Auttakaa paremmat kasvattajat raivopään tokaluokkalaisen kanssa!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja neuvoton äiti
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
N

neuvoton äiti

Vieras
Meillä on tokaluokkalainen tyttö, joka osaa kyllä käyttäytyä koulussa ja kavereilla mallikkaasti, mutta kotona on aivan mahdoton. Tyttö nimittelee vanhempia ja veljeään. Vänkää joka kerran vastaan, kun soittaa että pitäis tulla kotiin. Toisinaan tokaisee vaan enkä tuu ja lyö luurin korvaan, on kyllä sit aina ollut jo tulossa kun soittaa takaisin. Saa kamalat raivarit, jos aamupalalla ei satukaan olemaan samaa leipää kuin iltapalalla, huoneen siivouksesta saattaa kuikutella kauemmin kuin siihen siivoamiseen menis aikaa... jne jne :(

Meillä on aina ollu selkeät rajat, mitä saa tehdä ja mitä ei. Tietyissä asioissa ollaan tiukkoja, mutta "liekaa" ollaan kyllä pidennetty aina, kun on ikää ja järkeä tullut lisää. Nyt ollaan ihan neuvottomia, mitä tässä pitäis tehdä. Kotona ei ole kellään kivaa, kun yks raivoaa ja huutaa melkeni joka asiasta. Ollaan rankaistu töllöilyistä, nytkin on taas arestissa eli kavereita ei tartte nähdä koulun jälkeen. Puhelin menee jäähylle, jos lyö luurin korvaan, mutta ei auta. Sama meno jatkuu.

Ollaan yritetty myös hyvällä eli tehdään jotain kivaa yhdessä, mutta ei tuo juurikaan halua olla meidän kanssa, kun kaverit on niin tärkeitä. Voidaanko me pakottaa se tekemään jotain yhdessä meidän kanssa? Nyt kun on arestissa ei oikein voi palkita kiukuttelua jollain yhteisellä tekemisellä. Aaargh, keinot on loppu! Auttakaa viisaammat!
 
Kuulostaa ihan teinille :O

Oletteko nyt rankaisujen kierteessä... ehtiikö "kärsiä" edes edellistä kun on jo uusi päällä.
Nyt stop tilanne tähän.

Istukaa alas, puhukaa. Jospa sillä on mielen päällä jokin ongelma mutta ei osaa tuoda julki. Osottaa vaan pahaa mieltä noin.
 
yritä tosiaan puhua tyttäresi kanssa, onko koulussa sattunut jotain tms. Tuosta leipä jutusta tuli mieleen aspergerin syndrooma. Ja ihan ekana tuli mieleen uhmakkuushäiriö.
 
Kuulostaa ihan teinille :O

Oletteko nyt rankaisujen kierteessä... ehtiikö "kärsiä" edes edellistä kun on jo uusi päällä.
Nyt stop tilanne tähän.

Istukaa alas, puhukaa. Jospa sillä on mielen päällä jokin ongelma mutta ei osaa tuoda julki. Osottaa vaan pahaa mieltä noin.

Siis todellakin on ihan kuin teini! Vähän samaan tyyliin kuin Alkon mainoksen kaljaa kinuava tyttö, kielenkäyttö on melkein yhtä kamalaa :,(

Joo, tilanne on oikeastaan juuri se, että uusi rangaistus on päällä ennen kuin vanha on lusittu. Ollaan puhuttu ja puhuttu, ei osaa sanoa, mikä pännii. Pakko kai vaan jatkaa. No, tänää siihen hyvää aikaa, kun tulee koulusta. Ehkä saadaan solmuja auki.

Meillä on kyllä ollut raskas vuosi, kun muutettiin viime kesänä ja tyttö aloitti koulun täällä uudella alueella ilman kavereita. Uusi vauvakin syntyi talvella. Saattaa reagoida viiveellä siihen.
 
Eikai ne lapset tosiaan ilkeyttään raivoo. Joko sillä on tosiaan joku todellinen syy jota ei kehtaa tai uskalla jne. sanoa - tai sit liikaa sokeria (hiilareita), niillä tulee hulluksi :)
 
Tuli meleen että saako tarpeeksi unta, kun on aika vilkkaat päivät? Väsyneenä meillä ainakin lapset on juuri tuollaisia, että skarppaavat muualla mutta kotona ei enää jaksa muuta kuyin temppuilla. Herääkö aamulla omia aikojaan vai pitääkö herättää? Vaikka heräisikin ajoissa niin minä kokeilisin aikaistaa nukkumaanmenoa. Ja jos on tarkka että tiettyyn kellonaikaan vasta mennään nukkumaan niin ainahan niitä kelloja voi illaksi siirtää vaikka tunnilla eteenpäin ;)
 
[QUOTE="alkup.";24434212]Meillä on kyllä ollut raskas vuosi, kun muutettiin viime kesänä ja tyttö aloitti koulun täällä uudella alueella ilman kavereita. Uusi vauvakin syntyi talvella. Saattaa reagoida viiveellä siihen.[/QUOTE]

Nämä aika oleellisia tietoja. Eiköhän näistä löydykin ihan riittävästi selittäviä tietoja tuolle käyttäytymiselle.

