Uskovaisia paikalla, tarvitsen apua

[mjxfk]

Pari viikkoa sitten iski masennus ja ahdistus, pelkään että kuolen kohta. Sain vasta vauvan ja pelkään nyt että se oli elämäni tarkoitus ja nyt Jumala ottaa minut täältä pois ja että hän sallii minun ajatella näitä ajatuksuia jotta pystyisin hyväksymän sen kuoleman kun se sitten tulee.
Olen todella ahdistunut, auttakaa

 

["annika"]

Tolleen kun alkaa kuolemaa jatkuvasti miettiä, se alkaakin tuntua läheiseltä Mutta ei, et sinä kuole hyvä ihminen. Huomaa se Jumala siinä sun vieressä. Ei se halua sua tappaa.

 

[miten jos sinulla on]

Olisiko sinulla ihan synnytyksen jälkeinen masennus?
En jotenkin usko, että Jumala yrittää pelkosi kautta sinua varoittaa kuolemasta. Juttele neuvolassa, että olet ahdistunut ja pelkäät että sinulle sattuu jotain.

 

["uskis"]

Rauhoituppas nyt. Sinulla saattaa olla baby blues eli suomeksi sunnytyksen jälkeinen masennus. Kannattaa soittaa vaikka perheneuvolaan, niin saat apua.

 

[äiti 45 v]

Ei tältä palstalta saa apua. Ota vauva kainaloon ja mene jonnekin juttelemaan uskovaisten kanssa (vaikka helluntaiseurakuntaan) tai soita äitipolille tai sekä että. Mielenterveyden ongelmat eivät ole raskauden ja synnytyksen jälkeen mitenkään harvinaisia vaan hormonimyrskyissä jopa yleisiä. Ihan perusahdistukseltahan tuo kuullostaa, itsekin säikyin vähästä synnytyksen jälkeen.

 

[mjxfk]

Eikö Jumala tee sellaista?
Oloni on ihan kamala, olen uskossa mutta minulla ei ole ollut seurakuntayhteyttä joten uskoni ei ole saanut kasvaa. Sitten aina kun tulee tällaisia oloja olen ihan hukassa ja kauhusta kankeana. En ole oppinut tuntemaan sitä rakastavaa Isää josta kaikki uskovat puhuvat, Jumala on minulle etäinen ja pelkään että hän on ankara.

 

["Anne"]

Ei tältä palstalta saa apua. Ota vauva kainaloon ja mene jonnekin juttelemaan uskovaisten kanssa (vaikka helluntaiseurakuntaan) tai soita äitipolille tai sekä että. Mielenterveyden ongelmat eivät ole raskauden ja synnytyksen jälkeen mitenkään harvinaisia vaan hormonimyrskyissä jopa yleisiä. Ihan perusahdistukseltahan tuo kuullostaa, itsekin säikyin vähästä synnytyksen jälkeen.

Peesi.

Rukoilen puolestasi, ap. <3

Jumala rakastaa sua.

 

[PölyEsteri]

Mene lääkäriin. Tämä oli uskovaisen neuvo. Et tunne Jumalaa, jos ajattelet, että Jumala on pahantahtoinen. Mutta ensin apua lääkäristä.

 

[mjxfk]

Olen varannut ajan neuvolapsykologilta mutta sitä pitää vielä odottaa ensi viikkoon. Ja tuttu diakoni on vuosilomalla ja palaa hänkin vasta ensi viikolla.
Tiedän etten tunne Jumalaa ja tahdon oppia tuntemaan hänet paremmin, olen kyllä saanut elämässäni kokea välähdyksiä Jumalan rakkaudesta ja hyväntahtoisuudesta ja ihmeellisestä tavasta jolla hän johtaa elämää, luottamukseni on silti täysi nolla.
Olen miettinyt myös voisiko lapsuudentraumat puskea pintaan, oma äitini hylkäsi minut pienenä ja vaikka olen antanut hänelle anteeksi ja olemme hyvissä väleissä nykyään, en ole osannut kuitenkaan käsitellä asiaa koskaan
Tahtoisin niin sen ihanan rauhan ja luottamuksen omaankin elämääni.

