"kaveri" yrittää tuhota elämäni!

[Anatolia]

[QUOTE="vieras";25302128]Onneksi mun elämäni jännitys ei perustu sille että salailen mieheltäni asioita [/QUOTE]
Ei kuule perustu minunkaan elämäni jännitys sille. Enkä salaile mieheltäni asioita, vaikken kaikkea hänelle kerrokaan.

Mutta mun ystävyyssuhteet ainakin perustuu luottamukseen. Ihan sama mistä asiasta olisi kyse, niin jos kaverit kävisi niistä mun miehelle kertomassa niin se olisi kerrasta poikki, ystävyyssuhde siis. Ja on ollutkin itse asiassa.

 

[miauh]

ei tollanen oo käärme oo sun ystäväs. miks helvetissä se paljastais sun miehelles ton asian, onko se rakastunut siihen? ei voi olla tottakaan, ällöttävä kieroilija akka.

 

["vieras"]

[QUOTE="Aapee";25302117]En vain pysty käsittämään että kuka tästä "oikeuden toteutumisesta" nyt sitten hyötyy?

Minäkö? Saanko sitten perheeni tuhoutumisella, kotini menetyksellä ja lapsieni rääkkäämisellä tekoni hyvitetyksi? Olen itse avioerolapsi ja vanhempieni ero vaikutti henkiseen tasapainooni pitkälle aikuisuuteen enkä koskaan haluaisi sitä samaa tai edes etäisesti samaa omille lapsilleni. Onko omatuntoni sitten puhdas tämän jälkeen? Voinko sitten aloittaa alusta? Omasta puolestani voin sanoa että EN VOI.

Miehenikö? Hän menisi raiteiltaan. En edes uskalla ajatella mitä hän tekisi. Pakkaisiko kamansa ja lähtisi ja lähettäisi avioeropaperit postissa ja hoitaisi talonmyynnin lakimiehen kautta? Sulkeutuisiko ja jatkaisi elämää kuin ilman mitään, jättäen kuitenkin aamusuukot, hyvänyönsuukot, halit ja rakkaudentunnustukset pois? Luultavasti alkaisi lasten huoltajuustaistelu. Viikko-viikko järjestely on ahdistava ajatuksenakin ja siinä kärsii eniten lapset. Mies ei suostuisi viikonloppuisäksi sen enempää kuin minä viikonloppuäidiksi. Olisiko mieheni sitten onnellisempi kun on saanut kuulla totuuden?

Lapseniko? Heiltä menisi lapsuudenkoti josta olemme heille puhuneet kuinka tämä on meidän rakentama ja sittenkun me olemme vanhoja niin he perivät tämän. He joutuisivat seilaamaan isän ja äidin väliä. Ja miten heille voisi selittää että tämä kaikki johtui jostain joka tapahtui kauan ennenkuin kumpikaan heistä oli edes suunnitelmissa?

Vai kaverini? Saisiko hän jotain sairasta mielihyvää? Ei ollut ongelmia säilyttää salaisuuttani kaikkia näitä vuosia. Jos miehelläni kerran on vankkumaton oikeus tietää niin mikset ole koskaan aiemmin osoittanut mitään aietta kertoa tätä hänelle? (oletan edelleen että luet tämän keskustelun, jos et, niin aion jokatapauksessa tämän linkittää sinulle sähköpostiin) Miksi mieheni täytyy tietää NYT? Mutta hänen ei täytynyt tietää silloin tapahtuman aikaan? Hänen ei täytynyt tietää vielä viime vuonnakaan ennen omaa eroasi, vaan vasta viime aikoina olet ottanut sen oikein sydämenasiaksesi? MIKSI? Kuka siitä hyötyy? Miksi minä näen siitä seurauksena vain jäätävää tuhoa ihmisille jotka eivät ole milläänlailla siihen syyllisiä. Jos jotakuta pitää rangaista niin eikö sitten minua ja yksin minua?

