Työssäkäyvät äidit! Kuinka paljon näette lapsianne, olette heidän kanssaan?

["sinttu"]

Olin kyllä tosi valmis jo töihin esikoisen lähestyessä 2-vuoden ikää. Aluksi oli oikein hyvä balanssi kun vain 20H/vk töissä ja nyt 30h/vk, yksi vapaapäivä. Tekee vähän tiukempaa, haluan olla lapsen kanssa niin paljon että yhtenä iltana vaan näen kavereita tai käyn elokuvissa. Muuten yritän olla lapsen kanssa ja hoitaa kotityöt.

 

[:)))]

Näen lapsiani 4h päivässä. Viikonloppuisin yleensä koko ajan.

 

[ainoa rehellinen]

En ymmärrä, mitä tarkoitat kunnollisella ajalla? Meillä kunnollista ja laatuaikaa on joka hetki, kun ollaan yhdessä, vaikka sitten ostoksilla.

Tarkoitan kunnollisella ajalla sellaista aikaa, jolloin voi aidosti antaa lapselle huomiota ja leikkiä ja touhuta sellaisia asioita jotka ovat heille mieluisia. Ruokakaupassakäynti on mukavaa, yleensä. Sen sijaan moni muu arkinen asia muodostuu melko haasteelliseksi, jos varsinaisen asian hoitamisen lisäksi pitää taistella uhmaikäisen kanssa, vaihtaa toisen vaippaa ja muuten vain antaa positiivista huomiota kolmannelle. Toki suurin osa palstalaisista pystyy samaan aikaa myös tekemään ruuan, pesemään pyykit ja maalaamaan eteisen seinän, mutta itse koen sen välillä haasteelliseksi.

 

["vieras"]

Tarkoitan kunnollisella ajalla sellaista aikaa, jolloin voi aidosti antaa lapselle huomiota ja leikkiä ja touhuta sellaisia asioita jotka ovat heille mieluisia. Ruokakaupassakäynti on mukavaa, yleensä. Sen sijaan moni muu arkinen asia muodostuu melko haasteelliseksi, jos varsinaisen asian hoitamisen lisäksi pitää taistella uhmaikäisen kanssa, vaihtaa toisen vaippaa ja muuten vain antaa positiivista huomiota kolmannelle. Toki suurin osa palstalaisista pystyy samaan aikaa myös tekemään ruuan, pesemään pyykit ja maalaamaan eteisen seinän, mutta itse koen sen välillä haasteelliseksi.

jaa jos kriteerit on nuo niin en ole ikinä lasteni kanssa, en edes silloin kun olin 4v kotiäitinä. koska en todellakaan leikkimällä leikkinyt heidän kanssaan.

meillä on lapset olleet mukana ruuanlaitossa ja tiskaamisessa, siivomisessa, ihan vauvasta asti. olen luulut että sekin olisi sitä laatuaikaa mutta ilmaisesti olen ollut väärässä. ei minulla ollut mitään ongelmaa tehdä hommia vaikka muksu välillä kiukuttelikin. tosin meillä ei varsinaisia uhmakohtauksia ollutkaan liekkö johtunu just siitä että lapset tiesi että ei se äiti välitä kun se on niin huono muutenkin kun ei edes aikaa vietä heidän kanssaan....

onneksi pääsin töihin niin voin sanoa että olen huonoäiti edelleen=)

 

[näin]

Haen lapsen klo 15-17 välillä, keskimäärin vähän ennen neljää. Lapsi menee nukkumaan n. klo 22. (Nukkuu päiväunet ja lähtee isänsä kanssa aamulla hoitoon, joten ei tarvitse herätä kuudelta, kuten minun kanssani lähtiessä pitäisi.) Ollaan siis yhdessä 6-7 tuntia lähes päivittäin. Toki osa ajasta menee matkoihin, kotitöihin yms, mutta ei aika samalla tavalla ollaan kuin kotiäitinä ollessani. Yhdessä laitetaan pyykkiä koneeseen ja narulle. Ruokaa laitetaan yhdessä tai sitten käytän puolivalmisteita, jotta itse ruoan laittamiseen ei mene kuin muutama minuutti. Jos tuntuu, että lapsella on päivä, että kaipaa enemmän huomiotani, sitten kotityöt jäävät vähemmälle ja leikitään yhdessä.

Kaupassa ja muualla käydään yhdessä. Kauppaan lähdetään ajan kanssa, jotta voidaan kulkea rauhassa ja katsella vaikka leluja tai miettiä miksi on erilaisia sinappipurkkeja. Minulle tuokin aika on ihan "laatuaikaa". Tosin kauppareissut sitten saattavat kestää joskus monta tuntia, mutta ostetaan evästä ja syödään matkalla, niin ei ole kiire kotiin.

