Milloin on hyvä aika muuttaa yhteen/mennä naimisiin/hankkia lapsia?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja joulupallo
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
J

joulupallo

Vieras
Olen nyt heilastellut mieheni kanssa hieman päälle kaksi vuotta. Viimeisen puoli vuotta mieheni on vihjaillut ja suoraankin ehdottanut että heitettäisiin hynttyyt yhteen. Nyt viimeisen viikon aikana hän on näyttänyt minulle katselemiaan vuokrakämppiä ja kysynyt ihan suoraan että eikö olisi jo aika muuttaa yhteen kun maksamme nyt asumisesta yhteensä hirveän summan rahaa ja olisihan se kiva nukkua joka yö vierekkäin. Kihloistakin on vihjaillut ja vihjaillut vaan itse olen vähän epävarmana.

Tämä on toinen vakava suhteeni. Ensimmäinen kesti viisi vuotta, asuttiin yhdessä ja se päättyi todella rumasti.

Miehen puolella koko suku ja kaverit tuntuvat löytäneen elämänsä rakkauden tyyliin teini-ikäisenä, menneet kihloihin vuoden sisään seurustelun alkamisesta, muuttaneet yhteen tyyliin siltä istumalta kun huomataan että tykätään toisista ja siltikään miehen koko lähipiirissä eroja ei ole nimeksikään. Joten ymmärrän kyllä että mies itsekin on luottavainen siitä että suhteet kestävät ikuisesti.

Rakastan miestäni ja toivon sydämeni pohjasta että tässä olisi se koko loppuelämän "se oikea". Haluan asua hänen kanssaan, mennä naimisiin ja perustaa perheen. En vain tiedä milloin on oikea aika ja milloin liian aikaista. Omat vanhempani ovat eronneet, liekö se ja edellinen suhteeni saanut minut epävarmaksi...

Milloin TE olette
A) muuttaneet yhteen
B) menneet kihloihin
C) menneet naimisiin
D) hankkineet lapsia?

Kaipa minä yritän vain kartoittaa että millaiset aikavälit on "normaaleja". Halua kun yhteenmuuttoon ja vaikka mihin löytyy....
 
Uskomatonta että olet ilmeisestikin aikuiseksi asti ehtinyt ja vieläkin muiden mielipiteet määräävät elämääsi.
Tarinoita on yhtä monta kuin on kertojia, EI OLE OLEMASSA mitään "normaalia" aikaa jolloin kuuluisi mennä naimisiin,saada lapsia tai muuttaa yhteen.
Miksi sinä haluat tehdä nämä asiat sillonkun se muiden mielestä on hyvä eikä silloin ku sinusta itsestäsi tuntuu siltä?
Ota itse vastuu itsestäsi, tee valintoja ja elä niiden mukaan.
Kuvitteletko että naimisiinmeno/lapsensaanti/yhteenmuutto sujuisi jotenkin paremmin jos tekisit sen silloinkun joku toinen haluaa?
 
A) muuttaneet yhteen LÄHES HETI, KOSKA VÄLIMATKAA OLI 400KM(TAVATTIIN NETISSÄ)
B) menneet kihloihin N.9KK TAPAAMISESTA
C) menneet naimisiin 10V YHDESSÄOLON JÄLKEEN MENTIIN NAIMISIIN
D) hankkineet lapsia? ALOITETTIIN HANKKIMINEN VAJAAN VUODEN PÄÄSTÄ KUN OLTIIN TAVATTU, MUTTA EKA LAPSI TULI VASTA 6V PÄÄSTÄ HOIDOILLA.
 
Muutimme yhteen puolen vuoden seurustelun jälkeen kun muutin samalle paikkakunnalle.
Kihloihin vuoden jälkeen.
Naimisiin mentiin kuukausi sitten.
Lapsia minulla ennestään yksi ja yhteinen lapsi on. Sai alkunsa ennenkuin muutimme yhteen.
 
Yhteen muutettiin vuosi ja 8kk seurustelun alkamisesta.
Lapsi tuli vähän vajaat 5v seurustelun alkamisesta.

Kihloihin tahi naimisiin ei ole menty ainakaan vielä... mun puolesta meidän ei khyl tarvis mennäkään :D

Muoks.: niin, me ei tunnettu ennen seurustelun alkamista... Yhtenä iltana tavattiin ja se oli menoa se:D eli oli siis myös tunnettu toisemme tuo vuosi ja 8kk..
 
Viimeksi muokattu:
Mä olen sitä mieltä että niitä asioita toteutetaan sitten kun se itestä hyvältä tuntuu.. :)

Me muutettiin yhtee virallisesti 2kk seurustelun jälkeen, raskaana olin 8kk seurustelun jälkeen (ei tosin tarkoituksellisesta), kihlat samantien, vihille 11kk seurustelun jälkeen..Ollaan oltu yhdessä kohta kolme vuotta ja kesällä ostettiin oma talo ja parin kk päästä meille on tulossa toinen lapsi.
 
Oikea aika on sitten, kun se tuntuu oikealta.

