Te jotka viette lapsenne 9kk-2v päiväkotiin, lukekaa tuo pe iltalehti niin tajuatte miten idiootteja olette!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja kuvottavat vanhemmat
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
[QUOTE="Vieras";24930258]Luulenpa että kyseiseen lehteen on koottu nämä pahimmat jutut ja sitten hieman yleistetty.Ihan noin hurjaa ei kuitenkaan taida olla joka pkssa ja onhan se paljon hoitajasta kiinni,millaisen hoidon lapsi saa. Ja sitten vielä, eikös lapsesta kuitenkin huomaa jos esim. pelkää mennä hoitopaikkaan tms, eikös silloin ole vanhempien aika puuttua huonoon hoitoon ja tällä tavoin mahdollisesti saada aikaan parempaa hoitoa?????[/QUOTE]

No tottakai lapsi reagoi. Ja noi huonothan aina kuuluu lujimpaan ja niitä kauhistellaan yleisesti ja palstat kuhisee. :)

Aika harva lehti varmaan myis otsikolla "päiväkodeista positiivista" "Hoitajat kertovat että heillä on kaikki hyvin siellä!!!"
 
Ap,taidat olla kovemmankin luokan maailman paras äiti,kun noin pystyt tuomitsemaan ihmiset. Pitäiskös yrittää hieman miettiä,että joskus se vaan on pakko tehdä asioita joista ei välttämättä tykkää. Mua ärsyttää sun laiset jotka kuvittelevat olevansa jotenkin muiden yläpuolella...
 
Kummallista, mä muistan omista päiväkotiajoista vain yhden negatiivisen kokemuksen ja sekin oli kun mua toruttiin, nyyh. :D
Ehkä olin sitten niin traumatisoitunut etten muista. :'(
Mieheni meni jo 11kuisena, missä jäljet näkyvät?

Jos päiväkodissa on noin järkyttävän kamalaa niin miksi on ok laittaa 2v sinne?

Mulla ei ole yhtään huonoa muistoa päiväkodista, mutta ehkä mäkin oon sitten niin tramatisoitunu että oon tukahduttanut ne muistot. Ei kai se auta ku lähtä terapeutin kanssa niitä selvittämään.
 
  • Tykkää
Reactions: tiiru
Mun oli palattava töihin, koska mulla ei oikeasti ollut RAHAA! Olin juuri valmistunut. Mä en olisi voinut millään elää oikeasti, enkä ala luukuttamaan missään sossussa, koska parempaankin on mahdollisuus.
Poika oli tasan 1v kun aloitti päiväkodissa. Minä palastin työhöni, jossa palkka oli 2800e kuukaudessa.
Vai olisiko ollut parempi muuttaa johonkin kaupungin halvimpaan vuokrataloon ja elää sossun tuilla ja kituuttaa?
 
Mä olen itse mennyt päiväkotiin 11kk ikäisenä. Mulla oli todella onnellinen lapsuu ja rakastava koti.
Nyt olen 25-vuotias tasapanoinen ja terve aikuinen, jolla on edelleen lämpimät välit vanhempiin. Päiväkodista en muista mitään muuta inhottavaa, kuin maksalaatikon : )
 
Liisa Keltikangas-Järvinen,
Psykologian professori

On erikoista minkä takia psykologisia asioita käsiteltäessä lähdetään aina " survival" -tasosta, tasosta jolle voidaan mennä ja lapset vielä pärjäävät. Milloin te olette kuulleet puhuttavan kuinka minimaalista ravintoa lapselle voidaan antaa, jotta lapsi vielä pysyy hengissä? Tai kuinka paljon myrkkyä hänelle voi antaa että hän vielä sen kestää?

Kysymys ei saisi olla kuinka tiukalle lapsi voidaan vetää, vaan siitä millä tavalla me voimme turvata parhaan mahdollisen kehityskohdan lapselle tässä yhä kiihtyvässä kilpailussa ja yhä vaativammassa tilanteessa. Tämä keskustelu meiltä puuttuu kokonaan.

Psykologia on osoittanut iänkaiken että alle 3-vuotiaalle kotihoito on paras ja minkäänlaista soraääntä ei tässä tutkimuksessa tule eikä ole tullut.

Jos yleisönosastossa jotain soraääniä näette, niin ne eivät ole psykologisia tutkimuksia vaan ne ovat asenteellisia kannanottoja.