 

[mjxfk]

Kiitos Anne <3

 

["ani"]

Vaikka olisikin ankara, niin ei kai se nyt viatonta vastasyntynyttä lasta jättäisi äidittömäksi? Pieni lapsi tarvitsee äitiään vielä pitkän aikaa, ei se pelkkä synnytys riitä. Synnytyksen jälkeen voi tulla ankaria hormonipuuskia ja kaikkia hölmöjä ajatuksia päähän mutta niistä kannattaa kertoa neuvolassa ja tarvittaessa käydä vaikka lääkärillä tarkistuttamassa että kaikki on hyvin. Rauhoitu ja hoida itsesi että voit olla hyvä äiti lapsellesi.

 

[mjxfk]

Tapahtuuhan sitä maailmassa hullumpaakin.

 

["Uudi"]

Palaa Jumalan tykö ei hän sinua hylkää. Eikä pelottele. Tarvitset apua varmaan myös ihan maalliselta puolelta. Sitten taas, kun jaksat voit hakeutua takaisin seurakuntayhteyteen.
Pyydä kuitenkin Jeesustakin auttamaan sinua.
Sinun rikkinäisyytesi myös aiheuttaa noita pelkoja. Itse olen kanssa särkynyt ihminen ja uskosta huolimatta joskus pelottaa. Jos haluat jutella voin kirjautua. Siunausta ja enkeleitä virellesi.

 

[mjxfk]

Uudi juttelisin tosi mielelläni, miten se onnistuu?

 

["Anne"]

Olen varannut ajan neuvolapsykologilta mutta sitä pitää vielä odottaa ensi viikkoon. Ja tuttu diakoni on vuosilomalla ja palaa hänkin vasta ensi viikolla.
Tiedän etten tunne Jumalaa ja tahdon oppia tuntemaan hänet paremmin, olen kyllä saanut elämässäni kokea välähdyksiä Jumalan rakkaudesta ja hyväntahtoisuudesta ja ihmeellisestä tavasta jolla hän johtaa elämää, luottamukseni on silti täysi nolla.
Olen miettinyt myös voisiko lapsuudentraumat puskea pintaan, oma äitini hylkäsi minut pienenä ja vaikka olen antanut hänelle anteeksi ja olemme hyvissä väleissä nykyään, en ole osannut kuitenkaan käsitellä asiaa koskaan
Tahtoisin niin sen ihanan rauhan ja luottamuksen omaankin elämääni.

Jumala ymmärtää sun tuskan ja haluu auttaa. <3 Et ole yksin, tuntui miltä vaan tällä hetkellä. Mutta usko että jonain päivänä kaikki ON paremmin. Vaikka olet kokenut noin pahoja asioita. Kun opit tuntemaan Jumalaa paremmin niin opit tuntemaan Hänen rakkautensa sua kohtaan ja se parantaa sua. Toisten uskovien seura ja rukoukset auttaa. Ole rakastavien ja ymmärtävien uskovaisten kanssa mahdollisimman paljon ja puhu tuntemuksista. Jonain päivänä säkin saat tuntea sen rauhan. Rukoilen sitä sulle. <3

 

[mjxfk]

[QUOTE="Anne";24331191]Ole rakastavien ja ymmärtävien uskovaisten kanssa mahdollisimman paljon ja puhu tuntemuksista. Jonain päivänä säkin saat tuntea sen rauhan. Rukoilen sitä sulle. <3[/QUOTE]

Toivon ja rukoilen että tuo on totta.
Tämä kesäaika on hankala kun mitään aktiivista toimintaa ei ole, on pakko odottaa syksyyn.
Ja minä pelkään että kuolen ennen sitä.

 

["Anne"]

Toivon ja rukoilen että tuo on totta.
Tämä kesäaika on hankala kun mitään aktiivista toimintaa ei ole, on pakko odottaa syksyyn.
Ja minä pelkään että kuolen ennen sitä.

Missä päin sä asut?

 

[mjxfk]

Asun Helsingissä

 

["Anne"]

Asun Helsingissä

Harmi kun et lähempänä... Mä asun Haminassa. Täällä on ihana seurakunta ja uskovien yhteys.

 

[mjxfk]

Täällä meillä päin on ihana seurakunta myös jossa on mukavia aitoja uskovia. Olen vain aristellut ja vitkutellut mukaan lähdön kanssa. Olen kyllä käynyt kokouksissa mutta aika satunnaisesti tähän asti.

