakko itse hypätä mukaan. Tietysti pakollisia menoja on, mutta itse oon ainakin aina suosinut lahjoiksi tms kimppaostoksia, eli ostetetaan porukalla jotain kimpassa ja yhdelle jää maksettavaksi yleensä alle kymppi.

Vaatteiden ei oo pakko olla mitään kallista ja merkillistä. Sisustaa ei tarvitse kokoajan. Ruoka maistuu ihan hyvältä tavallisilta eripari astioilta. Vaatteita saa tosi hyviäkin kirpparilta.... Kädestä suuhunhan tämä elo on, mutta minkäs teet.

Kädestä suuhun on. Itse en ole edes ajatellut ostavani vaatteita muualta kuin kirppareilta ja sielläkin pitää miettiä tarkkaan mitä todella tarvitsee ja punnita onko ostos varmasti halpa. Omille lapsille ostan lahjatkin yleensä kirppareilta, mutta muille ei oikein voi. Astiat on vuosientakaista halpista, ei haittaa minua. Ruoan ostan alesta aina kun mahdollista ja suosin Lidliä, mutta silti maksua tulee. Emme syö lihaa kuin pari kertaa viikossa (joskus kerran) säästösyistä. Hedelmiä ostan halvimman mukaan. Sisustusta en ole harrastanut vuosikausiin. Samat kalusteet ja tekstiilit on kotona kuin 3v sitten. Mutta silti, silti aina kirpaisee nämä ylimääräiset menot ja meidän lähipiiri tuntuu olevan vielä oikein sellaista kerskalulutustyylistä. Matkustellaan maita ja mantuja pari kertaa vuodessa, on merkkivaatetta ja kallista autoa, lahjat on kalliita. Jos olisikin ekohenkistä porukkaa ympärillä niin olisi helpompaa....
 
Miksi ihmiset ei elä varojensa mukaan, jos kaupunkireissu vetää tilin miinukselle niin onko se pakko tehdä? Kulutus täytyy sopeuttaa siihen miten paljon rahaa käteen jää, todella yksinkertaista.

Lahjojen ei tarvitse olla kalleimmasta päästä, ajatus on tärkein. Alennuksesta voi ostaa vaatteet ja ruuat, säästää voi niin monessa asiassa. Eikö suku teillä ymmärrä jos kerrot että talous on tiukilla eikä kalliisiin reissuihin tai lahjoihin ole varaa? en usko että tästä voi ongelma tulla kenellekään.
 
Kädestä suuhun on. Itse en ole edes ajatellut ostavani vaatteita muualta kuin kirppareilta ja sielläkin pitää miettiä tarkkaan mitä todella tarvitsee ja punnita onko ostos varmasti halpa. Omille lapsille ostan lahjatkin yleensä kirppareilta, mutta muille ei oikein voi. Astiat on vuosientakaista halpista, ei haittaa minua. Ruoan ostan alesta aina kun mahdollista ja suosin Lidliä, mutta silti maksua tulee. Emme syö lihaa kuin pari kertaa viikossa (joskus kerran) säästösyistä. Hedelmiä ostan halvimman mukaan. Sisustusta en ole harrastanut vuosikausiin. Samat kalusteet ja tekstiilit on kotona kuin 3v sitten. Mutta silti, silti aina kirpaisee nämä ylimääräiset menot ja meidän lähipiiri tuntuu olevan vielä oikein sellaista kerskalulutustyylistä. Matkustellaan maita ja mantuja pari kertaa vuodessa, on merkkivaatetta ja kallista autoa, lahjat on kalliita. Jos olisikin ekohenkistä porukkaa ympärillä niin olisi helpompaa....
Voit olla myös ensimmäinen. Kyllä muakin katsottiin ainakin jossain määrin kieroon, kun aloitin downshiftingin 1,5 vuotta sitten. Mutta se on nyt mun elämäntapa, jonkun toisen elämäntapa on joku muu.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita;24006362:
Voit olla myös ensimmäinen. Kyllä muakin katsottiin ainakin jossain määrin kieroon, kun aloitin downshiftingin 1,5 vuotta sitten. Mutta se on nyt mun elämäntapa, jonkun toisen elämäntapa on joku muu.