Siis yhteenvetona: alle 1½ -vuotiailta tulisi kieltään päivähoito, 3-vuotiaaksi saakka suositellaan hoitoa kotona pienessä ryhmässä ja sitten 3-vuotiaasta ylöspäin laitetaan tämä oikeus päivähoitoon. 3-vuotiaana lapsen voi laittaa esimerkiksi päiväkotiin ja tällöin aletaan puhua laadusta. Laadun määrää hoidon määrä, päivän lyhyys, hoitajien määrä ja ryhmän koko.
 
Maija Alvessalo,
Psykologi, nuorisopsykoterapeutti

Jo vuosikymmenten ajan on ollut kiistatonta näyttöä siitä, että lapsen kaikkinaisen kehityksen perusta on jatkuva ja turvallinen ihmissuhde ainakin yhteen rakastavaan aikuiseen. Pienen lapsen kannalta tämä vakaus järkkyy, kun hän joutuu viikoittain eroon vanhemmistaan suureksi osaksi valveilla olon aikaansa. Tämä on ohittamaton tosiasia riippumatta siitä, miten hyvin se sopii yhteen elämäntapamme tai yhteiskunnallisten ihanteittemme kanssa.

Tulevaisuuden todellisia hyväosaisia eivät ole ylenpalttisia " virikkeitä" ja kielikylpyjä saaneet lapset, vaan ne, joilla on ollut mahdollisuus varhaisvuosinaan kehittyä pinnistelemättä rauhallisessa arjessa.
 
Tällaisen löysin, jospa se saisi aikaan (asiallista) keskustelua
1970-luvulla herätettiin USA:ssa ensimmäisen kerran kysymys siitä, miten päivittäinen kodin ulkopuolisessa hoidossa olo vaikuttaa lapsen sosioemotionaaliseen kehitykseen. [tutkimuksissa] ilmeni, että varhain aloitetun kodin ulkopuolisen hoidon ja lapsen myöhemmän sosiaalisen sopeutumisen välillä oli lievä negatiivinen yhteys. [--] Yhteys ei kuitenkaan ollut kovin voimakas.

Tämän väitteen tueksi tuli enemmän hajanaista todistusaineistoa, kunnes Belskyn viiden julkaisun tutkimussarja osoitti johdonmukaisesti, että jos lapsi siirtyi päiväkotiin vuoden ikäisenä tai sitä nuorempana ja hoito kesti enemmän kuin 20-30 tuntia viikossa, se ennusti myöhempää aggressiivisuutta ja tottelemattomuutta.

Tutkimustulos herätti niin paljon huomiota ja vastaväitteitä, että joukko merkittävimpiä alan tutkijoita vaati tutkimusaineiston itselleen. He suorittivat aineistossa moninkertaisen tarkastuksen etsien virheitä ja toivoen, että tulkinnat olisivat olleet vääriä. Yleinen mielipide nimittäin oli, että päivähoito lisää lapsen sosiaalisuutta.

[--] Kun juuri oli löydetty ratkaisu, miten lapsetkin hyötyvät siitä, että äiti siirtyy työelämään, pidettiin yleisen mielipiteen vastaisen tutkimustuloksen esittämistä provokaationa.

Edellä mainitut tutkimustulokset kuitenkin aloittivat oikean tutkimusten ryöpyn. Ensimmäinen käänne yleisessä mielipiteessä oli vaatimus, että vähintäänkin päivähoidon merkitystä lapsen kehitykselle tulee huolellisesti tutkia eikä vain luottaa toiveeseen, että se on lapsen kehitykselle hyväksi. 1980- ja 1990-luvuilla julkaistiin useita tutkimuksia ja tutkimussarjoja, jotka päätyivät siihen, että varhain aloitettu päivähoito (aloitettu ensimmäisen ja toisen ikävuoden aikana) ennusti käytösongelmien lisääntymistä 3-4 vuoden iässä ja erityisesti aggressiivisuuden, levottomuuden, keskittymiskyvyttömyyden ja koulukiusaamisen lisääntymistä kouluiässä.

[--] Eniten aggressiivisuus siis lisääntyi niillä lapsilla, jotka siirtyivät päiväkotiin alle 2-vuotiaina. [--]

Päivähoidon myönteiset vaikutukset pienen lapsen sosiaaliseen kehityksene jäivät vähäisiksi, vaikka niitä tutkijat suorastaan suurennuslasilla etsivät.
 