Milloin TE olette
A) muuttaneet yhteen - Heti, kun mies tuli luokseni käymään. Sille tielle jäi.
B) menneet kihloihin - 4kk seurustelun jälkeen
C) menneet naimisiin - Häät ensi kesänä, silloin takana 3 vuotta seurustelua.
D) hankkineet lapsia? - Lapsi syntyi, kun seurustelua oli takana 1v3kk.
 
Älä ystävä hyvä luota muiden mielipiteisiin. Muuta yhteen jos se tuntuu hyvältä ja oikealta.

Yritä muistaa myös se, että kukaan ei tunne tulevaa. Sitä ei kuitenkaan kannata pelätä. Mutta hissuttelulla harvoin on toivottu tulos, rohkeasti vaan luotat teidän suhteeseen ja annat kaikkesi. Muuta ei voi pyytää!
 
A: yhteen muutimme kun oltiin seurusteltu 2kk
B: Kihloihin mentiin, kun oltiin oltu yhdessä 1,5v
C: Naimisiin menimme kun olimme olleet yhdessä 3 vuotta
D:Lasta aloin odottamaan kun yhteistä eloa oli takana 4-vuotta
 
Vuoden seurustelin jälkeen muutettiin yhteen, koska muutenkin oltiin yötä päivää yhdessä ja se tuntui oikealta. Samana päivänä mentiin kihloihin kun muutettiin yhteen, mutta naimisiin ei vielä olla menty ajallaan sitten.
Yhteisiä lapsia ei saada, se asia kyllä puhuttiin juurta jaksaen halki ennen kuin saman katon alle muutettiin..
 
Väärien poikaystävien kanssa piti miettiä, sen oikean kanssa ei ;-)
Naimisissa nyt 7. vuosi, yhteen muutettiin n. puoli vuotta tapaamisesta, kihlat samana keväänä, häät vuosi kihloista, häämatkalla sai poika alkunsa.
 
Milloin TE olette
A) muuttaneet yhteen - 20 päivää seurustelun alkamisesta, otin miehen luokseni "väliaikaisesti" kun häneltä meni asunto alta.
B) menneet kihloihin - emme ole vielä!
C) menneet naimisiin - emme ole vielä!
D) hankkineet lapsia? - esikoisemme syntyi 15 päivää sitten, n. 1v 10kk seurustelun alkamisesta
 
En siis sinänsä muiden mielipiteistä välitä, vaan lähinnä mietin että kuinka yleistä nuo pikayhteenmuutot/kihlat/lapset on.

Itselläni on jo pidemmän aikaa ollut tunne että yhteenmuutto olisi ihanaa ja oikea ratkaisu, mutta epäröintiä aiheuttaa se että kun ensirakkauden aikaan olin myös aivan yhtä varma ruusuisesta tulevaisuudesta yhdessä. Toisaalta olen kyllä nykyisen mieheni kanssa paljon läheisempi kuin eksäni kanssa milloinkaan. Ehkä olen vain liian järkiperäinen ihminen ja pitäisi uskaltaa heittäytyä tunteiden vietäviksi.

Aikuisia olemme, mutta nuoria, vasta 23-vuotiaita. Jotenkin olen aina mieltänyt että sellainen vuodessa-parissa yhteenmuutto ja kihlat tuntuvat teinimeiningiltä kun on kiire saada kaikki nyt ja heti. Eihän pari vuotta seurustelua ole vielä mitään! Se viisikään vuotta ei mielestäni näin objektiivisesti katsottuna ole kovin pitkä suhde, vaikka silloin teininä se ensimmäinen puolivuotisäiväkin tuntui uskomattomalta saavutukselta.

En halua kevyesti muuttaa yhteen/kihlautua tai varsinkaan alkaa lisääntymään, koska sittenkun sen teen niin mielestäni siinä sitten ollaan koko loppuelämä. Varsinkin tuo kihlaus... Haluan kihlautua ja mennä naimisiin vain kerran elämäni aikana joten vaikka nyt tuntuukin että mies on oikea niin entä jos se ei 20-vuoden päästä enää olekaan, kuten kävi vanhemmilleni...
 
En halua kevyesti muuttaa yhteen/kihlautua tai varsinkaan alkaa lisääntymään, koska sittenkun sen teen niin mielestäni siinä sitten ollaan koko loppuelämä. Varsinkin tuo kihlaus... Haluan kihlautua ja mennä naimisiin vain kerran elämäni aikana joten vaikka nyt tuntuukin että mies on oikea niin entä jos se ei 20-vuoden päästä enää olekaan, kuten kävi vanhemmilleni...

Niin. Sitä kun ei voi koskaan tietää.
Voithan kuunnella sydäntäsi ja muuttaa yhteen ja kihlautua, kun mielestäsi se tuntuu ihanalta ja hyvältä ratkaisulta.
Tai sitten voit odottaa sen 20 vuotta miettien, että onko hän se oikea vai ei, kestääkö suhteenne ja oletteko vielä yhdessä silloin 20 vuoden päästä.
 