Miten käytännössä toteutat tota downshiftingiä? Meillä eletään kanssa aika nuukasti (mielestäni, suuret ei ole tulotkaan), mutta mietin keksisinkö uusia vinkkejä.
 
Miten käytännössä toteutat tota downshiftingiä? Meillä eletään kanssa aika nuukasti (mielestäni, suuret ei ole tulotkaan), mutta mietin keksisinkö uusia vinkkejä.
Mä olen päässyt vasta toteuttamaan tuota materian tasolla, tavoitteena olisi vielä - kunhan kuopus tuosta muuttaa omilleen - ryhtyä vähentämään myös työntekoa. Kuluttamisen vähentäminen mulla alkoi oikeastaan jo vuosia sitten, tosin ei minkään downshiftingin vuoksi vaan tuon koiran vuoksi. Meillä asunnon lämpötila on talvella kovilla pakkasilla 17-18 astetta. Villasukat jalkaan ja villatakki päälle. Lämmitän asuntoa niin vähän, että huoltoyhtiön energiamittarinlukija vuodesta toiseen epäilee meidän mittarissa olevan jotain vikaa. Suihkussa ollaan tosi lyhyt aika ja hana on kiinni aina, jos ei seiso suihkun alla.

1,5 vuotta sitten päätin, että en osta enää mitään sellaista, mitä ilmankin tulen toimeen. Kaupassa käydessäni joka ainoa kerta ja joka ainoan tavaran kohdalla mietin, kuoleeko joku, sairastunko, tuleeko Vantaalle tsunami vai mitä kammottavaa tapahtuu, jos jätänkin tämän tuotteen ostamatta. Kun ennen kannoin 2-3 muovikassillista ruokaa kotiin viikonloppua varten, nyt kannan yhden. Ostan edullisia raaka-aineita ja hyödynnän tarjouksia. Juurekset on yleensä edullisia, samoin kaali. Vältän ostamasta lisäainepitoisia elintarvikkeita, jolloin 90% kaupan valikoimasta jää jo sen perusteella ostamatta. Kun teen uuniruokia, hyödynnän uunin lämmön samalla myös leipomiseen. Teen jugurtit itse. Ruokaa laittaessani mietin, mitä teen jämille, jos jotain jää yli. Perunamuusi menee seuraavana päivänä ohrarieskaan, jauhelihakastikkeen jämät munakkaaseen jne. Kun jotain saa edullisesti, ostan enemmän ja pakastan joko sellaisenaan tai itse tekemänäni puolivalmisteena. Loppukesästä teen jälleen säilykkeitä talvea varten.

Joulun aikaan ostin Kasvimaa ruukussa - nimisen kirjan ja hurahdin ihan totaalisesti laatikko- ja ruukkukasvatukseen. Mulla on rivariasunto, mutta pihat tässä on pienet. Parveke löytyy. Nyt mulla on lähes sata laatikkoa ja ruukkua, missä kasvatan porkkanaa,naurista, punajuurta, herneitä, yrttejä, papuja, retiisejä, pinaattia...kaikkea mahdollista. En ole mikään viherpeukalo, mutta tämä kesä on nyt mun opettelukesäni. Tuota kasvatusta varten en ole joutunut ostamaan muuta kuin multaa ja siemeniä. Ruukut ja laatikot olen kaivanut kaapeista ja mm herneenversoja mulla kasvaa vanhassa huonoksi menneessä emalipadassa.

