K
"Kissankello"
Vieras
Yritän selittää nyt lyhyesti ja tarkennan pyydettäessä jos tarvetta tulee, tilanne kun on todella monimutkainen...
Olemme mieheni kanssa seurustelleet 10 vuotta, olleet naimisissa niistä seitsemän. Lapsia löytyy kaksi kappaletta 7- ja 4- vuotiaita. Suhteemme alkuaikoina olin typerä teini ja tulin pettäneeni miestäni kännissä. En koskaan kertonut asiasta vaikka olet tuota tekoani hävennyt ja katunut heti sen tehtyäni. Syytä en osaa sanoa muutakuin että olin tyhmä, todella tyhmä ja olimme seurustelleet niin vähän aikaa silloin ja meillä oli pieni kriisi päällä jolloin luulin koko suhteen olevan ohitse. Pettämisen myötä tajusin kuitenkin heti virheeni, ymmärsin miten paljon rakastan miestäni ja miten kamalasti tein. Tajusin että olin sössimässä suhdettani elämäni mieheen.
Tekoni ei tullut ilmi, mutta osittain sen "herätyksen" ansiosta sain rohkeutta taistella kriisin yli, jonka jälkeen suhteemme on ollut yhtä unelmaa. Kiistoja on ollut, mutta ero ei ole sen koommin käynyt mielessäkään. Meillä on upea yhteinen elämä, maailman ihanimmat lapset ja kaunein koti mitä kuvitella saattaa. Mieheni rakastaa minua ja minä miestäni kuin vastarakastuneet.
Kaksi ystävääni tietää alkuaikojen hairahduksestani ja nyt toinen heistä on aikeissa kertoa menneisyyden petollisuudestani miehelleni ja samalla tuhoamassa perheeni. Koska tunnen mieheni, tiedän että hän jättää minut sillä sekunnilla jos kuulee (ja uskoo) ja perheemme särkyy. Menetämme kotimme ja joudun hirveään erotaisteluun lapsista ja omaisuudesta ja joudun vielä katsomaan niiden ihmisten suurinta tuskaa jotka ovat minulle tärkeimmät maailmassa. Mieheni ja lapsiemme.
Olen tehnyt väärin, en kiistä, mutta onko tämä liian moneen viattomaan ihmiseen kohdistuva tuska sitten OIKEIN?
Sen lisäksi että puran tämän nyt julkisesti netissä, "anonyyminä" toki... Tiedän että sinä "ystäväni" joka aiot tämän perheellemme tehdä, että ainakin toisinaan selailet tätä palstaa, ja tunnistat itsesi varmasti. Jos eksyt tähän ketjuun... Haluan kysyä että MIKSI? Sanot että miehelläni on oikeus tietää, mutta onko seuraamukset todella sen arvoiset? Sinäkin tunnet mieheni ja tiedät tasan tarkkaan mitä tästä seuraa. Onko se sitä mitä toivot? Toivotko sitä omalle kummilapsellesi? Toivotko sitä minulle, vaikka olemme tunteneet yläasteelta asti? Vai johtuuko tämä kaikki omasta kariutuneesta parisuhteestasi? MINÄ olen ollut tukenasi, halunnut auttaa ja MINÄ olin aina luottamuksen arvoinen, en koskaan kertonut sinun (ex)miehellesi omasta petoksestasi. Se ei olisi tullut mieleenikään....
Olemme mieheni kanssa seurustelleet 10 vuotta, olleet naimisissa niistä seitsemän. Lapsia löytyy kaksi kappaletta 7- ja 4- vuotiaita. Suhteemme alkuaikoina olin typerä teini ja tulin pettäneeni miestäni kännissä. En koskaan kertonut asiasta vaikka olet tuota tekoani hävennyt ja katunut heti sen tehtyäni. Syytä en osaa sanoa muutakuin että olin tyhmä, todella tyhmä ja olimme seurustelleet niin vähän aikaa silloin ja meillä oli pieni kriisi päällä jolloin luulin koko suhteen olevan ohitse. Pettämisen myötä tajusin kuitenkin heti virheeni, ymmärsin miten paljon rakastan miestäni ja miten kamalasti tein. Tajusin että olin sössimässä suhdettani elämäni mieheen.
Tekoni ei tullut ilmi, mutta osittain sen "herätyksen" ansiosta sain rohkeutta taistella kriisin yli, jonka jälkeen suhteemme on ollut yhtä unelmaa. Kiistoja on ollut, mutta ero ei ole sen koommin käynyt mielessäkään. Meillä on upea yhteinen elämä, maailman ihanimmat lapset ja kaunein koti mitä kuvitella saattaa. Mieheni rakastaa minua ja minä miestäni kuin vastarakastuneet.
Kaksi ystävääni tietää alkuaikojen hairahduksestani ja nyt toinen heistä on aikeissa kertoa menneisyyden petollisuudestani miehelleni ja samalla tuhoamassa perheeni. Koska tunnen mieheni, tiedän että hän jättää minut sillä sekunnilla jos kuulee (ja uskoo) ja perheemme särkyy. Menetämme kotimme ja joudun hirveään erotaisteluun lapsista ja omaisuudesta ja joudun vielä katsomaan niiden ihmisten suurinta tuskaa jotka ovat minulle tärkeimmät maailmassa. Mieheni ja lapsiemme.
Olen tehnyt väärin, en kiistä, mutta onko tämä liian moneen viattomaan ihmiseen kohdistuva tuska sitten OIKEIN?
Sen lisäksi että puran tämän nyt julkisesti netissä, "anonyyminä" toki... Tiedän että sinä "ystäväni" joka aiot tämän perheellemme tehdä, että ainakin toisinaan selailet tätä palstaa, ja tunnistat itsesi varmasti. Jos eksyt tähän ketjuun... Haluan kysyä että MIKSI? Sanot että miehelläni on oikeus tietää, mutta onko seuraamukset todella sen arvoiset? Sinäkin tunnet mieheni ja tiedät tasan tarkkaan mitä tästä seuraa. Onko se sitä mitä toivot? Toivotko sitä omalle kummilapsellesi? Toivotko sitä minulle, vaikka olemme tunteneet yläasteelta asti? Vai johtuuko tämä kaikki omasta kariutuneesta parisuhteestasi? MINÄ olen ollut tukenasi, halunnut auttaa ja MINÄ olin aina luottamuksen arvoinen, en koskaan kertonut sinun (ex)miehellesi omasta petoksestasi. Se ei olisi tullut mieleenikään....