 

["Anne"]

Täällä meillä päin on ihana seurakunta myös jossa on mukavia aitoja uskovia. Olen vain aristellut ja vitkutellut mukaan lähdön kanssa. Olen kyllä käynyt kokouksissa mutta aika satunnaisesti tähän asti.

Sun ei kannata jäädä nyt yksin. Vaikka olisi tosi vaikeeta lähteä muiden seuraan niin se kannattaa. Jos sulla on joku uskova tuttu joka todella tuntee Jumalan, on rakastava eikä tuomitseva niin hakeudu sellaiseen seuraan. <3 Se tekee hyvää sulle. Jumala auttaa usein toisten ihmisten kautta. Muista että Hänellä on hyvä tahto sua kohtaan.

 

[mn]

Pari viikkoa sitten iski masennus ja ahdistus, pelkään että kuolen kohta. Sain vasta vauvan ja pelkään nyt että se oli elämäni tarkoitus ja nyt Jumala ottaa minut täältä pois ja että hän sallii minun ajatella näitä ajatuksuia jotta pystyisin hyväksymän sen kuoleman kun se sitten tulee.
Olen todella ahdistunut, auttakaa

öö en nyt tiedä miten uskovaisena sua auttaisin, mut äitinä voi auttaa..
noi tunteet on aika normaaleja varsinkin aluksi, kannattaa vaan oppia elämään niiden kanssa.
kuolemaa miettii juuri sen takia et sulla on jotain minkä vuoksi elää ja haluat elää vielä pitkään.

kertoisitko tarkemmin minkälaisia tuntemuksia sulla on ja missä tilanteissa?

 

[mjxfk]

Osaisiko joku neuvoa jotain kirjoja tms joissa kerrotaan rakastavasta Jumalasta?
Minulla on muutamia uskovia ystäviä mutta tuo jolle mieluiten juttelisin on tosiaan nyt vuosilomallaan ja palaa ensi viikolla.
En keksint nyt mitään muuta apua tähän hätääni kuin hakea sitä täältä netin kautta, onhgan teitä hyviä uskovia näemmä sielläkin <3

 

[mjxfk]

öö en nyt tiedä miten uskovaisena sua auttaisin, mut äitinä voi auttaa..
noi tunteet on aika normaaleja varsinkin aluksi, kannattaa vaan oppia elämään niiden kanssa.
kuolemaa miettii juuri sen takia et sulla on jotain minkä vuoksi elää ja haluat elää vielä pitkään.

kertoisitko tarkemmin minkälaisia tuntemuksia sulla on ja missä tilanteissa?

Tuolta minusta juuri tuntuu, että elämäni on niin ihanaa että en tahdo sitä nyt menettää.
Ei minulla isompien lasten kanssa ole silti tällaista oloa tullut koskaan.
Ajattelen ja pelkään lähes koko ajan kuolemaa. Kuvittelen että ympäristössä on kaikkialla vihjeitä siitä että se tulee tapahtumaan.
Esimerkiksi vanhempi tyttäreni oli piirtänyt piirustuksen jossa oli kuva ampiaisten hautausmaasta ja toisella puolelle luki: äidille, isi, tytär, vauva ym ja oli kuva sydänten ympäröimästä rististä jolla roikkui Jeesus. Pelkään että hänkin aavistaa jotain.
Tänään kuulin myös pihalla ollessani kun pihan lapset puhuivat jotain valehtelemisesta ja siellä mainittiin myös että *****n äiti kuolee, eli siis minä.

 

["Anne"]

Osaisiko joku neuvoa jotain kirjoja tms joissa kerrotaan rakastavasta Jumalasta?


Mulla on just kesken kirja David Wilkersonin "Jumalan rakastetut" ja minusta se on lohdullinen. Raamatussa Psalmit on rohkaisevia kun ahdistaa.

Kerro Jumalalle että sua koskee. Anna sun tuska Hänelle. Hän on sun isä. Hän ymmärtää sua koska Hän ihan todella rakastaa sua, aina. Se ei muutu koskaan! Lue Raamatun kohdat Roomalaisille 8:38-39 ja Jesaja 54:10.

Siunausta sulle. <3