Toggle sidebar

Mikä siinä on, että jos 4 vuoden seurustelun jälkeen ei vielä asu yhdessä, niin sitä pitää kauhistella ja olla törkeä?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "kyllästynyt"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
K

"kyllästynyt"

Vieras
Kyllästyttää. Miksi sitä pitää ääneen taivastella, eikö voi pitää vaikka suuta kiinni, vaikka omassa mielessään ihmettelisikin? Antaa vaan ihmisestä suvaitsemattoman ja typerän kuvan sanoa kaikki ääneen, mitä mieleen juolahtaa.

Olemme 29v pariskunta ja olemme tunteneet 6 vuotta ja seurustelleet vähän yli 4 vuotta. Miehen sukulaiset jaksaa aina ihmetellä yhdessäasumattomuuttamme, sehän on niin outoa. Jotkut tutut taas ovat myötätuntoisina kirkkain silmin todenneet, että "kyllä sä sit haluat asua yhdessä, kun se oikea tulee kohdalle". Just ja kiitos vaan.

Onko ihmisillä oikeasti noin rajoittuneet käsitykset elämästä, että tällainen tilanne tarkoittaa heti sitä, että suhde on jotenkin huonolla pohjalla tai että me olisimme jääneet jotenkin lapsen tasolle tunne-elämän suhteen.
 
Jos asutte samalla paikkakunnalla ja olette jo tuon ikäisiäkin, niin kyllähän tuo minustakin on erikoista. Mutta en silti huomautelisi, mutta saattaisin kyllä olla vilpittömän hämmästynyt, kun asia tulisi puheeksi.
 
Yleensä sitä seurustellaan ihmisen kanssa jota rakastaa ja jonka kanssa haluaa olla mahdollisimman paljon. Toisaalta myös taloudellisista syistä yhdessäasuminen on useinmiten järkevintä. Kyllähän se hieman sellaisen kuvan antaa, että ette ole kovinkaan sitoutuneita toisiinne, mutta ei siinä kyllä mitään kauhisteltavaa ole.
 
[QUOTE="kyllästynyt";25779332]Kyllästyttää. Miksi sitä pitää ääneen taivastella, eikö voi pitää vaikka suuta kiinni, vaikka omassa mielessään ihmettelisikin? Antaa vaan ihmisestä suvaitsemattoman ja typerän kuvan sanoa kaikki ääneen, mitä mieleen juolahtaa.

Olemme 29v pariskunta ja olemme tunteneet 6 vuotta ja seurustelleet vähän yli 4 vuotta. Miehen sukulaiset jaksaa aina ihmetellä yhdessäasumattomuuttamme, sehän on niin outoa. Jotkut tutut taas ovat myötätuntoisina kirkkain silmin todenneet, että "kyllä sä sit haluat asua yhdessä, kun se oikea tulee kohdalle". Just ja kiitos vaan.

Onko ihmisillä oikeasti noin rajoittuneet käsitykset elämästä, että tällainen tilanne tarkoittaa heti sitä, että suhde on jotenkin huonolla pohjalla tai että me olisimme jääneet jotenkin lapsen tasolle tunne-elämän suhteen.[/QUOTE]


Pliis saanko ihmetellä (omassa suhteessani). Muiden suhteet on muiden asia :)
 
[QUOTE="vieras";25779353]Yleensä sitä seurustellaan ihmisen kanssa jota rakastaa ja jonka kanssa haluaa olla mahdollisimman paljon. Toisaalta myös taloudellisista syistä yhdessäasuminen on useinmiten järkevintä. Kyllähän se hieman sellaisen kuvan antaa, että ette ole kovinkaan sitoutuneita toisiinne, mutta ei siinä kyllä mitään kauhisteltavaa ole.[/QUOTE]

Onko se jotenkin pois siitä rakkaudesta, jos ei asu yhdessä? No ei. Taloudellisilla seikoilla ei ole niin väliä, kun molemmilla on omat asunnot ja vastikkeet pienet, opintojakin vielä jäljellä vähän.