Ja välien katkaisusta ei tarvitse huolehtia, tämä ystäväiseni on huolehtinut siitä ihan itse kun ei "kestä tällaista pettäjähutsua" ystävänään. ........kuin sen kymmenen vuotta kerrallaan, mitä?[/QUOTE]

Mun mielestä sä nyt lähinnä oikeutat tekoasi ja sen salaamista lapsien olemassa ololla ja sillä että miehelle tulisi totuudesta paha mieli. Asia on nyt niinkuin on, joko ystäväsi kertoo, tai sinä, tai kenties joku muu osapuoli tulevaisuudessa. Ethän sä tiedä kelle kaikille tuo ex-ystäväsi on asiasta kertonut. Moitit ystävääsi koko ajan petturuudesta ja valehtelusta, vaikka itse teet ihan saman omalle miehellesi. Pata kattilaa soimaa. Sun ja ystäväsi välit ovat joka tapauksessa menneet, nyt kannattaa miettiä tarkkaan miten säilytät välit mieheesi. Rehellisyys maan perii, vaikka se monelle onkin "skeidaa" ja ilmeisen vieras käsite.

Toinen vaihtoehto on että jatkat elämää niinkuin ennenkin, ja toivot että totuus ei tule ilmi.

 

[Anatolia]

[QUOTE="vieras";25302107]No esim. minun monet ystäväni ovat hyvin läheisiä myös miehelleni, joten ymmärtäisin etteivät he voisi valehdella minun olevan sitä mitä esitän, vaikka olisin jotain ihan muuta. Kaikenkaikkiaan kuulostaa kieroutuneelta.

Mielestäni se ei ole skeidaa, jos ihmiselle kerrotaan että häntä on petetty, joissain tapauksissa vielä useasti ja parhaillaan. Mutta sulle se näyttää olevan yhdentekevää, ymmärsin kyllä ja niin sitten varmasti toimittekin.[/QUOTE]
Mulle todellakin on yhdentekevää, jos ystäväni on joskus vuonna 2001 kerran miestään pettänyt. En todellakaan menisi kertomaan asiasta nyt. Se olisi todellakin ihan skeidaa. Jos moraalista ja oikeudenmukaisuudesta on kyse, niin olisi puhunut silloin 10 v sitten...

En kertoisi ystävieni miehille myöskään sitä, jos ystävilläni olisi pidempi sivusuhde jonkun kanssa tai jatkuvaa uskottomuutta...sanoisin ystävälle, etten hyväksy sellaista, ja tuskin olisin enää hänen ystävänsä, mutta en menisi miehelle kertomaan koska kyse ei ole minun parisuhteestani, ts. en koe että mulla olisi oikeutta sekaantua.

Minulla ja miehelläni on omat ystävät kummallakin, ts. mun ystävät eivät ole miehelleni läheisiä ja päinvastoin (yhtä poikkeusta lukuunottamatta - ystäväpariskuntaamme).

 

[rietas]

Ihan perseestä tuollainen "kaveri". Mitähän tarkoitusperiä sillä on, kun pitää vuosien jälkeen alkaa kaivella menneitä? Onko se iskenyt silmänsä sun mieheen ja aikoo olla lohduttajana, vai mit vit?

 

["vieras"]

Ei kuule perustu minunkaan elämäni jännitys sille. Enkä salaile mieheltäni asioita, vaikken kaikkea hänelle kerrokaan.

Mutta mun ystävyyssuhteet ainakin perustuu luottamukseen. Ihan sama mistä asiasta olisi kyse, niin jos kaverit kävisi niistä mun miehelle kertomassa niin se olisi kerrasta poikki, ystävyyssuhde siis. Ja on ollutkin itse asiassa.

No ilmeisesti sulla sitten on asioita joita salailet mieheltäsi. Vai teetkö kavereillesi jotain testejä, joilla testaat kertooko he asioita miehellesi? outoa.