Huonekaluja en ole ostanut varmaan pariinkymmeneen vuoteen uutena, otan vastaan tuttujen vanhat huonekalut. Pikkuhiljaa olen maalannut ja lakannut lähestulkoon kaikki kalusteet, mitä tästä huushollista löytyy. Viime talvena meillä oli kuopuksen vanha rikkinäinen sänky parvekkeella odottamassa kaatopaikalle menoa, mutta kun piti keväällä siivota parveke, teinkin sängystä sekä parvekkeelle että takapihalle hyllyt. Ennenkuin heitän jotain pois, mietin, voisiko siitä tehdä jotain. Ja jos en juuri sillä hetkellä keksi sille hyötykäyttöä, laitan sen vielä ulkovarastoon odottamaan. Työhuoneeseeni tuli tarvitsemani hyllykkö pari vuotta varastossa olleesta rikkinäisestä kylpyhuoneen peilikaapista :D

Vaatteet pidän loppuun asti. Korjaan ja paikkaan. Telkkaria katsoessani parsin sukkia tai virkkaan matonkuteista mattoa. Vanhoista lakanoista olen tehnyt verhoja laittamalla ne ensin värinapin kanssa pesukoneeseen ja sen jälkeen olen kangasväreillä maalannut niihin haluamiani kuvioita tai printannut netistä silityspaperille haluamani kuvat. Vanhat pyyheliinani saivat uuden elämän, kun nakkasin ne värinapin kanssa pesukoneeseen. Kiertelen myös kirpputoreja ja vaikkei niistä yleensä mitään mukaan lähdekään, joskus teen löytöjä.
 
[QUOTE="meikä";24006360]Miksi ihmiset ei elä varojensa mukaan, jos kaupunkireissu vetää tilin miinukselle niin onko se pakko tehdä? Kulutus täytyy sopeuttaa siihen miten paljon rahaa käteen jää, todella yksinkertaista.
[/QUOTE]

Toisaalta, mitä muistoja elämästä jää, jos vaan pakolliset perusjutut voi tehdä? Kamalalta tuntuisi, jos kaupasta voisi vaan ostaa perusruokia. Ei herkkuja muutoin kuin harvoin. Ei ristelyjä, matkoja, hemmotteluhoitoja jne. Huh, aika turhalta tuntuisi elää ilman huvia ja nautintoja. Mulle ne on perheen lisäksi se oleellinen juttu elämässä. Onneksi en ole köyhä, mutta pahalta tuntuu ajatella, että joku oikeasti elää semmosta elämää, jossa herkuttelu ja elämykset on vedetty minimiin.
 
Toisaalta, mitä muistoja elämästä jää, jos vaan pakolliset perusjutut voi tehdä? Kamalalta tuntuisi, jos kaupasta voisi vaan ostaa perusruokia. Ei herkkuja muutoin kuin harvoin. Ei ristelyjä, matkoja, hemmotteluhoitoja jne. Huh, aika turhalta tuntuisi elää ilman huvia ja nautintoja. Mulle ne on perheen lisäksi se oleellinen juttu elämässä. Onneksi en ole köyhä, mutta pahalta tuntuu ajatella, että joku oikeasti elää semmosta elämää, jossa herkuttelu ja elämykset on vedetty minimiin.
Miksi herkkuja pitää ostaa kaupasta? Miksei niitä voi tehdä itse? Mä rakastan aitoa, lisäaineetonta vanhanajan kermajäätelöä eikä sellaista edes myydä missään kaupassa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja tuplien äiti;24006774:
Keittiönoita, olet mun idolini!!!!
:D

Ja vielä tuohon downshiftingiini...olen lisännyt listalleni myös nk hortoilun eli villivihannesten keräämisen. Nokkonen on erinomainen ja ravintopitoinen kasvi, jota voi käyttää kuten pinaattiakin. Pyöreälehtisiä pieniä voikukanlehtiä lisään salaattiin. Tarkoitus olisi perehtyä hortoiluun vieläkin enemmän.
 
Toisaalta, mitä muistoja elämästä jää, jos vaan pakolliset perusjutut voi tehdä? Kamalalta tuntuisi, jos kaupasta voisi vaan ostaa perusruokia. Ei herkkuja muutoin kuin harvoin. Ei ristelyjä, matkoja, hemmotteluhoitoja jne. Huh, aika turhalta tuntuisi elää ilman huvia ja nautintoja. Mulle ne on perheen lisäksi se oleellinen juttu elämässä. Onneksi en ole köyhä, mutta pahalta tuntuu ajatella, että joku oikeasti elää semmosta elämää, jossa herkuttelu ja elämykset on vedetty minimiin.

