Päätin jo alistua ja tyytyä kohtaloon,silti päivittäin herää taistelutahto...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja alistettu
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
A

alistettu

Vieras
Samasta aiheesta olen tehnyt jo ainakin 10 aloitusta...
Kyse siis edelleen niistä omistamani (miehen ja minun puoliksi) työtiloista joissa aloitan yritystoiminnan,mutta vuokralainen ei suostunut irtisanomiseen (näinkin voi ilmeisesti tehdä!). Eli helmikuusta lähtien irtisanoin jotta voin aloittaa remontin,ja kesällä pääsen kunnolla aloittamaan. Mutta vuokralainen ei suostunut, vaan sanoi että ´herrasmiessopimuksen´ mukaan hän saa olla tiloissa tammikuuhun 2013 asti. Eli pääsisin aloittamaan kesällä 2013,hurjan pitkä aika olla työttömyysetuudella siihen asti...Tosin mukava olla lasten kanssa kotona. Ja ehdin kouluttautuakin tuohon mennessä,jos vaan sopivan koulutuksen löydän.
Päätin alistua tähän vastoin oikeaa luonnettani, varsinkin kun oma mies on sitä mieltä että sopimuksia noudatetaan,vaikka se aiheuttaisi meille taloudellisen kriisin.Mies on tottunut siihen että jostain minä rahaa kaivan joka tapauksessa.

Annoin asian olla,mutta päivittäin se kummittelee :/ Mietin vaan että jospa alan taistella vastaan. Tänään kuulin että vuokralainen lähtee helmikuussa reissuun kuukaudeksi, eli tilat ovat tyhjillään juuri sen helmikuun, jolloin alunperin piti remontti aloittaa. Tekisi siis vaan mieli mennä ja tehdä se remontti....Tosin tiedän että vuokralainen luultavasti hajottaisi paikkoja tms,kun vittuuntuisi tullessaan takaisin :/ Menisi siis hukkaan.
Ja vähän faktaa eli tila on suullisella sopimuksella (löytyy myös paperi joka on epävirallinen kuitenkin) annettu PUOLIKSI vuokralaisen (miehen sukulainen) käyttöön,mutta hän ei anna käyttää tiloja siltikään. Hänen mielestään tilat ovat kokonaan hänen.
Yritystoimintaa hällä siis ei ole enää,mutta ei ilmeisesti raaski luopua tavaroistaan joten...Itse rikkoo siis sopimusta sen minkä kerkeää,käyttää miestäni hyväkseen mutta me itse olemme täysin sidottuja (hänen mielestään) sopimukseen.

Miten tässä nyt rauhoittuisi? Yritän miettiä että saan viettää lasten kanssa nyt ylimääräisen vuoden ihan kokopäivä-äitinä :) Mutta se rahapula ahdistaa,ja se että vastoin periaatteitani annan jonkun terrorisoida elämäämme! Omasta miehestä ei ole MITÄÄN apua.Enkä halua tästä asiasta enää hänelle edes jutella,menee ihan lukkoon ja paniikkiin että taas alkaa riitely....

Vituttaa alistua näin,en ole niin koskaan ennen tehnyt!
 
Ei se nyt noinkaan mene!!! Missä teillä on vuoden irtisanominen kirjattu? ja jos vaan puolet tilasta on hänen käytössä, niin viekööt kamppeensa muualle. Toki luulen että ette pääse hänestä eroon vielä vuodenkaan päästä jollet tee jotain asian eteen NYT HETI!! Älä alistu moiseen, toteuta omat unelmasi NYT!!
 
On lakimiehiltäkin kyselty,mutta pointti on nyt se että mun mies ei ole suostuvainen mihinkään pakko-irtisanomiseen. Enhän minä yksin voi mitään tehdä.

Jauhan tätä asiaa täällä kun ei ole ketään jonka kanssa asiasta jutella :( Sori siis tämä sama aihe.
 
mä:näin minäkin mietin,vituttaa vaan alkaa sitten omankin miehen kanssa riidellä asiasta.