 

[Anatolia]

[QUOTE="vieras";25302177]No ilmeisesti sulla sitten on asioita joita salailet mieheltäsi. Vai teetkö kavereillesi jotain testejä, joilla testaat kertooko he asioita miehellesi? outoa.[/QUOTE]

Salailu on tietoista toimintaa. Minä en vaan, yli 10 v jälkeenkään, koe tarpeelliseksi unohtaa yksityisyyttäni edes parisuhteessa. Vaikka en tietoisesti ja tarkoituksella salaile mitään.

Enkä tee mitään testejä ystävilleni...typerä ajatuskin. Mutta heidän kanssaan tulee joskus juteltua asioista, joista en mieheni kanssa välttämättä puhu. Ja jos he nämä asiat kävisivät miehelleni raportoimassa, niin maku ystävyyteen menisi kyllä samantien.

 

["Aapee"]

[QUOTE="minä";25302080]Liittyikö ystäväsi parisuhteen kariutumiseen pettäminen? Jos näin on, niin ymmärrän toisaalta ystäväsi katkeruuden ja halun kostaa kaikille pettäjille. Uskon, että kun hänen oma katkeruutensa vähenee, niin osaa ottaa myös muiden tilanteen huomioon.[/QUOTE]

Hän itse petti tämän viimeisimmän pitkän suhteensa aikana. En koskaan edes harkinnut kertovani hänen miehelleen koska hänelläkin kyse oli satunnaisesta hairahduksesta ja hän katui sitä raskaasti, eikä mies koskaan saanut tietää. Suhde kariutui muista syistä ja eivät ole enää missään tekemisissä eikä edelleenkään mielestäni ole mitään mieltä tälle hänen eksälleen asiasta kertoa vaikka naamakirjakavereita olemme edelleen. Enkä usko että se enää edes liikuttaisi kumpaakaan osapuolta vaikka asia tulisi julki. Kuitenkin näissä valoissa luulisi tämän "ystäväni" osaavan edes jollainlailla eläytyä tunteisiini asian tiimoilta. Mutta ei kait sitten.

En sitten tiedä onko kaverini jollain tapaa niin katkera että sitä on purettava keinolla millä hyvänsä. Kyllä hän tietää että on eroa ja perheen rikkoutumista sekä kodin menettämistä aiheuttamassa eikä sillä mitään saavuttamassa. En osaa ymmärtää... Oli minulle niin rakas ja pitkäaikainen ystävä jonka käsiin olisin henkeni ja sieluni uskaltanut luottaa taannoin. Siksikin tämä on tuskallinen tilanne.

Ja perustelee juurikin noilla kaunokirjoitetuilla ja sokerikuorrutetuilla sanoilla: Totuus, rehellisyys, ja oikeus.

 

["vieras"]

Mulle todellakin on yhdentekevää, jos ystäväni on joskus vuonna 2001 kerran miestään pettänyt. En todellakaan menisi kertomaan asiasta nyt. Se olisi todellakin ihan skeidaa. Jos moraalista ja oikeudenmukaisuudesta on kyse, niin olisi puhunut silloin 10 v sitten...

En kertoisi ystävieni miehille myöskään sitä, jos ystävilläni olisi pidempi sivusuhde jonkun kanssa tai jatkuvaa uskottomuutta...sanoisin ystävälle, etten hyväksy sellaista, ja tuskin olisin enää hänen ystävänsä, mutta en menisi miehelle kertomaan koska kyse ei ole minun parisuhteestani, ts. en koe että mulla olisi oikeutta sekaantua.

Minulla ja miehelläni on omat ystävät kummallakin, ts. mun ystävät eivät ole miehelleni läheisiä ja päinvastoin (yhtä poikkeusta lukuunottamatta - ystäväpariskuntaamme).

No ei siitä nyt auta itkeä. Se mahdollisuus kun on olemassa että joku kertoo, jopa kymmenien vuosien jälkeen, ja sitten se paska on vaan otettava vastaan.