 

["vieras"]

Teen osittaista työaikaa ja vuorotyötä, joten hyvin jää aikaa olla lasten kanssa, hoitaa kotityöt, harrastaa sekä itse että käyttää lapsia harrastuksissa ja nähdä ystäviä. Olen paljon tyytyväisempi elämääni nyt kuin pelkästään kotiäitinä ollessani, ja taloudellinen tilannekin on toki parempi kun molemmat vanhemmat käyvät töissä.

 

[HI]

Jos lähtökohtaisesti asenne on tuo joka asiaan että " miksi kukaan ei ole petujensa kanssa". En voi millään uskoa että se aika joka vähän lisääntyy voi olla mitenkään hienoa jos asenne on negatiivinen joka tapauksessa!!!!!!

 

[yökköinen]

Jäin vapaille lauantai aamuna ja tänään lähden yövuoroon, joten olimme juuri 3 kokonaista vapaata yhdessä+lauantaina puolen päivän aikaan heräsin ja tänään nukun kun lapsi lähti isänsä kanssa käymään asioilla.. Teen yötyötä, joten olen poissa sen hetken, kun lapsi nukkuu yöunia. Nukun aamusta ja illasta, mutta kotona senkin ajan

 

["leena"]

Aamuisin en lapsia näe, mies ja lapset jää nukkumaan kun minä lähden töihin
Haen lapset päiväkodista 16.30
Lapset menee nukkumaan 20.30

Eli periaatteessa olen lasten kanssa 16.30 - 20.30 välisen ajan. Mutta sinä aikana on myös toki tehtävä iltaruoka, laitettava astiat koneeseen, pestävä pyykkiä jne.

Eli jos sellainen 1-2 tuntia jää oikeasti aikaa todella olla ja tehdä asioita yhdessä lasten kanssa, niin hyvä.

Kaikki omat harrastukset ja omat menot olen jättänyt pois, sillä se olisi pois minun ja lasten yhteisestä ajasta. Ystäviäni tapaan vain viikonloppuisin ja silloinkin vaan perheen kera. Eli tapaamme perheelisiä ystäviä, joiden lapset voivat touhuta meidän lasten kanssa.

Minun elämäni on vain ja ainoastaan työtä, kotitöitä ja lasten kanssa touhuamista.

näin tulee meilläkin olemaan kun lähden syksyllä takaisin töihin. nyt nautin vielä kotona ja kaiholla "odotan" syksyä...

 

["Tiina"]

Ja jos olet niitä jotka valittivat kotona olon tylsyyttä, niin vieläkö on tylsää vai näetkö ystäviä, harrastat? Missä välissä hoidat lapsesi?

Pojat hoidossa 15 päivää kuukaudessa klo 8:30-16:30. Tuon ajan ulkopuolella olen poikien kanssa.

Liikun ja shoppailen kyllä tarpeeksi ja ystäviäkin näen ja silloin perhe on yleensä mukana.

 

["vieras"]

Teen yötyötä, joten näen lapsia noin klo 14-20.30 välisen ajan. Aika usein ovat kyllä omissa menoissaan, kavereilla yms (ovat koululaisia ). Vapaapäiviä mulla on aika paljon, jolloin olen siis kotona lähes koko ajan. Välillä käyn lenkillä tai uimassa, yleensä silloinkin on pienempi lapsi mukana.

Jos tässä jotain "laatuaikaa" haettiin, niin sitten en varmaan ole ikinä lasteni kanssa. Me vaan elämme elämäämme, emmekä yritä tehdä siitä sen kummempaa. Joskus toki käydään reissuilla koko perhe.

 

[Kyllä,]

arkisin lasten kanssa n.15.30- siihen asti kun menee nukkumaan n.21. En harrasta itse mitään,kuopuksen kanssa yksi harraste kerran viikossa.

 

[huono omatunto]

Ihan liian vähän pystyn viettämään lapsieni kanssa aikaa arkisin, ja osin viikonloppuisinkaan, koska päivystän ainakin 1xkk viikonloppuisin. En todellakaan pidä sanasta 'laatuaika', kaikkein eniten itse kaipaan ihan tavallista yhdessäolemista lasteni kanssa. Aamuja en minäkään lasek lasten kanssa olemiseksi, koska aamut ovat niin hektisiä aamutoimineen, aamupaloineen, hampaidenpesuineen jne. ettei siinä paljon yhdessä rauhassa istuskella lastenhuoneen lattialla leikkien. Itsellä työaika 8-15.45, mutta käytännössä lapset menevät viedään hoitoon n. 7.30, ja haetaan n. 16.15 ja kotona ollaan usein vasta klo 17 jälkeen. Ja aina kasautuu viikonlopulle ihan hirveä läjä kotitöitä, kun viikolla ei kaikkea ehdi/jaksa tehdä ja silti pitäis pyykätä, laitaa ruokaa pakkaseen, siivota... huoh.

Ihmettelen, kun joku vastasi, että pikkukakkosen katseluaika kuuluu myös yhdessävietettyyn aikaan. Itse en raaski viettää muutenkin lyhyttä iltaa telkkaria katsellen. Enkä todellakaan laskisi sitä yhdessäolemiseksi.

 

[huono omatunto]

Ja niin, istun joka ikinen arki-ilta (jos en päivystä) lastenhuoneen lattialla leikkimässä lasteni kanssa, tai luen heille jne. Minulla ei ole omia harrastuksia (neulon kun lapset nukkuvat), enkä harrastuksia tällä hetkellä kaipaakaan. Haluan viettää jokaisen mahdollisen hetken lasten kanssa, kun ne hetket niin vähäisiä arkena ovat ja lapset kasvavat niin kovin nopeasti isoiksi. Tällä hetkellä 4- ja 1.5-vuotiaat.

 

["vieras"]

Olipa taas aloitus. "Missä välissä hoidat lapsesi?" Huoh. Ai jos käyn töissä ja harrastan jotain omaa, niin lapset on hunningolla? Lapsella on myös isä, en ole korottanut itseäni minnekään korokkeelle lapsen ainoaksi ja oikeaksi hoitajaksi.

 

[huono omatunto]

On minunkin lapsilla isä, enkä ajattele että itse olisin jotenkin korottanut itseäni lasten "hoitajana" millekään jalustalle, kunhan itse koen, että haluaisin antaa vielä enemmän itsestäni pienille lapsilleni.

 

[häh?]

Siis eikö ole yhdessävietettyä aikaa, jos katsomme sen 30 min pikkukakkosta? Mä en enää tajua (enkä muista nikiä jota käytin aiemmin, mutta mainitsin sen pikkukakkosen). Onko lasten kasvatus ja hoitaminen nykyään sellaista, ettei mitään muita asioita (kotitöitä, teeveen katselua, radion kuuntelua, lehden lukua jne.) voi sisällyttää samaan hetkeen sen kanssa, vaan työpäivän jälkeen pitää VAIN JA AINOASTAAN viettää laatuaikaa lasten kanssa lastenhuoneen lattialla istuen?

No, nyt mäkin tiedän olevani tosi heikoilla tässä äitiydessäni. Mulla on selvästi ihan vinoutunut käsitys siitä, mitä lapsen kanssa oleminen tarkoittaa.

 

[häh?]

Tarkoitan vain, että vaikket koko iltaa istu leikkimässä lasten kanssa, ei pitäisi tuntea huonoa omatuntoa. Oikeasti, ei pitäisi.

 

[yrgh]

Taas tuli esille pakastetut ruuat. Mitä ruokia te oikein teette ja syötte? Joskus kokeilin pakastaa keittoja ja laatikoita, mutta hyi olkoon, nehän muuttuivat vetisiksi, rakeisiksi tai pakastimen makuisiksi. Ei oo ruuanlaitto-ongelmia näin kotiäitinä, mutta ihmetyttää vaan miten ihmiset onnistuu pakastamaan esim. kalan ja uunikasvikset, keitot, pastat jne. sellaisina että ne pystyy oikeasti syömään pakastimesta.

 

[huono omatunto]

Ei siitä kannata hernettä nenään vetää, jos minusta telkkarin katsominen ei ole oikeasti lasten kanssa vietettyä aikaa. Itsehän sen jokainen parhaiten tietää, mistä omat lapset pitävät ja mitä he pitävät yhdessäolemisena. Itse olen tosi vaativa oman vanhemmuuteni suhteen ja koen huonoa omaatuntoa siitä, jos lapset telkkaria katselevat (nmo nuorempi ei edes osaa, joten se siitä). Enkä minä viitannut kenenkään olevan heikoilla oman vanhemmuutensa kanssa, kunhan vain mietin, miten telkkarin katselu on yhteistä aikaa (varsinkin jos siinä samalla tehdään kotitöitä).