A) virallisesti muutettiin yhteen, kun oltiin oltu 1,5 vuotta yhdessä, mutta oltiin oltu yhdessä ehkä kuukausi kun alettiin nukkumaan kaikki yöt yhdessä.
B) kihloihin mentiin kun oltiin oltu yhdessä vähän päälle vuosi
C) naimisiin 2,5 vuoden yhdessäolon jälkeen
D) ensimmäinen lapsi syntyi, kun oltiin oltu yhdessä se melkein 2,5 vuotta
 
A) Pari kuukautta sen jälkeen, kun olin +testin tehnyt.
B) En halua pariin vuoteen, se ei silti tarkoita etten olisi mieheni kanssa tosissaan tai etten haluaisi häntä. Hän on kyllä sormuksen jo ostanut kaapin perälle odottelemaan.
C) En halua vielä, se ei ole ajankohtainen asia vielä. Vanhempieni ero voi toki olla osasyy tähän (otin lapsena sen todella huonosti). Sen aika on tulevaisuudessa.
D) "hankittiin" lapsi sillä sekunnilla kun positiivinen testi tuli. Ei siihen sen enempää vaadittu. Asiat on aina järjestyneet tuli asiat sitten millä vauhdilla tahansa. Suunnitellen tai suunnittelematta. Yhdessä ollaan miehen kanssa oltu viitisen vuotta. Kyllä sen tietää milloin on mihinkin valmis.
 
A) muuttaneet yhteen
- Käytännössä heti, virallisesti kesti 8v 4,5kk ensitapaamisesta.

B) menneet kihloihin
- Ei koskaan.

C) menneet naimisiin
- 8v 4,5kk ensitapaamisesta.

D) hankkineet lapsia?
- 8v 5kk ensitapaamisesta.

Ensimmäinen yhteinen koira tuli otettua kaksi vuotta ensitapaamisen jälkeen. Ja neljä koiraa olemme jo yhdessä ottaneet.
 
Tulin raskaaksi oikeastaan heti ku alettii seurusteleen ja sen vuoksi muutettiin yhteen jo 2kk seurusteltuamme.
Kihloihin emme mennett missään vaiheessa.
naimisiin mentiin seurusteltuamme 3vuotta.
 
Milloin TE olette
A) muuttaneet yhteen
Lähes saman tein tutustumisen jälkeen, pari kuukautta meni ennen kuin asuin virallisesti mieheni kanssa.
B) menneet kihloihin
Parin vuoden yhteiselon jälkeen
C) menneet naimisiin
9 vuoden yhteiselon jälkeen
D) hankkineet lapsia?
vähän vajaa 12 vuotta meni kaksistaan
 
Milloin TE olette
A) muuttaneet yhteen - vähän päälle 1,5kk seurustelun jälkeen.
B) menneet kihloihin - muuton jälkeen melkeen heti
C) menneet naimisiin - ei olla naimisissa.
D) hankkineet lapsia? - lapsi sai alkunsa vähän yli vuoden seurustelun jälkeen.
 
Jos ei ole lapsia kummallakaan, yhteen voi muuttaa koska vaan ja naimisiinkin voi mennä heti kun on kuulutuksilla käyty. Aikuiset voivat tehdä toisillaan ja toisilleen mitä tahansa.

Mutta lapsia ei pidä hankkia ennen kuin on selvillä se, miten toinen suhtautuu ajankäyttöön arjessa, lapseen, vanhukseen, vammaiseen, eläimeen, puihin ja viinaan ja muihin päihteisiin. Lapsia ei pidä hankkia ennen kuin tietää, että elämän isot linjat, arvot, normit ja käytänteet ja odotukset esim. raha-asioiden ja henkilökohtaisen tilan tarpeen suhteen ovat niin yhdenmukaiset, että yhdessä voidaan elää arkea. Ja sekin pitää selvittää, että pystyykö sen toisen kanssa puhumaan minkä tahansa asian halki.

Lapsia ei pidä hankkia ennen kuin on varma että se toinen kykenee isäksi. Ennen lapsenhankintapäätöstä pitää pitää silmät, korvat ja kuudes aisti herkillä ja mietittävä ihan valtavan tarkasti mitä on tekemässä ja kenen kanssa. Pystytäänkö yhdessä elämään laps arkea, miten tuo toimii 2-vuotiaan kanssa, miten 6-vuotiaan.

Ja yhtään ei kannata huijata itseään, että se lopettaa tuon kurjan tavan ja aloittaa tämän paljon paremman suunnan kun tulen raskaaksi, kun lapsi syntyy tai kun lapsi täyttää 2 vuotta. Ei semmosta tapahdu, sori.

Joskus tuntuu, että suomalainen nainen on supertyhmä näissä valinnoissaan, naiivi ja luottavainen kuin lammikkohanhi.

Itse selvitin ja testasin näitä asioita 2 vuotta, joista asuimme yhdessä vajaan vuoden. Sitten olin valmis menemään naimisiin ja uskoin, että me pärjäämme saman perheen vanhempina. Nyt me ollaan oltu naimisissa 20 vuotta ja saatu 5 lasta. UGH!
 

Yhteistyössä