Meillä on erilaiset tavat toimia, erilaiset parisuhteet ja erilaiset ystävyyssuhteet. Se siitä.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";25302166]Mun mielestä sä nyt lähinnä oikeutat tekoasi ja sen salaamista lapsien olemassa ololla ja sillä että miehelle tulisi totuudesta paha mieli. Asia on nyt niinkuin on, joko ystäväsi kertoo, tai sinä, tai kenties joku muu osapuoli tulevaisuudessa. Ethän sä tiedä kelle kaikille tuo ex-ystäväsi on asiasta kertonut. Moitit ystävääsi koko ajan petturuudesta ja valehtelusta, vaikka itse teet ihan saman omalle miehellesi. Pata kattilaa soimaa. Sun ja ystäväsi välit ovat joka tapauksessa menneet, nyt kannattaa miettiä tarkkaan miten säilytät välit mieheesi. Rehellisyys maan perii, vaikka se monelle onkin "skeidaa" ja ilmeisen vieras käsite.

Toinen vaihtoehto on että jatkat elämää niinkuin ennenkin, ja toivot että totuus ei tule ilmi.[/QUOTE]

täysin samaa mieltä.
juttusi on muutenkin vähän ristiriidassa. jos teillä tosiaan on noin hyvä suhde, niin mikis mies painuisi ulos asiasta juttelematta ja kommunikoisi vaan lakimiehen kautta. mun mies, joka on sanonut ettei antaisi pettämistä anteeksi, ei ainakaan toimisi noin vaikka olisinkin pettänyt koska meillä on pitkä suhde takana ja yhteinen perhe. aikuisten ihmisten täytyy osata puhua asioistaan.

 

[Anatolia]

[QUOTE="Aapee";25302189]
Ja perustelee juurikin noilla kaunokirjoitetuilla ja sokerikuorrutetuilla sanoilla: Totuus, rehellisyys, ja oikeus.[/QUOTE]
Kuulostaa samanlaiselta kirkasotsaisuudelta mitä itselläkin oli joskus yläasteella...mukamas totuuden ja rehellisyyden nimissä piti sotkeutua toisten seurustelusuhteisiin, eikä siitä mitään hyvää koskaan seurannut. Onneksi tuli kasvettua siitä yli.

Aikuisilla ihmisillä usein jotkut muut asiat painaa vaakakupissa enemmän kuin näennäinen rehellisyys ja totuus. Esimerkiksi lapset, ja heidän ehjä kotinsa. Se, ettei turhaan satuta puolisoaan. Kokonaisuus vs. pienet yksityiskohdat. Jne.

Mutta kaikki eivät koskaan kasva aikuisiksi näissä asioissa. He kipittävät kirkasotsaisina kertomaan tietämistään vääryyksistä, ajattelematta sen pidemmälle. He ovat ikuisesti yläasteikäisen tasolla.

 

["vieras"]

Mun mies tunnusti itse syrjähypyn ja kyllä mä pystyin sen antamaan anteeksi (en ihan heti) ja päästiin siitä yli ja sen jälkeen lähennyttiin itseasiassa entistä enemmän.
Minusta ois aika outoo jos mies ei nuin vanhaa hairahdusta vois muka antaa anteeks jos asiat on muuten hyvin!?

 

["vieras"]

[QUOTE="Aapee";25302189]
Ja perustelee juurikin noilla kaunokirjoitetuilla ja sokerikuorrutetuilla sanoilla: Totuus, rehellisyys, ja oikeus.[/QUOTE]

no nuo ei sun mielestä oo tärkeitä asioita avioliitossa ja suhteessa?

 

["Mummeli"]

Jos sanot " ystävääsi " hulluksi ja valehtelijaksi, tämä tekstisi tällä palstalla pitäis saada poistettua.

 

["vieras"]

Kuulostaa samanlaiselta kirkasotsaisuudelta mitä itselläkin oli joskus yläasteella...mukamas totuuden ja rehellisyyden nimissä piti sotkeutua toisten seurustelusuhteisiin, eikä siitä mitään hyvää koskaan seurannut. Onneksi tuli kasvettua siitä yli.

Aikuisilla ihmisillä usein jotkut muut asiat painaa vaakakupissa enemmän kuin näennäinen rehellisyys ja totuus. Esimerkiksi lapset, ja heidän ehjä kotinsa. Se, ettei turhaan satuta puolisoaan. Kokonaisuus vs. pienet yksityiskohdat. Jne.

