Kyllä se välittää, kovasti välittääkin mut se ei riitä mulle jos se ei vaan osaa eikä pysty olemaan mun tukena sillon kun mä sitä tarvitsen. Ja siis hieno mies on, osallistuu lasten hoitoon, usein tehdään 50/50 varsinkin nyt kun oon töissä.
Ja se on varmasti ollut sille myös hyvä herätys kun teen aamu ja iltavuoro niin joutuu todella hoitaa vastuut itse täysin enkä oo ettimässä sille sukkia tai sitä sun tätä kun sormi menee suuhun.
Ja tässä ei nyt ole kysymys siitä että olen niin masentunut etten jaksa kamppailla tässä suhteessa, vaan siitä että mä en arvosta ihmistä joka ei auta mua tällasen sairauden kanssa vaikka mä oon selkeesti pyytänyt apua ja lähinnä ehkä just sitä henkistä tukea, ni ei sen sijaan mun pitäis vaan pystyä olemaan hyvällä mielellä, WHIPIIII!