Minusta on typerää olettaa, että emme olisi sitoutuneita toisiimme. Ei siihen vaadita yhdessäasumista. Ja onko sillä iällä nyt jotain väliä tässä asiassa? Eikö ratkaisuja tehdä siten, että itselle sopii ja hyvältä tuntuu eikä normien ja oletusten mukaan?
 
[QUOTE="aapee";25779406]Onko se jotenkin pois siitä rakkaudesta, jos ei asu yhdessä? No ei. Taloudellisilla seikoilla ei ole niin väliä, kun molemmilla on omat asunnot ja vastikkeet pienet, opintojakin vielä jäljellä vähän.

Minusta on typerää olettaa, että emme olisi sitoutuneita toisiimme. Ei siihen vaadita yhdessäasumista. Ja onko sillä iällä nyt jotain väliä tässä asiassa? Eikö ratkaisuja tehdä siten, että itselle sopii ja hyvältä tuntuu eikä normien ja oletusten mukaan?[/QUOTE]

Jos asia on teille molemmille ok, niin mitäs siihen muut sanomaan.
Mutta ihmisluonne nyt on sellainen, että sustakin sitä mäkistävää riittää, jos niin haluaa.

Jos toinen haluaa muuta, asia on paljon vaikeampi.
 
[QUOTE="aapee";25779406]Onko se jotenkin pois siitä rakkaudesta, jos ei asu yhdessä? No ei. Taloudellisilla seikoilla ei ole niin väliä, kun molemmilla on omat asunnot ja vastikkeet pienet, opintojakin vielä jäljellä vähän.

Minusta on typerää olettaa, että emme olisi sitoutuneita toisiimme. Ei siihen vaadita yhdessäasumista. Ja onko sillä iällä nyt jotain väliä tässä asiassa? Eikö ratkaisuja tehdä siten, että itselle sopii ja hyvältä tuntuu eikä normien ja oletusten mukaan?[/QUOTE]

Kyllähän se on nimenomaan pois rakkaudesta jos ei halua asua toisen kanssa. Siis kyllähän silloin siitä rakkaudesta puuttuu jotain, jos ei halua jakaa kaikkea rakkaansa kanssa. Siis ihan teoreettisella tasolla, sinun suhteesi ei ole minun murheeni
 
  • Tykkää
Reactions: Sanna80
Alkuperäinen kirjoittaja jskld:
ja kuinkahan monta paria olisi onnellisempia, jos asuisivat omillaan, mut ku pitää päästä yhteen kun se tulee halvemmaksi
Click to expand...

Nimenomaan. On ihan hyväksyttävää ja niin ihkua muuttaa yhteen puolen vuoden seurustelun jälkeen ja se on niin järkevääkin taloudellisista syistä. Aivan sama onko tutustunut toiseen kunnolla tai onko edes miettinyt asiaa kunnolla. Ja vielä parempi on, jos hankkiutuu raskaaksi heti ensimmäisen puolen vuoden aikana seurustelun aloittamisesta.

Jos taas haluaa seurustella ja asua omillaan rauhassa, niin se on sitten ihmetyksen aihe. Omaa rauhaakaan ei saisi haluta.
 
Jos jotain häiritsee ikä - anna häiritä.
Jos joku ei tajua sua - hyväksy se.
Jos joku kokee, ettei joku osaa sitoutua - anna kokea, muttei tarvitse kuunnella jos ei liity sinuun.
 
[QUOTE="aapee";25779442]Nimenomaan. On ihan hyväksyttävää ja niin ihkua muuttaa yhteen puolen vuoden seurustelun jälkeen ja se on niin järkevääkin taloudellisista syistä. Aivan sama onko tutustunut toiseen kunnolla tai onko edes miettinyt asiaa kunnolla. Ja vielä parempi on, jos hankkiutuu raskaaksi heti ensimmäisen puolen vuoden aikana seurustelun aloittamisesta.

