I
ilkeää?
Vieras
Tein itse lapseni (3) ikähaarukalla 21-27. Silti olen saanut koulutettua itselleni hyvän ammatin ja asuntolainaakin ollaan pystytty kokoajan lyhentämään. Mieheni kanssa olemme alusta asti olleet onnellisia. Silti siskoni on jokaisen raskauteni kohdalla paasannut minulle siitä, kuinka olen aivan liian nuori saamaan lapsia, kuinka pilaan elämäni ja vahingoitan lapsiani synnyttämällä heidät epätasaaseen talouteen, jossa säästöön ei ole kerätty ennalta rahaa. Hän ei myöskään voi käsittää miksi ostimme pk-seudulta kerrostaloneliön sen sijaan että olisimme hankkineet ok-talon keskisuomesta. Joka ainut kerta jos olen erehtynyt hänen kuulleen valittamaan väsymystä tai kodin sotkuisuutta, on hän silmät kiiluen alkanut saarnaamaan minulle kuinka kaikki olisi toisin, jos en olisi lapsiani niin nuorena ja "keskeneräisenä" hankkinut. Noh, nyt kävi sitten niin että sisko ja hänen miehensä alkoivat vihdoin yrittämään lasta kun kaikki nämä edellämainitut asiat olivat kuulemma kunnossa ja kävi niinkuin voi arvatakin, puolentoista vuoden yrittämisen jälkeen selvisi, ettei sisko voi enää saada lapsia. Ja ikääkin on sen verran että lääkäri ei oikein lämmennyt hedelmöityshoitoon hakeutumisesta. Ehdotti kuulemma adoptiota. En voinut olla virnuilematta puhelimessa kun sisko keroi uutiset. Ensimmäistä kertaa hän kuullosti nöyrältä. Noh nyt jälkeenpäin tuli vähän huono omatunto, mutta mielestäni olen oikeutettu vahingoniloon, eikö?