Aika monet kyllä yrittää elää aika ekologisesti. Itse voi tehdä hyvinkin paljon. Luonto on suuri "nautinnonlähde", piknik jonnekin lähirannalle tms. on todella upea elämys myös lapsille. Kirjastoista löytyy paljon mielenkiintoista luettavaa. Huveja on niin monenlaisia. Vasta viimeisten 50 vuoden aikan on alettu matkustelemaan jne. Hyvin on ihmiset pärjääneet ilman. Se on vain asennekysymys. Marjastaminen ja sienestäminen voi olla jollekulle ihan elämys, saa olla ulkona raittiissa ilmassa ja kauniissa luonnossa. Toiset näkevät sitten asiat toisin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita;24006768:
Miksi herkkuja pitää ostaa kaupasta? Miksei niitä voi tehdä itse? Mä rakastan aitoa, lisäaineetonta vanhanajan kermajäätelöä eikä sellaista edes myydä missään kaupassa.

Valitettavasti meillä on niin pieni piha, ettei siinä voi lehmää pitää. Joutuisin siis joka tapauksessa sen kerman kaupasta ostamaan. Ja sillä hinnalla saisin varmaan jo suklaalevyn. Ja suklaa voittaa kyllä jäätelön ;)
 
Valitettavasti meillä on niin pieni piha, ettei siinä voi lehmää pitää. Joutuisin siis joka tapauksessa sen kerman kaupasta ostamaan. Ja sillä hinnalla saisin varmaan jo suklaalevyn. Ja suklaa voittaa kyllä jäätelön ;)
Mutta kotitekoinen suklaakermajäätelö voittaa suklaankin :D Kyllä minäkin sen kerman joudun kaupasta ostamaan, mutta kun kokonaiskulutus pienenee, ei se kerman ostaminen ole mahdottomuus. Mä en downshiftaa taloudellisista syistä vaan periaatteellisista syistä. Olen huomannut sen, että herkut maistuvat paremmalle, kun niitä ei syö joka päivä. Meillä oli jokunen vuosi sitten aika, jolloin meillä syötiin arkenakin kuin juhlapäivinä. Sitten alkoikin jo mielikuvitus loppua, kun olisi pitänyt keksiä juhlapäiviksi ruokaa. Nyt meillä syödään arkena huomattavasti vaatimattomammin kuin juhlapäivinä ja ne juhlapäivät tuntuvat taas juhlapäiviltä.
 
[QUOTE="vieras";24006835]Keittiönoita, kiitos tuosta kirjaideasta (Kasvimaa ruukussa), menee hankintaan :)[/QUOTE]

Ollos hyvä vaan :) Varaudu siihen, että kirjan luettuasi et heitä enää mitään purkkia tai purnukkaa pois, koska niissähän voi kasvattaa vaikka pinaattia.
 
[QUOTE="meikä";24006360]Miksi ihmiset ei elä varojensa mukaan, jos kaupunkireissu vetää tilin miinukselle niin onko se pakko tehdä? Kulutus täytyy sopeuttaa siihen miten paljon rahaa käteen jää, todella yksinkertaista.

Lahjojen ei tarvitse olla kalleimmasta päästä, ajatus on tärkein. Alennuksesta voi ostaa vaatteet ja ruuat, säästää voi niin monessa asiassa. Eikö suku teillä ymmärrä jos kerrot että talous on tiukilla eikä kalliisiin reissuihin tai lahjoihin ole varaa? en usko että tästä voi ongelma tulla kenellekään.[/QUOTE]

Tietysti se kaupunkireissu on pakko jättää väliin, mutta luonnollisesti se harmittaa ettei pysty osallistumaan edes tuollaisiin perushuveihin. On hävettävää aina vastata kavereille ja sukulaisille, ettei voi osallistua koska ei ole varaa. Ja harmittaa kun jää sukujuhlat käymättä siksi ettei ole varaa ajella toiselle puolen Suomea, puhumattakaan lahjan ja juhlavaatteiden hankinnasta.

Minä en hanki päiväkodin hoitajille ja opettajalle lahjoja, päiväkoti-ikäiset saavat tehdä itse kortit hoitajilleen. Kaverisynttäreille hankin ihan muutaman euron lahjoja, niissä pystyy onneksi säästämään kun kulkee silmät auki ja ostaa sopivaa pikkutilpehööriä (jota on ainakin tytöille helppo löytää) alennuskoreista.

Onneksi tilanteenne on tilapäinen. Sillä minäkin lohduttaudun, opiskelua on jäljellä vielä 2 vuotta :) Aina harmittaa se, ettei lapsille pysty tarjoamaan matkoja ja kaikki elämykset pitää miettiä sen mukaan mikä on ilmaista tai tosi halpaa. Tänä kesänä luksusmatkamme on laivareissu. Särkänniemeen tuskin jää enää rahaa.
 
[QUOTE="Lila";24006805]Aika monet kyllä yrittää elää aika ekologisesti. Itse voi tehdä hyvinkin paljon. Luonto on suuri "nautinnonlähde", piknik jonnekin lähirannalle tms. on todella upea elämys myös lapsille. Kirjastoista löytyy paljon mielenkiintoista luettavaa. Huveja on niin monenlaisia. Vasta viimeisten 50 vuoden aikan on alettu matkustelemaan jne. Hyvin on ihmiset pärjääneet ilman. Se on vain asennekysymys. Marjastaminen ja sienestäminen voi olla jollekulle ihan elämys, saa olla ulkona raittiissa ilmassa ja kauniissa luonnossa. Toiset näkevät sitten asiat toisin.[/QUOTE]

Joo, meillä on uimaranta 10 minuutin kävelymatkan päässä ja siellä käydään usein. Lapset rakastaa siellä leikkimistä. Kirjastossa käydään viikoittain. Marjastetaan lähimetsissä aina kun marjoja on, lisäksi käydään mansikat poimimassa itsepalvelutiloilta, vaikka se ei paljon halvempaa olekaan. Kokemuksia mennään hakemaan. Pihallekin ollaan lasten kanssa istuteltu vaikka mitä ja napsitaan sieltä herkkuja myös. Nyt tosin on vasta mansikka-amppeli ja ruohosipuli valmiita.

Mutta noiden lisäksi pitää olla lintsejä, risteilyjä, hemmotteluhoitoja jne. Ehkä ollaan hemmoteltu lapset piloille, mutta kyllä kesäisin pitää useampi extrajuttu viikossa tehdä. Mennä vaikka puuhamaahan, korkeasaareen ja muumiristeilylle. Metsäretket, uimiset, pihagrillailut yms. on meille jokapäiväisiä iloja. Nytkin mies on tehnyt aarrekartan ja ovat lasten kanssa tuossa lähimetsässä etsimässä sen kanssa aarretta (tänään on karkkipäivä, niin herkut on piilotettu metsään). Ja kuopuksen päikkärien jälkeen lähtevät Huimalaan, jotta mä saan rauhassa lekotella kotona hiljaisuudessa.

Huveja on tosiaan monenlaisia ja me halutaan kokea ne kaikki!
 
Viimeksi muokattu:
Niin ja se todellakin harmitti, että kun esikoinen oli eskarissa, siellä ei ollut juuri yhtään leluja eskarin puolesta. Joka päivä sai tuoda oman lelun. Tämä johti siihen, että lapset muodostivat kuppikuntia sen mukaan, millaisia leluja heillä oli. Mietin ihan tosissani että minun pitää mennä ostamaan Polly Pocketeja sen vuoksi että lapseni saa kavereita. Laskeskelin niitä muutamia lompakostani löytyviä euroa ja mietin että syömmekö soijarouhetta koko viikon jotta lapsi saa muotilelun, ettei jää ulkopuoliseksi :(
 
Olethan ap muistanut tehdä työmatkoista verovänennykset? Tarhatädeille riittää itsetehty kortti ja halaus kiitokseksi ja se että kerrot kuinka tyytyväinen olet ollut saamaasi palveluun. Vanhalle kaverille voisi ehdottaa että tehdään ruokaa yhdessä ja nautitaan yhdessäolosta kotosalla. Ei sitä tartte häpeillä, ettei ole varmaa mennä ulos syömään ja kun teidän perhetilanne on se mikä on, niin ei siinä ole edes mitään ihmettelemistä. Toivottavasti miehesi valmistuu pian ja saa töitä ja taloudellinen tilanteenne parantuu.

Muakin stressaa lasten kaverisynttärit, kun pitäisi aina kaksiä joku sankaria miellyttävä lahja ja hinta ei voi olla kovin suuri, siinä 10€:n tienoilla meillä on ollu yhden kaverilahjan hinta. Nytkin pitäisi jotain keksiä tiistaiksi ja viikonloppuna olisi muutakin tekemistä kuin kaupoissa ravaaminen.
 
Joo, meillä on uimaranta 10 minuutin kävelymatkan päässä ja siellä käydään usein. Lapset rakastaa siellä leikkimistä. Kirjastossa käydään viikoittain. Marjastetaan lähimetsissä aina kun marjoja on, lisäksi käydään mansikat poimimassa itsepalvelutiloilta, vaikka se ei paljon halvempaa olekaan. Kokemuksia mennään hakemaan. Pihallekin ollaan lasten kanssa istuteltu vaikka mitä ja napsitaan sieltä herkkuja myös. Nyt tosin on vasta mansikka-amppeli ja ruohosipuli valmiita.

Mutta noiden lisäksi pitää olla lintsejä, risteilyjä, hemmotteluhoitoja jne. Ehkä ollaan hemmoteltu lapset piloille, mutta kyllä kesäisin pitää useampi extrajuttu viikossa tehdä. Mennä vaikka puuhamaahan, korkeasaareen ja muumiristeilylle. Metsäretket, uimiset, pihagrillailut yms. on meille jokapäiväisiä iloja. Nytkin mies on tehnyt aarrekartan ja ovat lasten kanssa tuossa lähimetsässä etsimässä sen kanssa aarretta (tänään on karkkipäivä, niin herkut on piilotettu metsään).

Huveja on tosiaan monenlaisia ja me halutaan kokea ne kaikki!

:O Mun lapseni - ovat tosin jo aikuisia - pääsivät kerran kesässä Linnanmäelle. Ihan kuten minäkin omassa lapsuudessani.
 
Mä olen kanssa elänyt vuosikaudet tosi pienillä tuloilla eikä se mua haittaa. Tykkään yksinkertaisesta elämästä eikä se arjessa ole mulle mikään ongelma. Mut se kyllä kirpaisee, miten muiden ns. normaalisti kuluttavien normaaliin sosiaaliseen elämään osallistuminen vaatii rahaa, ja paljon. Koska kellekään vieraammille ei vaan voi viedä niitä kierrätyslahjoja vaikka häälahjaksi, sit kun sinne häihin on pakko vielä ostaa kunnon vaatteetkin vaikka muuten viihtyisi paikatuissa kirppiskuteissa. En oo valitettavasti itselleni sopivia juhlavaatteita onnistunut kirppikseltä löytämään. Ymmärrän siis tosi hyvin, mitä tarkoitat. Minäkin työssäkäyvä, joten mulla oletetaan olevan rahaa, mut koska olen korkeakoulutettu, ei kukaan usko miten pientä palkkaa saan.

Jotenkin jos kaikki muutkin jakais saman elintason niin ettei köyhyys tarkoittaisi ulkopuolelle jäämistä tai häpeää (vaikka just ei tarpeeksi tyylikkäistä vaatteista ja vaatimattomista lahjoista), ei se olis mikään ongelma. Tai siis en mä pidä itseäni edes köyhänä. Ennenkuin meen just vaikka jonnekin juhliin tai katson vierestä, kun jotkut pistää satasen sileäksi ihan normaalina tavallisena bileiltana pelkkiin juomiin, narikoihin ja taksimatkoihin, mistä ei jää käteen kun krapula.
 

Yhteistyössä