Tästä tuli vaan mieleeni vielä kirjoittaa että mielestäni kaikki "pinta" ei suinkaan ole "pinnallista". Toiselle elintärkeä asia on toiselle turha. Pinnallista on se, että nähdään materia niin tärkeänä, että keskitytään siihen, eikä muuhun ihmisyyteen jakseta enää panostaa. Sellainen balanssi on ihan kiva olla olemassa.
Juuri näin! Ehkä mulle tuli jotain patoumia, kun jouduin asumaan kalustetussa vuokra-asunnossa 5 kk, mutta nyt oma koti tuntuu kultaakin kalliimmalta. Silti on ollut aikoja, jolloin ei ole jaksanut kiinnostaa (muuta tekemistä niin paljon) tai jolloin ei ole jaksanut (sairauden takia) sisustaa.