 

[huono omatunto]

Meillä kuopus on hoidossa mummillansa ja teen hänelle laatikkoruokia pakkaseen, jotta mummin ei tarvitse arkena hänelle ruokaa muun hoidon lomassa laitaa. Ja ei mene laatikkoruoat pilalle pakastamisesta, todellakaan Toinen lämmin ruoka on aina meillä tuoretta ruokaa, joten ällös huoli, ei meilläkään lapset joudu vetisiä pakasteruokia syömään

 

[Rytkäätys]

Me ei ikinä pakasteta valmiita ruokia, mutta kuten sanottu, tehdään kerralla iso satsi niin riittää parille päivälle ja töihin evääksi. Eilen mies kokkaili riistapataa ja sitä syödään varmaan vielä huomennakin.
Todellakin koen yhteiseksi ajaksi myös Pikkukakkosen katselun, koska molemmat lapset tulevat silloin syliin ja kainaloon jne. Yleensä ollaan jo ruoka silloin syöty ja lapset saavat syödä ohjelmaa katsoessaan jälkkärit. (ajatella, ehdimme päivittäin myös tekemään hedelmäsaalaatin, marjarahkan tai pirtelön!)
Minusta lasten kanssa touhuaminen ei ole mitään rakettitiedettä. En tiedä muista perheistä, mutta ainakin meillä ja tuttaviemme luona lapset osallistuvat mielellään ruuanlaittoon, meidän 3-vuotias on jo näppärä leikkaamaan kurkkua, omenaa yms. ja pikkusisko (2-v) auttaa sitten niiden laittamisessa kulhoon. Siinä oppivat samalla käytännön asioita. Myös esim. pyykilevitys on heille kivaa, isompi saa napsautella sukat ja alusvaatteet roikkumaan pyykkipoikiin ja pienempi kiskoo innoissaan pyykkejä koneesta. Myös esim. lumityöt ovat tytöille mieluisia, molemmilla on omat kolat ja "tekevät ahkerana" äidin tai isän mukana muitakin ulkohommia, samalla tehdään muutamat lumienkelit ja loskasäällä lumilinnoja yms. Ei heitä tarvitse askareisiin mukaan edes pyytää kun itse säntäävät "työhommiin". Se on heille mukavaa puuhaa ja tekemistä kun saavat tehdä samoja juttuja kuin aikuiset. Saunominen on meillä tärkeä juttu kanssa, siellä jutellaan ja istutaan, juodaan saunajuomat. Luemme lapsille joka ilta pari satua ja n. puoli tuntia kyllä ehditään leikkimäänkin lattialla istuen, mutta en kyllä mitenkään tajua että jotkut ihmiset laskevat laatuajaksi vain ne hetket kun aikuinen leikkimällä leikkii lapsen kanssa. Ei sellaista meilläkään tuntia enempää arki-iltaisin tule.
Päivän paras hetki on ennen nukkumaanmenoa kun koko perhe köllitään, painitaan ja hupatellaan meidän vanhempien sängyssä. En todellakaan koe meidän mitenkään laiminlyövän lapsiamme, hyvin ovat tasapainoisia ja iloisia. Iloisina menevät hoitoon, lähtevät hoidosta ja hienosti menevät illalla nukkumaan halien ja pusujen jälkeen.

 

[häh??]

Huono omatunto: en tarkoittanut mitenkään hyökätä sun kirjoitusta vastaan, jotenkin vaan olin ihan pöyristynyt, että miksi et laske yhteiseksi ajaksi sitä kun sohvalla yhdessä katsotaan se pikkukakkonen. Että mitä ihmeellistä siinä oli. Toki toiset on vaativampia oman vanhemmuutensa suhteen kuin toiset, mutta itsensähän siinä vain väsyttää.

Samoilla linjoilla meilläkin mennään Rytkäätyksen kanssa ruuanlaitossa, eli isoja satseja kerralla. Minä kyllä pakastankin ruokia, mutta en kaikkia. Laatikot ja kiusaukset voi hyvin pakastaa, eivät mene miksikään. Avainsanoja ovat varmaan nopea jäähdytys ja pakastus sekä kunnollinen lämmitys sen jälkeen. Lisäksi esim. sosekeitot käyttäytyvät hyvin pakkasessa, samoin hernekeitto ym. ruuat. Uunijuurekset ja kala eivät kyllä kuulu kaikkein parhaiten pakastettaviin ruokiin, itse en pakastaisi vaan söisin seuraavana päivänä yli jääneet.

 

[fgkadjsrgh]

Ja jos olet niitä jotka valittivat kotona olon tylsyyttä, niin vieläkö on tylsää vai näetkö ystäviä, harrastat? Missä välissä hoidat lapsesi?

Mikä sua vaivaa?

 

["Sanna"]

En todellakaan valita kotonaolemisen tylsyyttä. Minä rakastan kotona olemista.

Lapsia näen arkisin aamulla reilut puoli tuntia ja illalla 3 h. Viikonloput on vapaat. En todellakaan tapaile ystäviäni viikolla tai ole haalinut muitakaan harrastuksia. En yksinkertaisesti jaksaisi. Kerran viikossa käyn tanssitunnilla ja sinne lähden vasta, kun lapset ovat jo nukkumassa.

Esikoisen ekaluokan ajaksi otan osittaista hoitovapaata ja teen 4-päiväistä työviikkoa. Helpottaa vähän.