Mutta;irtisanominen nyt on jokatapauksessa tehty,vaikkakin vuokralainen luulee että huutamalla ja uhkailemalla sai asian peruttua. Uskon vakaasti että on miehen kanssa asiasta puhunut ja ilmoittanut että ei ole lähdössä minnekään,mutta mies ei uskalla mulle sanoa.
Itse siis jäin siihen käsitykseen että irtisanominen tehty (vastaväitteistä huolimatta),ja vuokralainen luulee saaneensa tahtonsa läpi :D ihana tilanne!

Taidan helmikuussa vaan mennä tekemään sen remontin....
 
[QUOTE="aapee";25100124]On lakimiehiltäkin kyselty,mutta pointti on nyt se että mun mies ei ole suostuvainen mihinkään pakko-irtisanomiseen. Enhän minä yksin voi mitään tehdä.

Jauhan tätä asiaa täällä kun ei ole ketään jonka kanssa asiasta jutella :( Sori siis tämä sama aihe.[/QUOTE]

Jätä se sika! Kymmeniä aloituksia jo olet tehnyt ja vieläkään et ole tajunnut JÄTÄ SE SIKA!
 
Tulee surullinen olo, ettei mieheltäsi saa mitään tukea. Olen sitä mieltä, että jos aiot suhteeseen jäädä, niin joudut tekemään itse ikävän päätöksen ja katsomaan mitä siitä sitten tulee. Eli häädät väkipakolla miehen isän (?) asunnosta. Kerrot hänelle, että miten tulee tapahtumaan, ettei tule yllätyksenä. Erityisesti jos miehesi isä ei asu tilassa, niin ei siinä pitäisi olla mitään ongelmaa. Soitat poliisin, jos alkaa riehumaan.
 
[QUOTE="vieras";25100400]Tulee surullinen olo, ettei mieheltäsi saa mitään tukea. Olen sitä mieltä, että jos aiot suhteeseen jäädä, niin joudut tekemään itse ikävän päätöksen ja katsomaan mitä siitä sitten tulee. Eli häädät väkipakolla miehen isän (?) asunnosta. Kerrot hänelle, että miten tulee tapahtumaan, ettei tule yllätyksenä. Erityisesti jos miehesi isä ei asu tilassa, niin ei siinä pitäisi olla mitään ongelmaa. Soitat poliisin, jos alkaa riehumaan.[/QUOTE]
Ja siis lisäksi, että sinulla on velvollisuuksia itseäsi ja lapsiasi kohtaan taloudellisessakin mielessä, että ihan täysi oikeus on ottaa tilat käyttöön, vaikka mies olisikin täysin munaton.
 
Näinhän se on,että aina saa miestä olla tukemassa joka asiassa,mutta kun itse tarviis apua,ei sitä saa.
Pikkasen hiertää parisuhdetta, vaikka muuten hyvä mies onkin.

Työkkäristäkin kohta heittävät pihalle kun eivät jaksa kuunnella tätä jahkailua :D 4 kertaa olen käynyt uusyrityskeskuksellakin...
 
Tee nyt selkeä toimintasuunnitelma ja kerrot sitten miehelle päätöksestä. Sen jälkeen annat apen tietää missä vaiheessa sinä toimitat tavarat pois tilasta. Remonttimiehetkin täytyy hommata jo hyvissä ajoin.
 
Olen kyllä samaa mieltä, lapset menee etusijalle kaikessa.
Mies taas ihmettelee miksi emme voi olla ´normaali perhe´ niin että molemmat vanhemmat käyvät töissä,ja lapset ovat hoidossa. Ei sitten kuitenkaan ole valmis esim.olemaan itse pois töistä, jos lapsi kipeänä. Enhän minä voi aina poissa olla......? Erityislapsen kanssa saa aika usein juosta lekureilla.
Ongelma ratkaistu kun voi itse vaikuttaa työaikoihin yrittäjänä toimiessa!

Olen kyllä kateellinen naisille joilla on puolisoa tukeva mies rinnalla :)
 
[QUOTE="aapee";25100459]Näin taidan tehdä,kiitos vieras <3 Paperille vaan ylös aikautauluja ym...[/QUOTE]
Hyvä! Ja pidä niistä kiinni. Teidän suhteellekaan ei ainakaan ole hyväksi, jos mies huomaa, että ei tarvitse lainkaan kunnioittaa perheen ja sinun oikeuksia. Jos jotakin huonoa seuraa jämäkkyydestä, niin sitten ei ole tarkoitettu teidän yhdessäoloa. Kertoile kuulumisia. Jaksamista!
 