Meillä jopa seiskan aloittanut lapsi on viime viikoilla ollut vähän enemmän äidin perään kuin ennen. Muutosta, turvallisuudenhakua ja vakuuttelua siitä, että on hyvä ja kelpaa.
 
Tuli meleen että saako tarpeeksi unta, kun on aika vilkkaat päivät? Väsyneenä meillä ainakin lapset on juuri tuollaisia, että skarppaavat muualla mutta kotona ei enää jaksa muuta kuyin temppuilla. Herääkö aamulla omia aikojaan vai pitääkö herättää? Vaikka heräisikin ajoissa niin minä kokeilisin aikaistaa nukkumaanmenoa. Ja jos on tarkka että tiettyyn kellonaikaan vasta mennään nukkumaan niin ainahan niitä kelloja voi illaksi siirtää vaikka tunnilla eteenpäin ;)

Menee ajoissa sänkyyn, mutta uni ei tule kovin aikaisin. Eskarilainen pikkuveli käy nukkumaan 20.30-21 ja tyttö yleensä lukee hetken tämän jälkeen omassa sängyssä. Viimeistään 21.30 sammuu valot, mutta vielä klo 22 saattaa tyttö olla hereillä. Aamulla joutuu herättämään, jos ei ole herännyt muiden ääniin. On kyllä aina ollut vähäuninen eli ei nuku 10h pitempää yöunta.
 
Jos uni ja ruoka ok niin sitten kokeilisin vaan ihan rauhallista yhdessäoloa kotona. Eli kun tyttö kotiutuu niin vaikka pelaatte tai teette palapeliä tai luet lapselle tai vaikka laitatte ruokaa yhdessä, annat vaikka tytön keksiä mitä ruokaa laitatte ja käytte yhdessä kaupassa ja valmiatstte yhdessä tms. Tai mitä nyt vaan k.o. lapsi tykkääkään tehdä. Mutta avinsana on, että olet kiireettömästi siinä hänen kanssaan, jätät kaikki kotityöt jne sinä aikana tekemättä ja jos vaikka toinen vanhemmista voi olla vauvan kanssa että saa täysin rauhassa olla. Tämäntyylistä jatkaa vaikka viikon joka päivä niin jos on huomionpuute niin pitäisi jo alkaa helpottaan? Ja viikonloppuna vaikka lähdet lapsen kanssa kahdestaan vielä johonkin kivaan juttun. Vai olitteko tällaista jo kokeillut?
 
Jos uni ja ruoka ok niin sitten kokeilisin vaan ihan rauhallista yhdessäoloa kotona. Eli kun tyttö kotiutuu niin vaikka pelaatte tai teette palapeliä tai luet lapselle tai vaikka laitatte ruokaa yhdessä, annat vaikka tytön keksiä mitä ruokaa laitatte ja käytte yhdessä kaupassa ja valmiatstte yhdessä tms. Tai mitä nyt vaan k.o. lapsi tykkääkään tehdä. Mutta avinsana on, että olet kiireettömästi siinä hänen kanssaan, jätät kaikki kotityöt jne sinä aikana tekemättä ja jos vaikka toinen vanhemmista voi olla vauvan kanssa että saa täysin rauhassa olla. Tämäntyylistä jatkaa vaikka viikon joka päivä niin jos on huomionpuute niin pitäisi jo alkaa helpottaan? Ja viikonloppuna vaikka lähdet lapsen kanssa kahdestaan vielä johonkin kivaan juttun. Vai olitteko tällaista jo kokeillut?

Ollaan kokeiltu jo tällaista, mutta täytyy ottaa tehokuuri nyt, jos saatais rauhaa taas taloon. Arki on kyllä välillä sellaista suhinaa, että jää yhteinen tekeminen vähiin. Täytyy rauhoittaa arkea, että oikeasti ehditään olla tytön kanssa yhdessä. Ehkä se tästä.
 

Yhteistyössä