*Huokaus* Oon taas niin yksin

["yksin"]

Miten voi tuntea itsensä näin yksinäiseksi ja onnettomaksi, vaikka minulla on lapsia ja mies. Ehkä juuri tuon miehen takia. Ei ole paljon koskaan kotona. Lähtee aamulla aikasten, tulee töistä joskus puoli neljän aikaan, syö, lähtee käymään jossain ajelemassa, saattaa tulla kotiin salkkareitten ajaksi, lähtee taas jonnekkin ajelemaan ja tulee sitten nukkumaan. Nään sitä lasten kanssa ehkä 2-4 (hyvällä tuurilla 5) tuntia päivässä.
Se ei vaan halua olla kotona ja mulla särkyy sydän tämän takia. Mies se oli joka nämä lapset halusi tehdä ja nyt tuntuu että oikeasti ei halua ees viettää mitään perhe-elämää.

 

[----]

höh...

 

[juuh]

outo hyypiö miehenä. en katselisi tuollaisat huviajelijaa. Isäni oli samanlainen mutta eipä äitini katsellutkaan.

 

["eronnut"]

Meillä oli niin ettei mies alunperinkään halunnut lapsia. Asuttiin silti monta vuotta yhdessä. Seurusteli vaan tietokoneensa kanssa, mihin kyllästyin ja erottiin. Tunsin oloni kaiken aikaa yksinäiseksi ns. suhteen aikana, ja varsinkin nyt kun ollaan erottu ja isäviikonlopppujen aikaan.

 

["aapee"]

Mä en halua erota. Haluisin vaan että mies tajuaa että me tarvitaan sen läsnäoloa kotona.

 

["eronnut"]

[QUOTE="aapee";25194429]Mä en halua erota. Haluisin vaan että mies tajuaa että me tarvitaan sen läsnäoloa kotona. [/QUOTE]

Kirjota sille kirje jossei kuuntele puhetta. Mä kokeilin sitä pariinkin otteeseen, tosin ilman tulosta.

 

[pompeli]

Mulla on melkein sama ongelma mun miehen kans, mut se harvoin lähtee kotoa mihinkään. Istuu ja tapittaa tietokonettaan (pelaa, katselee videoita yms) kylläkin koko ajan. Eikä reagoi siihenkään, jos lapsi itkee saati sitten, että sanoisin jotain. Turhauttavaa... Mutta mihin minä tästä menisin, kun en paremmastakaan tiedä. Eikä se olisi oikein, että veisin lapsilta isän tai isältä lapset. Asiasta puhuminen menee ihan kuuroille korville, kun ei tuota tunnu kiinnostavan lainkaan. Olen vain niin yksin. Minäkin kaipaisin edes hieman huomiota ja hellyyttä, kun nuo pojat tuntuu valuttavan mun energianikin ihan kuiviin päivä päivältä pahemmin... Sitä paitsi minä tiedän, kuinka ihana tuo mies osaa olla ja siksi niin sapettaa!! Ei nykyään edes pahemmin leiki poikien kanssa, kun netti on paljon tärkeämpi.

 

["aapee"]

Mulla on melkein sama ongelma mun miehen kans, mut se harvoin lähtee kotoa mihinkään. Istuu ja tapittaa tietokonettaan (pelaa, katselee videoita yms) kylläkin koko ajan. Eikä reagoi siihenkään, jos lapsi itkee saati sitten, että sanoisin jotain. Turhauttavaa... Mutta mihin minä tästä menisin, kun en paremmastakaan tiedä. Eikä se olisi oikein, että veisin lapsilta isän tai isältä lapset. Asiasta puhuminen menee ihan kuuroille korville, kun ei tuota tunnu kiinnostavan lainkaan. Olen vain niin yksin. Minäkin kaipaisin edes hieman huomiota ja hellyyttä, kun nuo pojat tuntuu valuttavan mun energianikin ihan kuiviin päivä päivältä pahemmin... Sitä paitsi minä tiedän, kuinka ihana tuo mies osaa olla ja siksi niin sapettaa!! Ei nykyään edes pahemmin leiki poikien kanssa, kun netti on paljon tärkeämpi.

Kuulostaa kamalalta, että toinen on paikalla, muttei kuitenkaan ole. Mulla kans sama etten halua viedä lapsilta isää, minusta lapset tarvii molemmat vanhempansa. Ootan vaan sitä päivää että mies järkiintyy ja alkaa nauttia kodista ja perheestä. Itse nautin kotiäitinä olemisesta, vaikka se on välillä rankkaa, mutta sen kyllä kestää, jotenkin tuntuu että minua on huijattu kun mies ei olekkaan semmoinen isä lapsilleen jonka toivoin.

 

[elämäänsä tyytyväinen]

Kaksin voi olla enempi yksinäinen kuin yksin, toista ikävöiden osallistumista odottaen.
Yrittäjämiehein kanssa olin pitkässä liitossani niin yksinäinen lapsienmme kanssa, vaikka paljon lomilla reissasimme.
Eron jälkeen olen elänyt yksin lapsineni vuosikymmeniä, enkä ole lainkaan yksinäinen. En halua vain ketään asumaan. Jotain panoja on, kun haluan.

 

[pompeli]

Mä nautin kans kotiäitiydestä ihan täysin rinnoin, vaikka palkka on maailman surkein, eikä lomia koskaan On vaan tosi "hylätty" olo just tuon takia, että mies on kyllä paikalla aina ennen ja jälkeen töiden, muttei oikeastaan koskaan läsnä. Sitä alkaa kaikennäköistä pyrimään päässä, että mitä on tehnyt väärin ja yrittää vähän poikiakin välillä saada "paremmalle käytökselle", jos isille, vaikka kelpais joku autoleikki edes iltasella. Hukkaanhan se on huvennut. Jos ihan hätätilanne tulee, niin sitten kyllä se nassu irtoaa näytöstä, mut muuten ei. Eli kyllä se jollain tasolla tajuaa mitä ympärillä tapahtuu.

Mulla on kans huijattu olo... Lähinnä sen takia, että ennen kuopuksen syntymää tuo mies pelleili esikon kanssa aina kun vain ehti ja minäkin sain aina iltasella käpertyä sohvalle kainaloon ja vain olla! Kuopus kun täytti 1v niin mies rupesi viettämään enemmän ja enemmän aikaa koneella koko ajan. Nyt on kuopus jo 1,5v ja mies roikkuu aina koneella, kun pääsee kotiin. Viikonloputkin tuntuu ihan siltä, että koko äijä ei edes ole täällä. Eihän sitä nääkään kuin ruokapöydässä (nappaa kyllä ruuan vain mukaansa koneelle)

Minusta on kuitenkin parempi niin, että tuo on kotona kuin että huitelisi pitkin maita ja mantuja, kun siitä on silloin apua kun ihan oikeasti on sitä pakko saada. Tällaisia läheltäpiti- ja "hätä"tilanteita kun noiden 1,5v ja 3v poikien kanssa tulee melko usein, kohnoja kun ovat...

Mä toivon sulle kaikkea hyvää ja jaksamista ap! Tämä mamma menee nyt nukkumaan, että saa edes sen n.7h unta palloon ennen uutta rumbaa... Ja saan aamulla mietiskellä, että sainkohan kontaktia, kun laitoin miehelle sähköpostin, missä vähän avasin sydäntäni, mutta en syyllistänyt! Kerroin vain miltä minusta tuntuu. Toivottavasti toimii... Voin tulla raportoimaan myöhemmin huomenna

 

["aapee"]

No kerroppa miten kävi sitten. Tekis itelläkin mieli vähän avautua mutta tuntuu ettei se vaikuta kun olen niin monta kertaa siitä ihan päin naamaa sanonutkin. :/

 

[pompeli]

Tulin nyt kumminkin vielä kyttämään. Utelias kun olen. Mäkin oon yrittänyt monta kertaa tuolle sanoa päin naamaa, mutta kun ei puhetta kuuntele, ni pakko kokeilla tätäkin. Jos ei toimi ni alkaa keinot loppua, kun en viitsi nettipiuhaakaan katkoa, ku joltain pikkulapselta... Saati sitten vetää töpseliä seinästä, ku siitä nousee niin järjetön haloo, että nuorimmainen aina pikkasen pelästyy. Huomenna tuun raportoimaan!

 

[pompeli]

Unohdin tyystin tulla aiemmin kertomaan, että kyllähän se taisi jollain tasolla tehota. Mies on tänään ollut lähes koko päivän koneetta ja lupasi vielä hieroa mun hartioitanikin! Saa nähdä kauanko tämä vaihe taas kestää. Pojat on nukkumassa ja tuo meni hetkeksi istumaan tietokoneelle, niin muistin minäkin sitten tuon eilisen lupaukseni. Mut aika näyttää miten pitkään tuo tällä kertaa jaksaa olla ihan vain meidän kanssa. Sovittiin kuin pikkupojan kanssa, että päivässä saa olla tunnin koneella Toivottavasti tää pitää!

 

["aapee"]

No hyvä että sulla on toiminu joku temppu. Mun mies tais kadota kokonaan. Ei ole näkyny vuorokauteen. Kävi se pyytelemässä anteeksi ovella ja lähti taas vaikka sanoi lapsille että isi tulee kohta kotia. :/

 

[pompeli]

Noh, eipä tuo tänään ole sitä tuntia noudattanut. Seitsemästä lähtien on istunut koneella, eikä auta, vaikka pojat menisivät repimään hihastakin, että isi tuu leikkimään. Että pitää täälläkin keksiä taas jotain maailmaa mullistavaa nähtävästi. Surullisintahan näissä tilanteissa on juuri se, että lapset kärsii. :\ Ei noin pienetkään ymmärrä, että miksi isi ei leiki niiden kanssa. Luulevat, ettei isi tykkää heistä enää lainkaan...

Mitä kaikkea sä itse olet kokeillut tuon oman miehes kanssa? Ja tiedätkö yhtään mihin se edes katoaa? Mä voin olla sulle kyllä vertaistukena parhaani mukaan ja yrittää auttaa näin palstan välityksellä, jos mitään apua edes löytyy. Voimia sullekin. Pojat menee pian mummolaan joka sunnuntaiselle visiitille ja minä saan tapella ton miehen kanssa ihan rauhassa... Saa nähdä mitä tästäkin taas tulee vai tuleeko mitään.

 

["piupau"]

Oho.. Ap:n kirjoitus oli ihan kuin mun kirjoittamana. Meilläkin isä lähtee aamulla aikaseen ja tulee illalla myöhään. Töissä enimmäkseen, mutta sitten se vähäinkin vapaa menee metsällä tai kavereitten kanssa ollessa. Musta tää tilanne ei oo oikein kummallekaan..