Onko täällä ketään joka olisi eronnut islamin mukaan solmitusta liitosta?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja oikeasti
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
O

oikeasti

Vieras
Miten ero onnistui? Oliko hankaluuksia? Vai onnistuiko ilman suurempia ongelmia?

Ja toivon asiallista keskustelua; syvällä kuopassa olen ja täältä pitäisi nyt löytää suunta ylöspäin.
 
Oletko mennyt ulkomailla naimisiin? Suomessahan ei ole Islamilaista "liittoa".
Avioeroonhan riittää että sanot sen kolmesti ja ohi on.
Sitten riippuu miehesi ja omasta luonteestasi miten hankalaksi asiat etenee.
Onnistuu ilman hankaluuksia jos olette molemmat "normaaleja" ei mustasukkaisia henkilöitä.
Jos olet mennyt ulkomailla naimisiin asia on mutkikkaampi. Onnea
 
Suomessa imaami "vihki". Ollaan ihan maistraatinkin mukaan naimisissa ja meinaan laittaa syksyllä avioeron vireille, tiedän vaan että mies alkaa hankalaksi. Mietin että tuleeko tuosta "islamilaisesta vihkimisestä" nyt sitten suurikin kompastuskivi.. mitään paperia ei saatu edes itse toimituksesta. Kunhan jotain pölisi arabiaksi ja englanniksi ja kolmesti sanoin englanniksi tahdon. Voi elämä että sitä ihminen on toisinaan sokea.. mutta virheistä oppii ja eteenpäin mennään niin kauan kuin henki pihisee. Kiitos asiallisesta vastuksesta.
 
Suomen lain edessä ei islamilaisella rituaalilla ole mitään voimaa. Se, miten mies ottaa asian, on eri juttu... Mutta siis laki on laki ja se siitä. Käsittääkseni Suomessa on fiksuja ja maltillisia imaameja, jotka voivat ensi yrittää pelastaa liiton, mutta myös vääntää rautakangesta eroasiat.

Ehkä kannattaa puhua imaamin kanssa.
 
käsittääkseni miehelle riittää, kun mies sanoo kolme kertaa haluavansa erota islamin mukaan solmitusta liitosta, naiselle asia taitaa olla monimutkaisempi, mutta miten sitten lienee, kun olette täällä naimisiin menneet ja myös suomen lakien mukaan olette naimisissa... viisaammat vastatkoot...
 
Ota yhteyttä sinne moskeijaan, missä sut vihittiin ja sano, että haluat islamilaisen eron. Suomessa on sellanen imaamineuvosto, joka kokoontuu vissiin kerran kuussa ja käsittelee erot ja muitakin asioita. Joudutte ehkä miehen kanssa sinne keskustelemaan ensin jonkun neuvoston jäsenen kanssa ja he kyselevät miksi haluat erota ym. Ja jos ei tule sopua, niin sitten myöntävät eron. Mutta mun mielestä riittäis pelkkä ero suomalaisittainkin, kun teillä ei oo mitään papereitakaan siitä islamilaisesta liitosta.
 
Kiitos paljon kaikista vastauksista. Täytynee siis ottaa yhteys moskeijaan ja imaamiin. Mitään ei tosiaan paperilla saatu ja koko tämä islamhömpötys alkaa puskemaan korvista ulos. Lausuin aikanaan sen hiivatin uskontunnustuksenkin mutta mulle on se ja sama tuo asia.. uskosta eroaminen käy mulle suitsaitsukkelaan. Kunhan en usko ja that's it. Ikänä en ole huivia päähäni laittanut enkä rukoillut, tmv. Mutta nyt loppu tämä pelleily. Toivon että tästä suosta noustaan - tahto on ainakin kova vaikka ihan helpolla en varmaankaan pääse.
 
Karkasi...

Eli jos on hyvä syy. Islamin mukaan hyvä syy on myös se, että nainen ei ole onnellinen miehen kanssa, jos vaikka mies on itsekäs. Ei siis kovin kummoista syytä eroon tarvi.

Sen takia ne yrittää sovittelua, jos ongelma on joku vähäpätöinen ja voidaan ratkaista. Ja haluaa selvittää, että ei ole hätiköiden eroa haettu.
 
Se, joka ei usko islamin mukaisesti, vaikka sanoisikin uskontunnustuksen, ei ole muslimi silti.
Eli, jos et ole rekisteröitynyt johonkin yhdyskuntaan, niin sun ei tarvi erota mistään uskosta, kun et ole sydämessäsi muslimi ollutkaan. Jos taas rekisteröitynyt yhdyskuntaan, niin ilmoitus maistraatille riittänee.
 
En ole onnellinen, en todellakaan. Syynä ei ole fyysinen väkivalta tai suoranainen haukkuminen. Mies hoitaa talouden, ei juo eikä petä. Mutta koko aikainen dissaaminen, väheksyminen.. on tosi tarkka kaikesta mitä tulee elämiseen, lyhythermoinen - raivoaa lapsille jos vähänkään tappelevat, ymymymym.. elämä on tosi raskasta kun ei voi olla täysin oma itsensä. Ahdistaa koko ajan kun mies on kotona; kun on töissä, on lapsetkin paljon rentoutuneempia ja uskaltavat mökätä ja temmeltää kuten lasten kuuluukin. Paljon muutakin on mutta se ei nyt ole tässä olennaista. Kaipaan kuitenkin sitä onnellisuuden tunnetta jota joskus koin - nyt se on ollut jo vuosia hukassa. Haluaisin vaan olla tytyväinen itseeni ja nauttia tästä elämästä. En muuta.
 
