R
"Rikki"
Vieras
Anteeksi pitkä tilitys... jos joku jaksaisi tämän lukea.
Miten mä saan miehen hoitoon?
Mies on masentunut, saa raivokohtauksia, käyttää päihteitä jne. Ei ole koskaan tyytyväinen mihinkään. Hän väärinkäyttää lääkkeitä ja polttaa pilveä päivittäin, aamusta iltaan. Jos niinä harvoina päivinä kun yrittää olla polttamatta, on todella kylmä ja ikävä ihminen.
Eropäätöksen olen jo tehnyt.
Esimerkki tästä aamusta:
Vauva heräsi ja pyysin mieheltäni että voisiko hän hoitaa vauvaa että voisin nukkua hieman univelkojani pois (minä olen pääasiassa hoitanut vauvan yksin koko tämän ajan kun mies on päivät juossu ties missä ja illalla kotiin tultuaan ollut aivan pilvessä)
No mies otti vauvan ja tuli olohuoneeseen. Laittoi vauvan sitteriin vaikka se itki. No mies vaan istui sohvalla kun vauva huutaa sitterissä. Kuuntelin tätä muutaman minuutin. Tulin sitten ja sanoin miehellä että vauva pitää ottaa syliin kun se itkee. Ja siitä se sitten lähti. Hän alkoi huutaa täyttä kurkkua ja haukkua minua lehmäksi, huoraksi, varkaaksi (koska piilotin löytämäni huumeet illalla) ja sanoi että minua pitäs vetää kunnolla turpaan jne. En sanonut miehelle mitään vaan otin vauvan menimme makuuhuoneeseen.
Mies tulee ja alkaa potkia ovia ja seiniä ja jatkaa huutamista. Pyysin miestä lopettamaan ja lähtemään.
Tässä vaiheessa otin puhelimeni ja soitin miehen äidille. Hän pyysi sitten antaa puhelimen miehelle ja annoin, hän koitti jutella hänelle mutta mies raivostui siitä vielä enemmän ja nakkasi puhelimeni seinään. Tämän jälkeen juoksin takasin vessaan lukkojen taakse vauvan kanssa.
Sillä aikaa mies riehui muualla asunnossa, nakkeli astioita seinään, rikkoi telkkarin lyömällä sen ruutuun nyrkillä jne.
No kävin juoksemassa puhelimen osat keittiöstä että voin soittaa uudelleen miehen äidille. Miehen äiti kehotti minua lähtemään pois vauvan kanssa ja soittamaan poliisit mikäli mies ei rauhoitu. Olimme molemmat vielä yövaatteissa, joten menin makuuhuoneeseen pukemaan vauvan ja itseni jonka jälkeen menimme vauvan kanssa ulos kävelylle.
Tulimme takaisin mutta mies ei ollut vieläkään poistunut. Laitoin vauvan sitteriin olohuoneeseen ja kun sain sen siihen laitettua mies tuli tönimään ja huutamaan taas miten mua pitäs kunnolla pätkiä turpaan niin ehkä "oppisin joskus jotakin" Vauva katsoo kauhusta jäykkänä ja kun pääsin miehen otteesta otin vauvan ja juoksin kiireesti vessaan taas. Sitten aloin soittamaan poliisille ja mies lähti. Lähtiessään potki eteisen peiliä ja seinää. Uhkasi tappaa itsensä jne.
Mä oon vaan niin väsyny tähän. Mun olis alunperinki pitäny muuttaa vauvan kanssa yksin tähän asuntoon, mutta mies sai häädön omasta asunnostaan keväällä joten otin hänet sitten tähän kanssani.
Olen koittanut puhua miehen kanssa ja joskus se onnistuukin jonkun verran. Mies ei ymmärrä ongelmaansa. Vika on AINA kaikissa muissa. Kaupan kassassa, bussikuskissa, minussa, äidissään, lapsuudessaan jne jne.
Meillä ei ole ollut pitkään aikaan enää seksiä, läheisyyttä... Joka ilta olen mennyt yksin nukkumaan kun mies pilvessä makaa sohvalla kattomassa tv:tä aamuyöhön asti.