Jos taas haluaa seurustella ja asua omillaan rauhassa, niin se on sitten ihmetyksen aihe. Omaa rauhaakaan ei saisi haluta.[/QUOTE]

Vitsi? Siis tuo puolen vuoden jälkeen juttu. Antaa muiden edetä!

Kukahan sua estää oman rauhan suhteen. Avaa se suusi oikeassa paikassa.
 
No mä en kyllä ikinä ala muiden elinoloja ääneen arvostelemaan, mutta juuri teidän ikäisenä se tuntu vähän oudolta ettei muuta yhteen. Jos olisitte nuorempia tai vaikka kymmenen vuotta vanhempia, niin muut ei niin paljon ihemettelis. Mutta jos teillä on suunnitelmissa perheenperustaminen, niin asukaa ihmessä muutava vuosi ennen yritystä yhdessä. Muutamalle ystävälle jotka ovat auneet erillään lapsen syntymiseen saakka, onkin tullu ylitsepääsemättömiä vaikeuksia sitten kun se lapsi on jo siinä.

Jos taas ei perhettä ole suunnitteilla, niin silloinhan voi pitää kahta asuntoa vaikka koko loppu elämän. Kyllä mäkin sellaista välillä kaipaisin. :)
 
[QUOTE="vieras";25779430]Kyllähän se on nimenomaan pois rakkaudesta jos ei halua asua toisen kanssa. Siis kyllähän silloin siitä rakkaudesta puuttuu jotain, jos ei halua jakaa kaikkea rakkaansa kanssa. Siis ihan teoreettisella tasolla, sinun suhteesi ei ole minun murheeni[/QUOTE]

Mä kuvittelin, että tuo jakaminen rakkaudessa koskee lähinnä tunne-elämää ja henkistä puolta. En tiennytkään, että se vaatii myös lusikoiden jakamista. Mä veikkaan, että me olemme toisillemme enemmän läsnä kuin moni yhdessäasuvista pareista.

Se, että emme asu nyt yhdessä, ei indikoi rakkauden puutteesta. Rakastaa kun voi niin monimuotoisesti. Yhteinen talous ei automaattisesti takaa suurempaa rakkautta tai sitoutumista.
 
[QUOTE="aapee";25779488]Yhteinen talous ei automaattisesti takaa suurempaa rakkautta tai sitoutumista.[/QUOTE]

Monille merkitsee, anna merkitä. Ehkä sitten monien on helpompi antaa sinunkin olla.
 
  • Tykkää
Reactions: Millenia
[QUOTE="mona";25779484]No mä en kyllä ikinä ala muiden elinoloja ääneen arvostelemaan, mutta juuri teidän ikäisenä se tuntu vähän oudolta ettei muuta yhteen. Jos olisitte nuorempia tai vaikka kymmenen vuotta vanhempia, niin muut ei niin paljon ihemettelis. Mutta jos teillä on suunnitelmissa perheenperustaminen, niin asukaa ihmessä muutava vuosi ennen yritystä yhdessä. Muutamalle ystävälle jotka ovat auneet erillään lapsen syntymiseen saakka, onkin tullu ylitsepääsemättömiä vaikeuksia sitten kun se lapsi on jo siinä.

Jos taas ei perhettä ole suunnitteilla, niin silloinhan voi pitää kahta asuntoa vaikka koko loppu elämän. Kyllä mäkin sellaista välillä kaipaisin. :)[/QUOTE]

Perheenperustaminen on suunnitelmissa joskus ja tietysti haluamme ennen sitä asua ensin yhdessä. Mutta mikään kiire ei ole noihin touhuihin, se on sitten muutamien vuosien päästä ajankohtaista. Molemmille on aika selvää, että lapsia emme halua ainakaan 4-5 vuoteen. Eikä se töiden ja opintojen puitteissa olisi mahdollistakaan.
 
