Mielenkiintoisia parisuhteita teillä

["Joo"]

Palstalaisen miehellä on vähintään yksi näistä

a) jatkuva viehtymys nettideitteihin/toisiin naisiin/miehiin/eläimiin/mihintahansa. Näihin sitten on purettava seksuaalisuutensa tavalla tai toisella, ja hyvin usein. Ei mitään väliä sillä, jääkö näistä kiinni ja miten usein, toiminta sen kun jatkuu ja jatkuu ja jatkuu. Mutta hei, eihän se mitään haittaa kun mies on muuten niin ihana isä lapsille eikä lyö ketään, joten ihana se on silloin vaimolleenkin.

b) jatkuva kaljankittaaminen ja juopottelureissuille katoilu. Kaljaa kumoutuu useampi sikspäkki viikossa, viikonloppuisin ja lomilla sitten vielä vähän enemmän. Mutta hei, eihän se mitään haittaa kun mies on muuten niin ihana isä lapsille eikä lyö ketään, joten ihana se on silloin vaimolleenkin.

c) täydellinen kyvyttömyys hoitaa omia raha-asioitaan ja osallistua perheen yhteisiin menoihin. Miehen rahat menee kaikki ties minne, miehen omiin pikkujuttuihin jokatapauksessa. Vähän näistä asioista tietenkin pitää vaimolle valehdella, että saisi mahdollisimman paljon vedettyä rahaa perheeltään. Velkaa on sitten ties miten paljon, kuka niitä jaksaa laskea. Mutta hei, eihän se mitään haittaa kun mies on muuten niin ihana isä lapsille eikä lyö ketään, joten ihana se on silloin vaimolleenkin. Sitä paitsi vaimo voi auttaa ja maksaa miesparan velat pois. Ja taas avio-onni kukoistaa.

d) Ja viimeisimpänä muttei vähäisimpänä se, kun miesressukalla menee niin kovin helposti hermot. Että voi tuitui ja hellantuutelissentään pikkuista. Ihan pitää karjua ja heitellä tavaroita, rikkoa paikkoja tai vähän tuuppia vaimoa. Mutta hei, eihän se mitään haittaa kun mies on muuten niin ihana isä lapsille eikä lyö lapsia, joten ihana se on silloin vaimolleenkin. Sitä paitsi vaimo voisi lopettaa sen ärsyttämisen, niin päästäis tästäkin ongelmasta.

=)
Ihanaa perhe-elämää, kerrassaan. Kyllä mä oon niin kovin kateellinen, etten oikein tiedä mitä tekisin. Ja arvatkaa vaan, kuinka paljon vaatii itsehillintää, etten vaan tulis yrittämään iskeä teidän kultsipuppeleitanne ihan itselleni. Onneksi pystyn hillitsemään itseni, mutta vaikeaa on. Onnentytöt.

 

[toivoa on]

Jes! En olekaan palstalainen!

 

[Anatolia]

Höh, mun mieheen ei päde yksikään noista

 

["vieras"]

Luuletko sinä olevasi ainut jolla on normaali perhe-elämä?

 

[Blue]

Ei oo kiva että aletaan tolleen sanelemaan sääntöjä että ketkä täällä saa palstailla!!!! Mä kerron modeille että mua ei oteta jengiin!!! :attn:

 

["Joo"]

[QUOTE="vieras";25880314]Luuletko sinä olevasi ainut jolla on normaali perhe-elämä?[/QUOTE]

No hupsis, kolahtiko?

Ja ihmehän se ois, jos tähän ketjuun kirjoittaisi yksikään että joo, mun mieheni on tuollainen.. Ei tietenkään, eihän siinä omassa kultamussukassa mitään vikaa ole ja ärsyttää kun joku nokkava kirjoittelee tän ketjun aloituksen kaltaisia viestejä.
Mutta eipä tartte tällä palstalla kauaakaan notkua, kun on ehtinyt jo lukemaan useamman aloituksen kyseisenkaltaisista miehistä ja parisuhteista.

 

["Taevahan tosi"]

Näinpä! Ja mies ei tule mukaan synnytykseen, mutta ei se mitään haittaa kun mies on muuten niin ihana isä tulevaisuudessa lapsille eikä lyö ketään, joten ihana se on silloin vaimolleenkin...

 

[Anatolia]

[QUOTE="Taevahan tosi";25880365]Näinpä! Ja mies ei tule mukaan synnytykseen, mutta ei se mitään haittaa kun mies on muuten niin ihana isä tulevaisuudessa lapsille eikä lyö ketään, joten ihana se on silloin vaimolleenkin...[/QUOTE]
Sitä en oikeasti tajua, että miksi miehen mukanaolo synnytyksessä olisi jotenkin erityisen tärkeää, ja merkki siitä että mies aidosti välittää ja rakastaa...?