Luulin aikanaan uskovani mutta sekin oli vaan pelkkää sokeutta. En ole rekisteröitynyt mihinkään yhdyskuntaan - itseasiassa kuulun ev.lut.kirkkoon virallisesti vieläkin. Syystä tai toisesta en sieltä koskaan eronnut vaikka uskontunnustuksen sanoinkin. Tuntuu että olen elänyt vuosia laput silmillä ja ajatellut ettei minulla ole elämässä muutakaan; tyytynyt siihen mitä on.. nyt tuntuu kuin silmät olisi auenneet ja näen kaikki ne mahdollisuudet mitä elämällä minulle on vielä annettavana.
 
Nettikeskustelijoita paremmin sinua osaisi varmasti auttaa ensi- ja turvakoti. Heillä on kokemusta ja näkemystä siitä, miten kulttuurien välisissä liitoissa ristiriitojen noustessa tai tilanteen päätyessä totaalisesti umpikujaan. Ota rohkeesti puhelimella yhteyttä!

Kannattaa muistaa, että "lapsilla on oikeus isäänsä" riippumatta siitä, mitä sinä haluat, siksi kannattaa edetä toisen vakaumusta kunniottaen. Jatkossakin joudut puolisosi ja hänen yhteisönsä kanssa olemaan tekemisissä. Imaamin juttusille kuitenkaan tuskin kannattaa ensiksi mennä suunnitelmiaan paljastamaan, olet helposti äkkiä aika hankalassa tilanteessa.

Muuten muista: Suomessa erotaan Suomen lain mukaan uskontokunnasta riippumatta, vaikka uskontokunta (esim. katolilainen kristillisyys!) ei avioeroa hyväksyisikään.
 
Joskus ne imaamien saarnat aviomiehille saa ne havahtumaan omiin vikoihinsa. Ja muuttamaan tapojaan paremmaksi. Yleensä ne imaamit on naisen puolella eroasioissa.
Jos siis tulee ongelmia, niin yleensä kannattaa käydä imaamin juttusilla ja selittää mikä on vikana. Ja imaami sitten valittaa miehelle, että miten sä kohtelet vaimoa tuolla lailla ja selittää, että vaimo pitää pitää onnellisena ja käyttäytyä hyvin vaimoa kohtaan ja kysellä mitä vaimo haluaa jne.
Ei pitäisi tosiaankaan aiheuttaa ongelmia, niin kuin tuo yksi tuossa ylempänä kuvitteli. Ei islam oo mikään hirviöuskonto. Mutta ne jotka ei tiedä siitä yhtään mitään, väittää mitä sattuu.


Terv. muslimi
 
[QUOTE="joku";24108916]Joskus ne imaamien saarnat aviomiehille saa ne havahtumaan omiin vikoihinsa. Ja muuttamaan tapojaan paremmaksi. Yleensä ne imaamit on naisen puolella eroasioissa.
Jos siis tulee ongelmia, niin yleensä kannattaa käydä imaamin juttusilla ja selittää mikä on vikana. Ja imaami sitten valittaa miehelle, että miten sä kohtelet vaimoa tuolla lailla ja selittää, että vaimo pitää pitää onnellisena ja käyttäytyä hyvin vaimoa kohtaan ja kysellä mitä vaimo haluaa jne.
Ei pitäisi tosiaankaan aiheuttaa ongelmia, niin kuin tuo yksi tuossa ylempänä kuvitteli. Ei islam oo mikään hirviöuskonto. Mutta ne jotka ei tiedä siitä yhtään mitään, väittää mitä sattuu.


Terv. muslimi[/QUOTE]

Tervepä terve. Uskonto on sinänsä ihan ok. Mä luulen että kaikki SEN tajuaa, eikä oikeastaa siitä edes puhu.
Sä sensijaan et varmaankaan ole yrittänyt erota islaminuskoisesta miehestä? SE onkin jo ihan toinen juttu. :)
 
Riippuu miehestä se, miten helposti ero käy. Sama se ihan sen tavallisen ateisti/kristitty suomalaisen miehen kanssa, ei ole aina niistäkään helppo erota. Uskonto ei siis vaikuta eron saamisen helppouteen/vaikeuteen mitenkään.
 
Luulin aikanaan uskovani mutta sekin oli vaan pelkkää sokeutta. En ole rekisteröitynyt mihinkään yhdyskuntaan - itseasiassa kuulun ev.lut.kirkkoon virallisesti vieläkin. Syystä tai toisesta en sieltä koskaan eronnut vaikka uskontunnustuksen sanoinkin. Tuntuu että olen elänyt vuosia laput silmillä ja ajatellut ettei minulla ole elämässä muutakaan; tyytynyt siihen mitä on.. nyt tuntuu kuin silmät olisi auenneet ja näen kaikki ne mahdollisuudet mitä elämällä minulle on vielä annettavana.

Mikä sai silmäsi aukeamaan?

Kuulostaa ikävältä. Ja tuo uskoon kääntyminen varsinkin, miksi koit sen tarpeelliseksi? Jos mies sitä vaati, olihan se jo ensimmäinen merkki siitä, ettei hän hyväksy sinua sellaisena kuin olet.
 

Yhteistyössä