Väsynyt ja kohtuuton vaimo

[pirttihirmu :(]

Mua vaan niin tympii! Mies tietää että en yhtän tykkää sen juomisesta. Silti viikossa on 2-3 päivää kun EI juo. Ei ne määrät mitään suuria ole, mutta silti veetuttaa ja rankasti! Kerralla juo joko pari kaljaa, ½-1 pulloa viiniä tai viskiä tms. Ei siis kaikkia kerralla, vaan jonkun satsin noista.

Ennen lapsia käytimme molemmat alkoholia n. 1-2 kertaa / 2vko:a, mutta odostusaikana kun alkoholi jäi, en sitä itse ole kaivannut ollenkaan Vaikka lapsi on 4½v. eli juon sen siiderin tms. mutta todella harvoin. ja nyt oli uusi paussi, kun nuorempi lapsi on 6kk (vasta maistelut aloitettu, joten tipattomalla linjalla olen edelleen ollut). Eli en edellytä mitenkän mieheltä absolutismia, vaan niin kovasti toivoisin sitä mitä se suhteemme alussa oli, tuota pari kertaa kuussa vaikka vain se 1 kalja, mutta silti.

Mies itse ei koe juovansa liikaa. Tekee kiltisti kaikki alkoholisti testit jne. Mitä ikinää hänelle olen eteen raahannut, mutta ei myönnä että hänellä olisi ongelma/ käyttäisi liikaa. Jos mies ei koe juovansa liikaa ja minä ahdistun päivä päivältä enemmän, mitä minun pitäisi tehdä??? Kuinka oppisin hyväksymään miehen juomisen? Miehen käytöstä en voi muuttaa, omaani ainoastaan.

Mistä kaivan voimia jaksaa? Mies on rakas, mutta se juominen...

 

[Tönt]

ei kai kaikkea tarviikaan sietää. molemmat kuuluu tehdä kompromissejä.

 

[siis täh!]

ei tarvitse oppia sietämään miehen juomista! keskustelua keskustelua, jos ei auta, parisuhdeterapeutin luo!

 

["huh huh"]

½-1 pullo viskiä on aivan kamala määrä, ympäripäissään on sen jälkeen. Jos ei ole, juo kyllä muulloinkin enemmän kuin pari kaljaa. Tiheys ja määrät kuulostaa riippuvuudelta. Vaadi sitä menemään AA-kerhoon tms.

 

["Minimi"]

Meillä hieman samankaltainen ongelma... Tuntuu vaan, että tuo kuningas alkoholi pilaa koko meen muuten rakkaudentäyteisen avioliiton ja hajottaa koko perheen =(

Ei se sinällään ongelma olis, jos en olis aiemmassa elämässäni ollut alkoholistin vaimona, pelkään vaan, et karkaa kokonaan käsistä tuo homma. Ja kun meillä se alkoholinotto usein aiheuttaa sen, et mä oon yksin kotona ;(

 

[pirttihirmu :(]

[QUOTE="huh huh";24555178]½-1 pullo viskiä on aivan kamala määrä, ympäripäissään on sen jälkeen. Jos ei ole, juo kyllä muulloinkin enemmän kuin pari kaljaa. Tiheys ja määrät kuulostaa riippuvuudelta. Vaadi sitä menemään AA-kerhoon tms.[/QUOTE]

siis ½-1 pullo viiniä. Viskiä joku pieni lasillinen. Ei siis ole ympäripäissään, mutta vaikka joisi vain sen 1 kaljan, on se alkanut ällöttää. Koska tietää ettn tykkää siitä yhtään. Koen ettei mies kunnipita minua, kun ei voi olla edes viikkoa juomatta yhtään.

 

["Vieras"]

Tuskin auttaa muu kuin ero. Alkoholisti ei ongelmaa myönnä vaikka se olis nenän edessä. Kurjaa mutta usein näin. Lähde ainakin omaan asuntoon jos et erota halua.