[QUOTE="aapee";25100444]Olen kyllä samaa mieltä, lapset menee etusijalle kaikessa.
Mies taas ihmettelee miksi emme voi olla ´normaali perhe´ niin että molemmat vanhemmat käyvät töissä,ja lapset ovat hoidossa. Ei sitten kuitenkaan ole valmis esim.olemaan itse pois töistä, jos lapsi kipeänä. Enhän minä voi aina poissa olla......? Erityislapsen kanssa saa aika usein juosta lekureilla.
Ongelma ratkaistu kun voi itse vaikuttaa työaikoihin yrittäjänä toimiessa!

Olen kyllä kateellinen naisille joilla on puolisoa tukeva mies rinnalla :)[/QUOTE]

Pitkän tien jälkeen olen siis todella onnellinen ja sinulla vähän syytä ollakin kateellinen <3 Nuorempana mies oli niin toisten vietävissä ja minun piti olla hiljaa ja nöyrtyä, nyt taistelee yhdessä minun kanssa perheen hyvinvoinnista ja yhteisestä hyvästä.
Toki ennen kuin tähän päästiin meillä oli isot riidat ja kriisit... myös kerran kirjoitetut eropaperit ja hiukan siihen liittyi toisia miehiä ja naisia.
Mut siis niin pitkä stoori että voisin kirjan kirjoittaa. Toki nyt 20 vuotta takana yhteiseloa ja ME OLLAAN VIELÄKIN YHDESSÄ <3 ja oikeesti molemmat jumaloidaan toisiamme niin myötä kuin vastamäessä :D
Eli nyt hiukan kapinaa, jos teillä pitkä suhde ja vahva rakkaus takana niin kyllä ukkos sen jossain vaiheessa tajuaa!!! Tsemppiä ap!!! teet kaikki kuitenkin perheesi hyväksi, et muiden.
 
Asia ei ole ihan niin yksinkertainen,että kiltti vanhus häädetään pois.
Hän on uhkaillut ja turmellut meidän omaisuutta,ottanut meidän tavaroita ja vienyt kaatopaikalle ym.

Ja hänellä on oma paikka,jonne viedä romppeet! Pitää ne vaan jostain syystä mieluummin täällä (tiedän että vihaa minua, olisiko siinä syy kun saa vaikeuttaa elämää?).
Mää olen hysteerisen tarkka omaisuudesta (en tiedä miksi..),ja olen ihan hysteerinen kun en tiedä mitä häviää...kesämökilläkin ravaan jatkuvasti katsomassa että kaikki tallessa...
 
Olen 100% varma että kyseessä on narsisti.Mies on samaa mieltä.

Henk.koht koen ongelmaksi senkin että työtiloista pääsee SUORAAN meidän asuntoon. Ei edes lukollista ovea välissä. Harmittomana pidän tätä äijää kylläkin, mutta kun hänellä niitä kavereita pyörii nurkissa välillä useita viikkoja peräkkäin.Mistäs sitä koskaan tietää?

Asiassa on PALJON kaikenlaista joka vaikuttaa asiaan,tällä hetkellä kuitenkin päällimmäisenä tuo yritysidea (joka siis on jo valmis, hommattu vehkeitä ja lupia ym). Yhden kääkän takia en anna periksi, vaikkakin tässä aikaa voi vielä mennä..
 
[QUOTE="aapee";25100909]
Henk.koht koen ongelmaksi senkin että työtiloista pääsee SUORAAN meidän asuntoon.
[/QUOTE]

Siinä siis on sentään joku ovi? Laittakaa siihen mahdollisimman pian lukko! Meidän asuntoon pääsi ennen appivanhempien asunnosta suoraan sisäkautta, eipä pääse enää... Lukitsin oven ja laitoin raskaan huonekalun vielä eteen ;) Vielä kun mies oppisi lukitsemaan ulko-oven jäljessään niin olisin suht tyytyväinen.
 

Yhteistyössä