Eropäätöksen olen siis tehnyt. Mies saa etsiä itselleen asunnon, mutta miten jaksan odottaa siihen asti. En uskalla päästää miestä enää tänne, mutta mihin muuallekaan se menisi? On sillä kavereita, mutta kukaan ei halua sitä nurkkiin pyörimään juurikin hänen hankaluutensa vuoksi.
Toivoisin että mies tajuaisi hakea apua mielenterveys ongelmiinsa ja päihdeongelmiinsa. Miehellä on skitsoja piirteitä (myös hänen äidin mielestään, ei ainoastaan minun)
Voiko tälläisessa tapauksessa miehen saada jotenkin pakkohoitoon? Vai yritänkö edes? Haluaisin että lapseni voisi olla tekemisissä isänsä kanssa, mutta mikäli hän jatkaa samaa rataa niin en uskalla koskaan hänen antaa olla kahden vauvan kanssa. En halua että lapseni saa tuollaista esimerkkiä omalta isältänsä.
Mies on kuitenkin lähes 30 v. mutta käyttäytyy kuin hullu 15 vuotias.
Minussakin on vikaa. Tietenkin. Olen kuitenkin tässä yrittänyt ajatella koko ajan omaa käytöstäni etten provosoisi miestä. Olla huutamatta, sanomatta mistään mitään. Antanut miehen vaan mennä ja tulla ja tehdä mitä haluaa.
Kärsin itsekin masennuksesta, olen kärsinyt kauan, mutta olen myös hakenut siihen apua.
Mä voisin jatkaa ja jatkaa kertomista mutta mä en jaksa.
Oon niin väsynyt tähän. Mä vaan haluaisin että me voitas erota, voisin rakentaa hyvän elämän minulle ja lapselle. Mies saisi apua niin, että voisi tulevaisuudessa olla edes jonkunlainen isä lapselleen.
Mutta voinko tehdä enää mitään? Pakkaanko vain miehen tavarat ja annan olla, tehköön mitä tehköön? En vaadi tapaamaan lastaan (vaikka mies haluaisikin) enkä enää yhtään mitään.
Miten mä saan miehen hoitoon?
Mies on masentunut, saa raivokohtauksia, käyttää päihteitä jne. Ei ole koskaan tyytyväinen mihinkään. Hän väärinkäyttää lääkkeitä ja polttaa pilveä päivittäin, aamusta iltaan. Jos niinä harvoina päivinä kun yrittää olla polttamatta, on todella kylmä ja ikävä ihminen.
Eropäätöksen olen jo tehnyt.
Esimerkki tästä aamusta:
Vauva heräsi ja pyysin mieheltäni että voisiko hän hoitaa vauvaa että voisin nukkua hieman univelkojani pois (minä olen pääasiassa hoitanut vauvan yksin koko tämän ajan kun mies on päivät juossu ties missä ja illalla kotiin tultuaan ollut aivan pilvessä)
No mies otti vauvan ja tuli olohuoneeseen. Laittoi vauvan sitteriin vaikka se itki. No mies vaan istui sohvalla kun vauva huutaa sitterissä. Kuuntelin tätä muutaman minuutin. Tulin sitten ja sanoin miehellä että vauva pitää ottaa syliin kun se itkee. Ja siitä se sitten lähti. Hän alkoi huutaa täyttä kurkkua ja haukkua minua lehmäksi, huoraksi, varkaaksi (koska piilotin löytämäni huumeet illalla) ja sanoi että minua pitäs vetää kunnolla turpaan jne. En sanonut miehelle mitään vaan otin vauvan menimme makuuhuoneeseen.
Mies tulee ja alkaa potkia ovia ja seiniä ja jatkaa huutamista. Pyysin miestä lopettamaan ja lähtemään.
Tässä vaiheessa otin puhelimeni ja soitin miehen äidille. Hän pyysi sitten antaa puhelimen miehelle ja annoin, hän koitti jutella hänelle mutta mies raivostui siitä vielä enemmän ja nakkasi puhelimeni seinään. Tämän jälkeen juoksin takasin vessaan lukkojen taakse vauvan kanssa.
Sillä aikaa mies riehui muualla asunnossa, nakkeli astioita seinään, rikkoi telkkarin lyömällä sen ruutuun nyrkillä jne.
