Mä nautin kans kotiäitiydestä ihan täysin rinnoin, vaikka palkka on maailman surkein, eikä lomia koskaan

On vaan tosi "hylätty" olo just tuon takia, että mies on kyllä paikalla aina ennen ja jälkeen töiden, muttei oikeastaan koskaan läsnä. Sitä alkaa kaikennäköistä pyrimään päässä, että mitä on tehnyt väärin ja yrittää vähän poikiakin välillä saada "paremmalle käytökselle", jos isille, vaikka kelpais joku autoleikki edes iltasella. Hukkaanhan se on huvennut. Jos ihan hätätilanne tulee, niin sitten kyllä se nassu irtoaa näytöstä, mut muuten ei. Eli kyllä se jollain tasolla tajuaa mitä ympärillä tapahtuu.
Mulla on kans huijattu olo... Lähinnä sen takia, että ennen kuopuksen syntymää tuo mies pelleili esikon kanssa aina kun vain ehti ja minäkin sain aina iltasella käpertyä sohvalle kainaloon ja vain olla! Kuopus kun täytti 1v niin mies rupesi viettämään enemmän ja enemmän aikaa koneella koko ajan. Nyt on kuopus jo 1,5v ja mies roikkuu aina koneella, kun pääsee kotiin. Viikonloputkin tuntuu ihan siltä, että koko äijä ei edes ole täällä. Eihän sitä nääkään kuin ruokapöydässä (nappaa kyllä ruuan vain mukaansa koneelle)
Minusta on kuitenkin parempi niin, että tuo on kotona kuin että huitelisi pitkin maita ja mantuja, kun siitä on silloin apua kun ihan oikeasti on sitä pakko saada. Tällaisia läheltäpiti- ja "hätä"tilanteita kun noiden 1,5v ja 3v poikien kanssa tulee melko usein, kohnoja kun ovat...
Mä toivon sulle kaikkea hyvää ja jaksamista ap! Tämä mamma menee nyt nukkumaan, että saa edes sen n.7h unta palloon ennen uutta rumbaa... Ja saan aamulla mietiskellä, että sainkohan kontaktia, kun laitoin miehelle sähköpostin, missä vähän avasin sydäntäni, mutta en syyllistänyt! Kerroin vain miltä minusta tuntuu. Toivottavasti toimii... Voin tulla raportoimaan myöhemmin huomenna