 

[pirttihirmu :(]

[QUOTE="Minimi";24555199]Meillä hieman samankaltainen ongelma... Tuntuu vaan, että tuo kuningas alkoholi pilaa koko meen muuten rakkaudentäyteisen avioliiton ja hajottaa koko perheen =(

Ei se sinällään ongelma olis, jos en olis aiemmassa elämässäni ollut alkoholistin vaimona, pelkään vaan, et karkaa kokonaan käsistä tuo homma. Ja kun meillä se alkoholinotto usein aiheuttaa sen, et mä oon yksin kotona ;([/QUOTE]

Kurjaa ! Jaksamisia sinnekkin!

Saa nähdä saako mikään tuota miestä vähentämään juomistaan. Hänellä vielä sukurasitteena alkoholismia

 

[samis]

kovin tuttua- kaksi ihanaa miestä olen jo alkoholille menettänyt. molemmat väitti loppuun asti ettei alkoholi ole heille ongelma, mutta minä ilmoitin että minulle heidän alkoholin käyttö on ongelma. ja koska kumpikaan ei ottanut puheitani tosissaan, päätin suhteet.... paljon menetin, mutta enemmän sain : )

 

[*]

Mut jos eläisimme eteläi-euroopassa, niin pari lasia viiniä (=yli puol pullollista) olis aika normaalia joka päivä esim. aterialla...

 

[pirttihirmu :(]

Mut jos eläisimme eteläi-euroopassa, niin pari lasia viiniä (=yli puol pullollista) olis aika normaalia joka päivä esim. aterialla...

Totta, siksipä koitankin keksiä miten pystyisin hyväksymään asian. Koska toisiaan tämä on kesto aihe, josta ollaan sen miljoona kertaa juteltu. Ongelmana siis on, että minä koen ettei mies arvosta kun pyynnöistäni huolimatta ei voi olla juomatta. Joten ongelma on minulla.

Olen jopa niin v*mäinen vaimo, että pihtaan kun mies juo. En vain siedä sitä yhtäkään kaljaa :/ ajatuskin että joku tulee lähelle juoneena on tosi yäk! Saatika, että koskettaisi. Joten ongelma on iso!! Ja paisuu paisumistaan!

 

["minimi"]

Kurjaa ! Jaksamisia sinnekkin!

Saa nähdä saako mikään tuota miestä vähentämään juomistaan. Hänellä vielä sukurasitteena alkoholismia

Juuh, meillä tuo sama sukurasite taustalla =( Kunhan vaan jaksettais, en mä yleensä kovasti valittele näistä asioista, mut oli pakko avautua, kun tilanne jotenkin samantyylinen...

Voimia myös sinulle ja toivotaan parempaa huomista =)

 

[en sietäisi]

Et ole tehny tarpeeksi selväksi miehelles ettet hyväksy juomista. EI sun tarvi sitä oppii hyväksyyn. Pistät nyt miehes koville, uhkaat erolla, jossei nyt mene ammattiauttajalle. Tilaa aika terveysasemalta päihdetyöntekijältä miehellesi heti. Olet liian kiltti, miehesi tietää sen. Nyt pistät miehesi oikeasti harkitsemaan että kannattako sitä juopottelua jatkaa.

 

["vieras"]

Mun mies ei juo. Sillä kesti melkein 10v tajuta et ei itsekään pidä siitä miehestä joksi se muuttuu kun ottaa. Mä en silti pitäisi kohtuullisena tai edes normaalina, että se odottaisi multakin (liki-)absolutismia. Mä juon normaalisti, ehkä vähän enemmänkin. Kotona, muualla. Tykkään juoda, tykkään siitä fiiliksestä kun on nousuhumala. Käyn tietenkin baareissa kavereideni kanssa, mies ei ole ikinä mukana. Meille tämä ei ole mikään ongelma. Mutta jos mies tekisi mun juomisestani ongelman koska hänellä itsellään oli ongelma alkon kanssa - silloin meillä olisi iso, yhteinen ongelma joka saattaisi jopa eroon johtaa.