Mutta kaikki eivät koskaan kasva aikuisiksi näissä asioissa. He kipittävät kirkasotsaisina kertomaan tietämistään vääryyksistä, ajattelematta sen pidemmälle. He ovat ikuisesti yläasteikäisen tasolla.

No hohhoijjaa. Toiset taas salailevat paskat tekonsa sillä verukkeella että ollaan mukamas niin aikuisia ettei haluta satuttaa toisia. Olisitte miettineet sitä ennen niitä tekojanne. Ihan samanlaista jeesustelua, mukamas toisen ajattelua, tosiasiassa oman edun ajamista.

 

["vieras"]

Kuulostaa samanlaiselta kirkasotsaisuudelta mitä itselläkin oli joskus yläasteella...mukamas totuuden ja rehellisyyden nimissä piti sotkeutua toisten seurustelusuhteisiin, eikä siitä mitään hyvää koskaan seurannut. Onneksi tuli kasvettua siitä yli.

Aikuisilla ihmisillä usein jotkut muut asiat painaa vaakakupissa enemmän kuin näennäinen rehellisyys ja totuus. Esimerkiksi lapset, ja heidän ehjä kotinsa. Se, ettei turhaan satuta puolisoaan. Kokonaisuus vs. pienet yksityiskohdat. Jne.

Mutta kaikki eivät koskaan kasva aikuisiksi näissä asioissa. He kipittävät kirkasotsaisina kertomaan tietämistään vääryyksistä, ajattelematta sen pidemmälle. He ovat ikuisesti yläasteikäisen tasolla.

mä en ainakana oo missän vaiheessa sanonu että kellekään muulle minisin mistään pettämisitä kertomaan. muiden shteet ei kuulu mulle. ap:n itse tyätyy kertoa miehelleen ja minä itse kertoisin miehelleni jos olisin pettänyt. odotan myös että mieheni kertoisi mulle. kaikki kun kuitnekin tulee ilmi joskus kuitenkin

 

["vieras"]

Rehellisyys on itselleni tärkeä periaate, mutta sovellan sitä itseeni enkä muihin.
Eli jos olisin pettänyt olisin tunnustanut, mutta ei muiden pettämiset kuulu minulle, eikä mulla ole mitään syytä mennä niistä juoruamaan.

 

[Madicken04]

Ajatus siitä että rehellisyyttä käytetään hyväksi halutessa vahingoittaa läheisiä tuntuu perin ikävältä. En näe mitään syytä miksi "ystävän" nyt pitäisi kertoa asiasta ap:n miehelle. Okei, hän kärsii oman suhteensa rikkoutumisesta, mutta auttaako ap:n perheen rikkominen yhtään hänen oloaan?

Jos hän olisi alunperin sitä mieltä että miehellä on oikeus tietää, hän olisi varmaan kertonut asiasta jo 10v sitten tai vastasvasti painostanut ap:ta kertomaan (ja luonnollisesti kertonut myös omalle miehelleen omasta pettämisestään).

Itse en näe noilla pitkän suhteen alkuaikojen jutuilla isoakaan merkitystä, vaikka ne toki voivatkin petettyä loukata. Jos pettäminen olisi tapahtunut viimevuosina, ymmärtäisin että ystävällä voisi olla ikävä paikka, varsinkin jos itse on hyvin tiukka pettämisten suhteen ja on myös läheinen ap:n miehen kanssa. Mutta kuitenkin, juttu on ap:n ja hänen miehensä välinen asia.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";25302237]No hohhoijjaa. Toiset taas salailevat paskat tekonsa sillä verukkeella että ollaan mukamas niin aikuisia ettei haluta satuttaa toisia. Olisitte miettineet sitä ennen niitä tekojanne. Ihan samanlaista jeesustelua, mukamas toisen ajattelua, tosiasiassa oman edun ajamista.[/QUOTE]

niinpä. oma selusta suojataan ja valehdellaan kaikesta kaikille. mitään ei myönnetä eikä kanneta vastuuta. siinä hyvä tapa kasvattaa lapsetkin

 

["vieras"]

Tuo kaverisi on ihan urpo eikä hänellä todellakaan ole oikeutta kertoa asiasta miehellesi. Jos miehesi kuitenkin kuulee pettämisestä jonkun kautta, on "elämäsi tuhoutuminen" täysin sinun tekojesi seurausta, eikä viestinviejän syytä, vaikka hän onkin väärin toiminut. Ihmiset tekee virheitä ja niin edelleen, mutta omista teoistaan ja mokistaan pitää jokaisen ottaa itse vastuu ja opetelle elämään valintojensa ja niiden seurausten kanssa.

 

[Anatolia]

[QUOTE="vieras";25302237]No hohhoijjaa. Toiset taas salailevat paskat tekonsa sillä verukkeella että ollaan mukamas niin aikuisia ettei haluta satuttaa toisia. Olisitte miettineet sitä ennen niitä tekojanne. Ihan samanlaista jeesustelua, mukamas toisen ajattelua, tosiasiassa oman edun ajamista.[/QUOTE]
Ei mulla kyllä oo salattavaa...silti olen tuota mieltä. Että ei tungeta nokkaa toisten asioihin kutsumatta.

 

[Anatolia]

[QUOTE="vieras";25302246]Rehellisyys on itselleni tärkeä periaate, mutta sovellan sitä itseeni enkä muihin.
[/QUOTE]
Näin sen pitää minusta ollakin

Ei ole mun asia määritellä, missä mittakaavassa kenenkin tulee olla puolisolleen rehellinen.

 

[l.love]

Tieto lisää tuskaa. Miksi se pitäisi julkistaa. Mä en haluis tietää jos mies olis alussa hiarahtanut. Ei sillä ole mitään väliä, mut en silti haluis tietää.

Olen täysin samaa mieltä! Ei todellakaan noin vanhaa asiaa pitäisi kaivella. Varsinkaan jos mies ei siitä tiedä. Hänen elämänsä (kuten teidän koko perheenne) voi romahtaa siitä tiedosta. Itsekkään en ymmärrä tätä kaverisi halua paljastaa nyt jotain noin vanhaa. Siitä ei koidu kun murhetta kaikille.

Hei kaveri jos luet tätä niin älä oikeasti tee sitä. :I

Minä en itse haluaisi tietää tuollaisesta mitään. Menisin sirpaleiksi. Etköhän sinäkin ole hyvityksesi jo tehnyt kärsimällä vuosia siitä että olet hairahtanut teininä toiseen mieheen.

 

["Höh"]

[QUOTE="vieras";25302226]Mun mies tunnusti itse syrjähypyn ja kyllä mä pystyin sen antamaan anteeksi (en ihan heti) ja päästiin siitä yli ja sen jälkeen lähennyttiin itseasiassa entistä enemmän.
Minusta ois aika outoo jos mies ei nuin vanhaa hairahdusta vois muka antaa anteeks jos asiat on muuten hyvin!?[/QUOTE]

Tässäkin suhteessa ihmiset ovat erilaisia. Joillekin se on aivan ylitsepääsemätön juttu, vaikka suhde olisi kuinka hyvä tahansa ennen tietoa hairahduksesta. Näin tutulle pariskunnalle todellakin kävi. Kuusitoista vuotta avioelämää pyyhkiytyi samantien ja jäljelle jäi vain kauhea katkeruus. Ihmiset kestävät juttuja omalla tavallaan, toiselle ei iso asia tai ainakin siitä pääsee yli, toisen maailman se kaataa.

 

["vieras"]

kaikki toitottaa että se nyt on NIIIIN vanha juttu että turhaan sitä kaivelemaan, ja sitten toisessa lauseessa todetaan että se asia voi kaataa koko suhteen. Miten sen jutun vanhuus sitten tekee siitä asiasta vähäpätöisen?