No kävin juoksemassa puhelimen osat keittiöstä että voin soittaa uudelleen miehen äidille. Miehen äiti kehotti minua lähtemään pois vauvan kanssa ja soittamaan poliisit mikäli mies ei rauhoitu. Olimme molemmat vielä yövaatteissa, joten menin makuuhuoneeseen pukemaan vauvan ja itseni jonka jälkeen menimme vauvan kanssa ulos kävelylle.
Tulimme takaisin mutta mies ei ollut vieläkään poistunut. Laitoin vauvan sitteriin olohuoneeseen ja kun sain sen siihen laitettua mies tuli tönimään ja huutamaan taas miten mua pitäs kunnolla pätkiä turpaan niin ehkä "oppisin joskus jotakin" Vauva katsoo kauhusta jäykkänä ja kun pääsin miehen otteesta otin vauvan ja juoksin kiireesti vessaan taas. Sitten aloin soittamaan poliisille ja mies lähti. Lähtiessään potki eteisen peiliä ja seinää. Uhkasi tappaa itsensä jne.
Mä oon vaan niin väsyny tähän. Mun olis alunperinki pitäny muuttaa vauvan kanssa yksin tähän asuntoon, mutta mies sai häädön omasta asunnostaan keväällä joten otin hänet sitten tähän kanssani.
Olen koittanut puhua miehen kanssa ja joskus se onnistuukin jonkun verran. Mies ei ymmärrä ongelmaansa. Vika on AINA kaikissa muissa. Kaupan kassassa, bussikuskissa, minussa, äidissään, lapsuudessaan jne jne.
Meillä ei ole ollut pitkään aikaan enää seksiä, läheisyyttä... Joka ilta olen mennyt yksin nukkumaan kun mies pilvessä makaa sohvalla kattomassa tv:tä aamuyöhön asti.
Eropäätöksen olen siis tehnyt. Mies saa etsiä itselleen asunnon, mutta miten jaksan odottaa siihen asti. En uskalla päästää miestä enää tänne, mutta mihin muuallekaan se menisi? On sillä kavereita, mutta kukaan ei halua sitä nurkkiin pyörimään juurikin hänen hankaluutensa vuoksi.
Toivoisin että mies tajuaisi hakea apua mielenterveys ongelmiinsa ja päihdeongelmiinsa. Miehellä on skitsoja piirteitä (myös hänen äidin mielestään, ei ainoastaan minun)
Voiko tälläisessa tapauksessa miehen saada jotenkin pakkohoitoon? Vai yritänkö edes? Haluaisin että lapseni voisi olla tekemisissä isänsä kanssa, mutta mikäli hän jatkaa samaa rataa niin en uskalla koskaan hänen antaa olla kahden vauvan kanssa. En halua että lapseni saa tuollaista esimerkkiä omalta isältänsä.
Mies on kuitenkin lähes 30 v. mutta käyttäytyy kuin hullu 15 vuotias.
Minussakin on vikaa. Tietenkin. Olen kuitenkin tässä yrittänyt ajatella koko ajan omaa käytöstäni etten provosoisi miestä. Olla huutamatta, sanomatta mistään mitään. Antanut miehen vaan mennä ja tulla ja tehdä mitä haluaa.
Kärsin itsekin masennuksesta, olen kärsinyt kauan, mutta olen myös hakenut siihen apua.
Mä voisin jatkaa ja jatkaa kertomista mutta mä en jaksa.
Oon niin väsynyt tähän. Mä vaan haluaisin että me voitas erota, voisin rakentaa hyvän elämän minulle ja lapselle. Mies saisi apua niin, että voisi tulevaisuudessa olla edes jonkunlainen isä lapselleen.
Mutta voinko tehdä enää mitään? Pakkaanko vain miehen tavarat ja annan olla, tehköön mitä tehköön? En vaadi tapaamaan lastaan (vaikka mies haluaisikin) enkä enää yhtään mitään.
Mutta siis kyllä pakkohoitoon voi laittaa henkilön joka on vaaraksi itselleen tai muille, hän on ollut väkivaltainen kotona ja uhannut tappaa itsensä, mutta sun pitäis toimia välittömästi kun miehesi esim uhkaa tappaa itsensä, samantien puheli hätäkeskukseen ! Minä sain oman äitini pakkohoitoon kun oli ottanut yliannostuksen, lääkärit olisi pistäneet kotiin, mutta sanoin ettei hän pärjää yksin kotona joten sai ykkös lähetteen suljetulle osastolle.