Anteeksi jo etukäteen..

Te pk:n hoitajat, jotka ettei ikinä veisi omia lapsianne päiväkotiin! Eikö se kerro jotain TEIDÄN ammattitaidostanne? Eikö se ole TEIDÄN vastuullanne tehdä niille epäkohdille jotain? Nostakaa meteli omille kunnanisillenne, järjestäkää mielenilmauksia, mitä vaan, mutta TEHKÄÄ SITTEN JOTAIN ÄLKÄÄKÄ TÄÄLLÄ ITKEKÖ HUONOJA OLOJANNE!! Ottaa päähän vässykkä-muijat jotka ei millään naisvaltaisella alalla saa ääntään kuuluville.
 
Millas ap selitat sen etta taalla Hollannissa lapset ovat tutkitusti onnellisempia kuin Suomessa, vaikka hoitoon laitetaankin jo kolmen kuukauden ikaisina?

Entas suurin osa muista Euroopan maista, ilmeisesti idiootteja vanhempia taynna? Suomessahan pidetaan lapset kauan kotona verrattuna muihin maihin.

Juuri tämä pointti tuli itsellänikin mieleen, tuskin monessakaan maassa hoidetaan lapsia kotona yhtä pitkään kuin täällä.

Itse olen mennyt päiväkotiin 1 v 7 kk ikäisenä, hyvin meni eikä ole siitä mitään traumoja tullut.
 
JÄRKYTTÄVÄÄ.... mun lapset viihtyivät todella hyvin hoidossa. ja menevät sinne taas heti kun mahdollista. ja KYLLÄ nuorempi oli ALLE 2v kun ensimmäisen kerran oli päiväkodissa.

hoitajat olivat todella ihania ja paikkakin tosi mukava muuten.
 
Osin peesaan alottajaa, osin en. Itse työskentelen päiväkodissa ja lapseni on aloittanut hoidossa vähän yli 2v. Meillä on todella hyvä hlökunta ja ammattitaito sielläkin pientenryhmässä mutta silti minusta ne pikkutaaperoiset/vauvat eivät kuulu päiväkotiin. Itse olin kotona ja todella tiukoilla ne vuodet, silti en halunnut lastani laittaa hoitoon niin pienenä. Silti jokainen perhe tekee tarpeelliset ratkaisunsa ja minä teen työni hyvin vaikken ehkä olekaan sitä mieltä että pienen paikka on päivöhoidossa.
 
Mun tytär lähtee hoitoon tammikuussa ja on sit 1v10kk. Venytin kotona oloa vielä siten että, tytär saa rauhassa tutustua siihen systeemiin, hoitajiin ja muihin lapsiin. Ite haluan tietää että, tytär myöskin hyvin sopeutuu sinne ja haluan myös ite tutustua siihen hoitopaikan toimintaan ja hoitajiin. Haluan olla varma siitä, että tytär saa hyvää hoitoa. Mutta, jos en ole toimintaan tyytyväinen niin paikka vaihtuu kyllä lennossa. Mulla on itelläni hirvee paniikki viedä tytär hoitoon, kun noista päiväkodeista on kuitenkin ollu joka paikassa vähän ikäviä juttuja. Noi ikävät jutut ei ainakaan kauheesti rohkase jättämään lastaan vieraitten hoidettavaks. Mutta, jos tytär ei syystä tai toisesta sopeudu millään ja voi pahoin siellä, niin sitten jatkan kyllä kotona oloa ja sen teen vielä miehellekkin selväks, mulle kuitenkin on tyttären hyvinvointi todella tärkeetä.
 
Miksi teette lapsia jos viette ne noin pieninä päiväkotiin?? Joo, joo, on talolainaa jne, mutta aina pärjää vähemmälläkin. Tai asukaa vuokralla siihen asti. Mua oikeasti kuvottaa vanhemmat joka vievät noin pienen tarhaan ja sitten selittävät "kun on se omahoitaja systeemi ja lapsi Oikeasti tarvitsee jo seuraa kun on niin vilkas"..Oikeesti tekisi mieli haistattaa pa¤"kat!

Minä itseasiassa huolestuisin enemmän sellaisen ihmisen lapsista, joka hakee kasvatusvinkkinsä keltaisesta lehdistöstä.
:D
 
[QUOTE="vieras";24930399]Sinusta on normaalia, jos lapselle tulee päivähoidosta aggressiivisuutta, levottomuutta, keskittymisvaikeuksia, koulukiusaamista etc. ?[/QUOTE]

Mä en tunne yhtään ns. normaali perheen lasta, jolle päiväkoti olis moista aiheuttanut.
 
ne täällä on täysiä idiootteja, jotka haukkuu äitiä joko siitä, että vie lapsenhoitoon ja menee töihin ja ne jotka haukkuu äitejä, jotka hoitaa lapsensa kotona. jos jollain on vara hoitaa lapsensa kotona hoitakoon ja jolla ei ole varaa, niin menköön töihin ja vieköön lapset hoitoon. mitä se kenellekään kuuluu. yhtään pilalle mennyttä lasta en tunne sen takia, että olis ollut hoidossa. enemmänkin näissä, jotka on kotihoidossa taitaa enemmän niitä ongelmatapauksia olla. ja sekään ei ole suoranaisesti sen syy, että lapsi on kotihoidossa, vaan siinä että äidit ei viitsi kasvattaa lasta ja lapselta puuttuu kokemuksia vieraista ihmisistä ja heidän kanssaan olemisesta ja käyttäytymisestä.
 
Viimeksi muokattu:
hauskaa toi "asukaa vuokralla sen aikaa" ainakin meidän talosta lainanlyhennys on vähemmän mitä saman kokoisen vuokrakämpän vuokra.

meillä esikoinen täyttää kohta 4, eikä ole ollut päiväkodissa koskaan (ja en sitten tiedä onko niinkään hyvä asia). kuopus on vasta vauva mutta hoitoon menee about 1,5v iässä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja isoäiti mölykylästä;24930896:
ne täällä on täysiä idiootteja, jotka haukkuu äitiä joko siitä, että vie lapsenhoitoon ja menee töihin ja ne jotka haukkuu äitejä, jotka hoitaa lapsensa kotona. jos jollain on vara hoitaa lapsensa kotona hoitakoon ja jolla ei ole varaa, niin menköön töihin ja vieköön lapset hoitoon. mitä se kenellekään kuuluu. yhtään pilalle mennyttä lasta en tunne sen takia, että olis ollut hoidossa. enemmänkin näissä, jotka on kotihoidossa taitaa enemmän niitä ongelmatapauksia olla.

Aamen!
 
Alkuperäinen kirjoittaja isoäiti mölykylästä;24930896:
ne täällä on täysiä idiootteja, jotka haukkuu äitiä joko siitä, että vie lapsenhoitoon ja menee töihin ja ne jotka haukkuu äitejä, jotka hoitaa lapsensa kotona. jos jollain on vara hoitaa lapsensa kotona hoitakoon ja jolla ei ole varaa, niin menköön töihin ja vieköön lapset hoitoon. mitä se kenellekään kuuluu. yhtään pilalle mennyttä lasta en tunne sen takia, että olis ollut hoidossa. enemmänkin näissä, jotka on kotihoidossa taitaa enemmän niitä ongelmatapauksia olla. ja sekään ei ole suoranaisesti sen syy, että lapsi on kotihoidossa, vaan siinä että äidit ei viitsi kasvattaa lasta ja lapselta puuttuu kokemuksia vieraista ihmisistä ja heidän kanssaan olemisesta ja käyttäytymisestä.

Halki, poikki ja pinoon, loistava vastaus.

Ja lisätään tähän että idiootteja ovat myös ne jotka eivät näe elämää kokonaisuuten. Ei se riitä että lapsi on mamman helmoissa 3-vuotiaaksi saakka - merkitystä on myös sillä mitä sen jälkeen tapahtuu. Nämä idiootit eivät näe metsää puilta, mennään vaan hetkessä. Takerrutaan yksityiskohtiin - sen sijaan että mietittäs lapsen hyvinvointia hänen koko elämän kaarensa laajuisesti.

Terveitä ja tasapainoisia lapsia kasvaa niin kotihoidossa kuin päivähoidossa - kaikki riippuu siitä miten vanhemmat olosuhteet järjestelee. Kotona voi olla hyvinkin virikeellinen arki, kun äiti vaan jaksaa panostaa. Ja toisaalta hoidossa olevalle lapselle pitäisi kotiin mahdollistaa paikka jossa rauhoittua ja jossa vanhemmat on läsnä OIKEASTI sen ajan kun lapsi kotona on.
 

Yhteistyössä