O
otan otan vaan anna en
Vieras
Mihin onkaan kadonneet entisaikojen herttaiset mummelit, jotka ihastelivat pieniä lapsukaisia kaupoissa? Missä on ne avuliaat isovanhemmat, jotka auttavat lastenhoidossa silloin kun eniten tarvitaan?
Tilalle on tullut kiukkuisia, jopa agressiivisia mummoja, jotka eivät voi sietää lasten ääniä ja kiilaavaat sumeilematta kassajonoissa. Samaan aikaan nämä aikamme mummot loukkaantuvat verisesti jos erehdyt tarjoamaan istumapaikkaasi julkisissa kulkuvälineissä. Reaktio on tosin sama, vaikket paikkaasi tarjoaisikaan.
Nykyajan isovanhemmat kuluttavat omaisuutensa matkustellen ympäri maailmaa, koska heillä on varaa tehdä niin. Suurten ikäluokkien eläköitymisen maksavat jälkipolvet sensijaan saavat jäädä nuolemaan näppejään sitten joskus kun eläkkeelle pitäisi pystyä jäämään. Eli käymme töissä vielä rollattoreihin nojaten.
Nämä nykyajan isovanhemmat katsovat, että ovat lapsensa jo hoitaneet eikä heillä ole minkäänlaista velvoitetta olla tukena omille aikuisille lapsilleen. Sensijaan sitten, kun oma kunto alkaa huonontua, oletetaan että omat lapset hoitavat ja huolehtivat heidän asioiden hoitamisesta vaikkeivat itse tikkua ristiin olisi laittaneetkaan silloin kun avun tarvetta lapsilla olisi ollut.
Ja auta armias jos joku lapsista on kätevä käsistään. Hän kyllä joutaa käyttämään lomansa "pikkuremontin" merkeissä vanhempiensa luona. Onhan hänellä aikaa ja oikeastaan ihan velvolisuuskin auttaa! Muu perhe voi sitten nauttia omasta ajasta samassa pihapiirissä ja autella mummoa ruuan laitossa. Mikäs sen kätevämpi tapa viettää lomaa.
Ja jos joku lapsista tai miniöistä tai vävyistä sattuu olemaan hoitoalalla, niin mikäs sen parempi. Aina on apu saatavilla puhelimitse, vaikka keskellä yötä. Hätänumeroonhan ei soitella, koska kerran suvustakin löytyy alan ihmisiä.
Puhumattakaan tietokoneongelmista. Jos alan ihmisiä löytyy lähipiiristä, niin mikäs sen kätevämpää kun pirrauttaa että nyt tää härveli ei taas toimi - tuuppas kattomaan niin saataan kahvit keittää (jos saat kuntoon).
Mutta pyydäppäs sitten vaikka kuinka kauniisti, että voisittekohan te mitenkään olla viikon verran kotona kun esikoinen lähtee koulutielle? Ihan vaan varmistamassa aamuja ja turvaamassa iltapäiviä tarpeen tullen. Noooh, ei sitä tiiä jos vaikka ollaan reissussa justiinsa sillo kun on nuo matkat paljon halvempia silloin kun koulut alkaapi...Mutta tuuttehan te heti kun teijän lomat alkaa tekemään sen terassin?
HetiKaikkiMulle -ilmiö on siis myös vanhustemme keskuudessa.
Tilalle on tullut kiukkuisia, jopa agressiivisia mummoja, jotka eivät voi sietää lasten ääniä ja kiilaavaat sumeilematta kassajonoissa. Samaan aikaan nämä aikamme mummot loukkaantuvat verisesti jos erehdyt tarjoamaan istumapaikkaasi julkisissa kulkuvälineissä. Reaktio on tosin sama, vaikket paikkaasi tarjoaisikaan.
Nykyajan isovanhemmat kuluttavat omaisuutensa matkustellen ympäri maailmaa, koska heillä on varaa tehdä niin. Suurten ikäluokkien eläköitymisen maksavat jälkipolvet sensijaan saavat jäädä nuolemaan näppejään sitten joskus kun eläkkeelle pitäisi pystyä jäämään. Eli käymme töissä vielä rollattoreihin nojaten.
Nämä nykyajan isovanhemmat katsovat, että ovat lapsensa jo hoitaneet eikä heillä ole minkäänlaista velvoitetta olla tukena omille aikuisille lapsilleen. Sensijaan sitten, kun oma kunto alkaa huonontua, oletetaan että omat lapset hoitavat ja huolehtivat heidän asioiden hoitamisesta vaikkeivat itse tikkua ristiin olisi laittaneetkaan silloin kun avun tarvetta lapsilla olisi ollut.
Ja auta armias jos joku lapsista on kätevä käsistään. Hän kyllä joutaa käyttämään lomansa "pikkuremontin" merkeissä vanhempiensa luona. Onhan hänellä aikaa ja oikeastaan ihan velvolisuuskin auttaa! Muu perhe voi sitten nauttia omasta ajasta samassa pihapiirissä ja autella mummoa ruuan laitossa. Mikäs sen kätevämpi tapa viettää lomaa.
Ja jos joku lapsista tai miniöistä tai vävyistä sattuu olemaan hoitoalalla, niin mikäs sen parempi. Aina on apu saatavilla puhelimitse, vaikka keskellä yötä. Hätänumeroonhan ei soitella, koska kerran suvustakin löytyy alan ihmisiä.
Puhumattakaan tietokoneongelmista. Jos alan ihmisiä löytyy lähipiiristä, niin mikäs sen kätevämpää kun pirrauttaa että nyt tää härveli ei taas toimi - tuuppas kattomaan niin saataan kahvit keittää (jos saat kuntoon).
Mutta pyydäppäs sitten vaikka kuinka kauniisti, että voisittekohan te mitenkään olla viikon verran kotona kun esikoinen lähtee koulutielle? Ihan vaan varmistamassa aamuja ja turvaamassa iltapäiviä tarpeen tullen. Noooh, ei sitä tiiä jos vaikka ollaan reissussa justiinsa sillo kun on nuo matkat paljon halvempia silloin kun koulut alkaapi...Mutta tuuttehan te heti kun teijän lomat alkaa tekemään sen terassin?
HetiKaikkiMulle -ilmiö on siis myös vanhustemme keskuudessa.