Oma mies on ollut kyllä synnytyksissä mukana. Minä voisin synnyttää yksinkin, tai ystävän tukemana, mutta kai äijä pitää sinne päästää kun se kerran haluaa tulla...

Eihän se kovin tavallista ollut vielä jokunen vuosikymmen sitten, että isä oli mukana synnytyksessä. Oma isäni oli, vuonna -76, mutta olikin aikoinaan todella harvinaisuus ja jopa outolintu kun sinne mukaan tuli (ts. vaatimalla vaati päästä).

 

["Vieras"]

Sitä en oikeasti tajua, että miksi miehen mukanaolo synnytyksessä olisi jotenkin erityisen tärkeää, ja merkki siitä että mies aidosti välittää ja rakastaa...?

Oma mies on ollut kyllä synnytyksissä mukana. Minä voisin synnyttää yksinkin, tai ystävän tukemana, mutta kai äijä pitää sinne päästää kun se kerran haluaa tulla...

Eihän se kovin tavallista ollut vielä jokunen vuosikymmen sitten, että isä oli mukana synnytyksessä. Oma isäni oli, vuonna -76, mutta olikin aikoinaan todella harvinaisuus ja jopa outolintu kun sinne mukaan tuli (ts. vaatimalla vaati päästä).

Eikä ennen ollut opiskeluvelvollisuutta...miksi nytkään pitäisi, eikä ennen Suomessa syöty appelsiineja, miksi nytkään pitäisi. Huoh!

 

[5 v. yhdessä]

No, minun mieheni on sössinyt raha-asiansa yritystoiminnan takia, eikä varmaan pääse koskaan jaloilleen siitä sotkusta. Kirjoitinkin tuohon yhteen ketjuun siitä (en kyllä aloittanut ketjua). Mieheni kertoi asiasta ennen kuin aloimme seurustella. Kyllä minä välillä mietin, olisiko kannattanut dumpata hänet heti alkuunsa, mutta sitten olisin ehkä edelleenkin yksin. Olin 38-vuotias kun löysin mieheni ja sitä ennen ei ollut kukaan kolahtanut tai sitten minä olin ollut kiinnostunut mutta mies ei. En ole ruma, ujo kyllä. Olisiko minun pitänyt teidän mielestä jäädä edelleen odottelemaan miestä, jonka kanssa synkkaisi ja jonka raha-asiat olisivat kunnossa, ei olisi alkoholisti tai mielenterveysongelmainen? Yksi vaihtoehto olisi tietysti ollut ottaa joku hyvässä ammatissa ja rahoissaan oleva mies, jota kohtaan en tuntenut erityistä vetovoimaa, mutta jonka kanssa olisi pystynyt matkustelemaan ja ostelemaan kesämökkejä yms.

 

["vieras"]

[QUOTE="Joo";25880340]No hupsis, kolahtiko?

Ja ihmehän se ois, jos tähän ketjuun kirjoittaisi yksikään että joo, mun mieheni on tuollainen.. Ei tietenkään, eihän siinä omassa kultamussukassa mitään vikaa ole ja ärsyttää kun joku nokkava kirjoittelee tän ketjun aloituksen kaltaisia viestejä.
Mutta eipä tartte tällä palstalla kauaakaan notkua, kun on ehtinyt jo lukemaan useamman aloituksen kyseisenkaltaisista miehistä ja parisuhteista.[/QUOTE]

Kyllä kolahti, ihme yleistämistä taas. Luuletko että täällä sellaiset kirjoittelee perhe-elämänsä ongelmista joilla ei niitä ongelmia ole, mutta ei se sitä tarkoita etteikö täällä voisi muista asioista kirjoitella. Minä esimerkiksi vastaan usein kotiäideille suunnattuihin kysymyksiin.

 

["Joo"]

No, minun mieheni on sössinyt raha-asiansa yritystoiminnan takia, eikä varmaan pääse koskaan jaloilleen siitä sotkusta. Kirjoitinkin tuohon yhteen ketjuun siitä (en kyllä aloittanut ketjua). Mieheni kertoi asiasta ennen kuin aloimme seurustella. Kyllä minä välillä mietin, olisiko kannattanut dumpata hänet heti alkuunsa, mutta sitten olisin ehkä edelleenkin yksin. Olin 38-vuotias kun löysin mieheni ja sitä ennen ei ollut kukaan kolahtanut tai sitten minä olin ollut kiinnostunut mutta mies ei. En ole ruma, ujo kyllä. Olisiko minun pitänyt teidän mielestä jäädä edelleen odottelemaan miestä, jonka kanssa synkkaisi ja jonka raha-asiat olisivat kunnossa, ei olisi alkoholisti tai mielenterveysongelmainen? Yksi vaihtoehto olisi tietysti ollut ottaa joku hyvässä ammatissa ja rahoissaan oleva mies, jota kohtaan en tuntenut erityistä vetovoimaa, mutta jonka kanssa olisi pystynyt matkustelemaan ja ostelemaan kesämökkejä yms.

