Mun on nyt ihan pakko puuttua kirjoitteluusi, vaikka alkuun meinasin jättää ne kokonaan omaan arvoonsa. Mä kun olen juurikin sellainen tapaus, joka sinnikkäästi jatkoin työntekoa ja koitin olla kuin mitään ei vikana oliskaan. Vähättelin pahaa oloani ja esitin kaikille, jopa miehelleni, että olen ihan kunnossa. Todellisuudessa olin aivan käsittämättömän rikki, sitä tunnetta ei vaan pysty kuvailemaan.
Pointtina vaan se, että mä tein juuri niin kuin sun mielestä pitäis tehdä. Eli esitin että kaikki olis kunnossa. Jos olisin jo ajoissa ymmärtänyt hakea apua, niin ehkei sairauteni olis edennyt niin pahaksi kuin mitä se sitten eteni.
Mutta ymmärräthän sä tietty tämän asian, olethan mukava, empaattinen ja toisia ajatteleva kuten itsekin mainitsit