[QUOTE="aapee";25779488]Mä kuvittelin, että tuo jakaminen rakkaudessa koskee lähinnä tunne-elämää ja henkistä puolta. En tiennytkään, että se vaatii myös lusikoiden jakamista. Mä veikkaan, että me olemme toisillemme enemmän läsnä kuin moni yhdessäasuvista pareista.

Se, että emme asu nyt yhdessä, ei indikoi rakkauden puutteesta. Rakastaa kun voi niin monimuotoisesti. Yhteinen talous ei automaattisesti takaa suurempaa rakkautta tai sitoutumista.[/QUOTE]

Lusikat jaetaan erotilanteessa, yhdessäasuessa ne yhdistetään. Voihan sitä tunne-elämää jakaa toki eri asunnoissakin, mutta yleensä tunne-elämän jakaminen on helpompaa kun on fyysisesti samassa tilassa.
 
[QUOTE="vieras";25779527]Lusikat jaetaan erotilanteessa, yhdessäasuessa ne yhdistetään. Voihan sitä tunne-elämää jakaa toki eri asunnoissakin, mutta yleensä tunne-elämän jakaminen on helpompaa kun on fyysisesti samassa tilassa.[/QUOTE]

Kyllähän ne lusikat käytännössä jaetaan myös yhdessäasuessa - yhteiseen käyttöön. Vaikka toki kyseinen sanonta koskeekin erotilanteita;)

Mutta tuon tunne-elämän jakamisen kanssa en ole omalla kohdallani samaa mieltä, eikä kenenkään pitäisi luulla tietävänsä puolestamme, mikä on meille parasta tai kertoa ylipäänsä yhtään mitään ehdottomina totuuksina.
 
Jos kertoisit minulle nuo faktat niin kyllä minultakin tulisi varmaan spontaanina reaktiona hämmästys. Äkkiä kuitenkin kokoaisin itseni enkä sanoisi mitään, vaikka pääni sisällä ajattelisinkin, että suhteenne on yhtä vakavalla pohjalla, kuin naapurin 15-vuotiaan teinin.
 
  • Tykkää
Reactions: Sanna80
Anna toisten ihmetellä.
Itse elin vuosia suhteessa, jossa asuimme samassa korttelissa, mutta eme siis yhdessä. Meitä ei kukaan ainakaan tulut päin naamaa ihmettelemään, mutta en tiedä miten selän takana. Tehtiin vuorotöitä molemmat ja mä siinä sivussa vielä opiskelin, oma rauha ja omat aikataulut oli kyllä paras vaihtoehto.
Toisen ei tarvinnut vapaapäivänään hissutella ja olla olematon kun toinen nukkuu kun menee yöksi töihin tai muuta. Sopi meille. Sitoutumisesta ei kerro mitään.
 
Kukin tyylillään mut kyl mulle tulee mieleen ettei ihan niin vakava ole sellainen suhde jossa ei yhdessä olla ja asuta ja toisaalta ite koen et mieluummin heti vaan muutetaan yhteen niin ei turhaan roiku suhteessa joka ei sit toimikkaan jos ei yhdessä asuminen onnistu.

Itse en pystys kyl siihen et mies asus toisessa osotteessa ja jotenkin se loukkais mua ettei tulis mun kanssa samaan sänkyyn joka yö nukkumaan.

Mut jos tuo toimii teillä niin mitä sillä on väliä mitä muut ajattelee?
 
Anna ihmisten kauhistella. Ystäväpariskunta on teitä vanhempi, suhde jatkunut kohta kymmenen vuotta ja ovat naimisissakin, ja asuvat virallisesti eri osoitteissa. Onnellisilta vaikuttavat.
 
Se voi 35-vuotiaana olla kova paikka, jos yhdessäasuminen ei toimikaan ja haaveissa olevat lapset ovat vielä tekemättä. Neuvoisin testaamaan yhdessäasumista ajoissa.
 

Uusimmat

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa