Toggle sidebar

En tiedä mitä teen

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ihmisraunio
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
I

ihmisraunio

Vieras
10 vuoden paska suhde takana.

Kolme lasta.

Miten pääsen omilleni? Miksi on niin vaikeaa hyväksyä tosiasiat? Se, että mies on ollut kaiken aikaa inhottava mulle. Ei kuuntele mua, ei puhu mulle. Emme ole pari. Emme ole koskaan olleet.

Olen tehnyt kaikkeni, ihan kaikkeni. Enää en jaksa.

Miksi edes mietin sitä, että jatkaisin riutumista tässä suhteessa? Lasten vuoksi, etteivät menettäisi isäänsä arjestaan.

Miten selviän lasten ikävästä isäänsä? Voivat tavata puolestani niin paljon kuin haluavat, mutta eihän se ole sama.

Miksi mies rikkoo lastensa perheen?
 
usko pois sä pärjäät ! ja vielä huomaat että pärjäät ja jaksat paljon paremmin yksin, kuin voimia syövässä/ huonossa suhteessa.ja luuletko ettei lapset ole äidistä huomannut että kaikki ei ole hyvin ? mä olen saman käynyt läpi, mutta omaan kotiin päästyäni en ole päivääkään katunut. tottakai lapset usein ääneen miettii miksi en isin kanssa halua elää/asua, mutta hyvin ovat silti hekin asiasta "toipuneet". ja parasta palautetta mitä olen asian tiimoilta saanut on omien lasten suusta kommentti "ihanaa kun sä äiti olet nykyään paljon iloisempi kun ennen"... eli pelot erosta oli turhia, ja ratkaisu osottautui yhdeksi elämäni parhaista ! tsemppiä ja voimia sulle, ei se helppoa ole mutta palkitsee kyllä !
 
Alkuperäinen kirjoittaja samasta ylipäässyt;24704922:
usko pois sä pärjäät ! ja vielä huomaat että pärjäät ja jaksat paljon paremmin yksin, kuin voimia syövässä/ huonossa suhteessa.ja luuletko ettei lapset ole äidistä huomannut että kaikki ei ole hyvin ? mä olen saman käynyt läpi, mutta omaan kotiin päästyäni en ole päivääkään katunut. tottakai lapset usein ääneen miettii miksi en isin kanssa halua elää/asua, mutta hyvin ovat silti hekin asiasta "toipuneet". ja parasta palautetta mitä olen asian tiimoilta saanut on omien lasten suusta kommentti "ihanaa kun sä äiti olet nykyään paljon iloisempi kun ennen"... eli pelot erosta oli turhia, ja ratkaisu osottautui yhdeksi elämäni parhaista ! tsemppiä ja voimia sulle, ei se helppoa ole mutta palkitsee kyllä !
Click to expand...

Kiitos.

Uskon itsekin, että mun on parempi olla yksin.

On vaan niin raskasta luopua kaikista tulevaisuuden suunnitelmista. Vaikka nekin on tainnut olla pelkkää utopiaa.

Ja mitä sitä sanoo kavereille, tutuille, läheisille?
 
kavereille ja tutuille ei ole pakko sanoa mitään jos et halua, et ole kenellekkään tilivelvollinen!
Itse erosin vuosi takaperin ja kolme lasta myöskin. Nuorin oli vasta n 2kk ikäinen.
En jaksanut sitä ainaista naljailua,minulle rumasti puhumista (jälkeenpäin mietin miten olen voinutkaan sietää niin rumia puheita silloiselta mieheltäni huh) ymymym..
Puoli vuotta meni kuin siivillä ja vähän niinkuin sumussa. Sitten pääsin jaloilleni ja nyt vuoden päästä olen onnellinen ja Vapaa!!!!
Alku on hankalaa,mutta muista,lapset aistivat kun ei ole hyvä olla. VOIMIA ja halauksia sinulle !!!
 
Alkuperäinen kirjoittaja äiti+3lasta;24705015:
kavereille ja tutuille ei ole pakko sanoa mitään jos et halua, et ole kenellekkään tilivelvollinen!
Itse erosin vuosi takaperin ja kolme lasta myöskin. Nuorin oli vasta n 2kk ikäinen.
En jaksanut sitä ainaista naljailua,minulle rumasti puhumista (jälkeenpäin mietin miten olen voinutkaan sietää niin rumia puheita silloiselta mieheltäni huh) ymymym..
Puoli vuotta meni kuin siivillä ja vähän niinkuin sumussa. Sitten pääsin jaloilleni ja nyt vuoden päästä olen onnellinen ja Vapaa!!!!
Alku on hankalaa,mutta muista,lapset aistivat kun ei ole hyvä olla. VOIMIA ja halauksia sinulle !!!
Click to expand...

Tämä vaan tulee niin puun takaa, en ole kenellekään puhunut pahasta olostani. Mustasta mielestäni.

Minä en jaksa enää tätä mitätöintiä. Sitä, että mulle ei vastata. Että mun tunteista ei välitetä.

Pelkään, että katkeroidun.

Ja pelkään, että tämä tulee olemaan todella vaikeaa lapsilleni. Vaikka kykenisimmekin eroamaan sopuisasti.
 
jos ja kun uteliaita kyselijöitä ilmaantuu, voit sanoa juuri mitä haluat. läheisimmät ystävät ja sukulaiset luultavasti ovat jo aistineet ettei kaikki ole kunnossa... ja loppujen lopuksi anna muiden ajatella mitä haluavat, olet päätöksistäsi vastuussa vain itsellesi (ja lapsille).
 
[QUOTE="kai";24705136]jos ,ette niin menkää esim.kataja ry llä on hyviä kursseja. Eroleirikin voisi olla hyvä saisitte asiat selviksi ja voiistte aloittaa puhtaalta pöydältä.[/QUOTE]

Hmmmm.

Olemme käyneet yhdellä tapaamisella. Minä parilla yksinäni. Ja harrastanut paljon itsetutkiskelua. Rahat eivät vain tahdo riittää. Eikä miehellä kiinnostus, mutta saattaisi kyllä suostua.

Pitäisikö sitä vielä yrittää?

Ehkä pitäisi. Varata vaan aika, ja katsoa, jos mies ei tule mukaan, sitten laittaa vuokrapaperit vetämään?

En vaan oikein enää jaksa tätä "välimuoto" tilaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ihmisraunio:
Hmmmm.

Olemme käyneet yhdellä tapaamisella. Minä parilla yksinäni. Ja harrastanut paljon itsetutkiskelua. Rahat eivät vain tahdo riittää. Eikä miehellä kiinnostus, mutta saattaisi kyllä suostua.

Pitäisikö sitä vielä yrittää?

Ehkä pitäisi. Varata vaan aika, ja katsoa, jos mies ei tule mukaan, sitten laittaa vuokrapaperit vetämään?

En vaan oikein enää jaksa tätä "välimuoto" tilaa.
Click to expand...

Jospa se mies vielä heräisi, ootpahan yrittäny.
 
[QUOTE="kai";24705206]Jospa se mies vielä heräisi, ootpahan yrittäny.[/QUOTE]

Niin kun minä koen yrittäneeni jo, kaikkeni. Mies sen sijaan ei ole tehnyt mitään.

En tiedä, tunnen vihaa ja kuvotusta miestä kohtaan. Mahtaako olla viisasta repiä haavoja enempää auki.

Ja olen puhunut erosta sille jo Kauan. Mutta se ei ole tehnyt mitään jotta eroa ei tulisi.

Mikä tämä eroleiri on? Ei ole katajan sivuilla?
 
Mua vaan hävettää niin paljon mennä puhumaan näistä asioista, siitä miten kauan olen tätä paskaa kestänyt.

Ja tätähän ei saisi sanoa, mutta pelkään, että mies on narsistinen. Ihan kuin hänellä ei olisi sisintä lainkaan. Tai sitten taustalla on joku paha trauma/tunne-elämän häiriö.

Vaikeaa on.
 
vain sinä itse tiedät haluatko/jaksatko vielä kerran yrittää... jos tuntuu että 10 vuotta olet yksin yrittänyt, niin ehkä sitten tosiaan voit hyvällä omalla tunnolla antaa periksi. eikä sun tartte hävetä että olet kauan tuota kestänyt, nythän näytät ettet sitä aio enää sietää. etkä varmasti tyhmyyttäsi ole kohtelua kestänyt, ehkä toive paremmasta on saanut jaksamaan. ja lisäksi koko ajan "vähäteltynä" oleminen saa myös tuntemaan itsensä niin mitättömäksi, että alkaa jo itsekin uskoa omaan "huonommuuteensa" ...
 

Osallistu arvontaan ja voita trendikäs lampaantalja!

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa