K
"Kuukkeli"
Vieras
Jos tuo ap:n kirjoitus nyt edes on totta, niin kylläpä kummallisesti tytön äiti toimi. Itse olen tottunut jo lapsuudessani siihen kirjoittamattomaan sääntöön, että lahja otetaan vastaan kiitollisena - ellei se satu olemaan ehdottomasti loukkaava ja sellaiseksi tarkoitettu. Lahja oli annettu hyvässä tarkoituksessa ja lapsillekin voi opettaa sellaista asennoitumista, että itseään voi "ohjata" olemaan ilahtunut lahjasta. Että siitä voi ajatella myötämilisesti.
Muistan lapsuudestani jonkun joulun, kun olin tosi pettynyt lahjoihini, mutta katselin niitä kaikessa rauhassa, makustelin ja yritin olla positiivnen. Ja kas kummaa - yhtäkkiä tuntuikin hyvältä omistaa juuri ne lelut ja tavarat, jotka olin saanut.
Muistan lapsuudestani jonkun joulun, kun olin tosi pettynyt lahjoihini, mutta katselin niitä kaikessa rauhassa, makustelin ja yritin olla positiivnen. Ja kas kummaa - yhtäkkiä tuntuikin hyvältä omistaa juuri ne lelut ja tavarat, jotka olin saanut.