Jos oisit viitsinyt lukea aloituksen, niin siinä annettiin ymmärtää että mies toistuvasti elää siivellä ja kusettaa kaiken liikenevän rahan omiin menoihinsa. Jos sun miehes tekee tätä, niin kyllä, ei käy kateeksi sun parisuhteesi. Mutta jos sun miehesi on sössinyt raha-asiansa yritystoiminnan takia ja sen jälkeen kuitenkin elänyt kuten normaalin vastuuntuntoisen ihmisen kuuluu, niin silloin asia on ihan eri.

 

[Phoebsi]

Jes! En olekaan palstalainen!

En mäkään

 

["vieras"]

Harmittaako ap, kun näit noin ison vaivan kirjoittaaksesi muka-nokkavan pitkän aloituksen, ja sitten se ei oikein saakaan tuulta alleen...

 

[5 v. vuotta yhdessä]

[QUOTE="Joo";25880462]Jos oisit viitsinyt lukea aloituksen, niin siinä annettiin ymmärtää että mies toistuvasti elää siivellä ja kusettaa kaiken liikenevän rahan omiin menoihinsa. Jos sun miehes tekee tätä, niin kyllä, ei käy kateeksi sun parisuhteesi. Mutta jos sun miehesi on sössinyt raha-asiansa yritystoiminnan takia ja sen jälkeen kuitenkin elänyt kuten normaalin vastuuntuntoisen ihmisen kuuluu, niin silloin asia on ihan eri.[/QUOTE]

"Velkaa on sitten ties miten paljon, kuka niitä jaksaa laskea. Mutta hei, eihän se mitään haittaa kun mies on muuten niin ihana isä lapsille eikä lyö ketään, joten ihana se on silloin vaimolleenkin. Sitä paitsi vaimo voi auttaa ja maksaa miesparan velat pois. Ja taas avio-onni kukoistaa."

Sorry, luin valikoivasti! Tuo kohta vaan kolahti. Enkä minä pysty edes mitään maksamaan miehen puolesta, mutta yhteisestä rahasta se on kuitenkin pois.

Onhan tämä järjetön tilanne ja varsinkin kun ei tästä oikein voi kauheasti valittaa kenellekään, kun olisin voinut itse valita toisin. Siitä syystä en aloita yhtään ketjua tästä aiheesta

 

["Joo"]

[QUOTE="vieras";25880439]Kyllä kolahti, ihme yleistämistä taas. Luuletko että täällä sellaiset kirjoittelee perhe-elämänsä ongelmista joilla ei niitä ongelmia ole, mutta ei se sitä tarkoita etteikö täällä voisi muista asioista kirjoitella. Minä esimerkiksi vastaan usein kotiäideille suunnattuihin kysymyksiin.[/QUOTE]

Voi kuule, kyllä mä äkkiseltään keksin muitakin parisuhdeongelmia, kuin nuo alussa listaamani. Nuo listatut vain ovat niitä sen sorttisia, että jokainen normaalilla omanarvontunnolla varustettu ihminen jättäisi suhteen sikseen. Vaan eipä nämä tietyntyypin mammukat, joiden mielestä miestä pitää vaan ymmärtää ja joiden mielestä em. asiat on ihan normaaleja juttuja joita jokaisen parisuhteessa on. Paljon voi asioita parisuhteessa korjata ja paljon voi antaa anteeksi. Mutta sitten on olemassa myös niitä asioita, joita ei tarvitse sietää. Paitsi jos on läheisriippuvainen ja kärsii epärealistisesta kuvitelmasta sen suhteen, että siihen omaan pikku mieheen osoitettu rakkaus parantaa aivan kaiken.

 

["Vieras"]

[QUOTE="vieras";25880479]Harmittaako ap, kun näit noin ison vaivan kirjoittaaksesi muka-nokkavan pitkän aloituksen, ja sitten se ei oikein saakaan tuulta alleen... [/QUOTE]

Miten niin? Paljonhan tähän on tullut jo vastauksia. Mielestäni aloitus oli oikein hyvä. Noinhan se todella monella menee.

 

[Blue]

Tää on oikeasti hyvä aloitus ja tästä olisi mielenkiintoista keskustella enemmänkin. Mutta se mikä mua ihmetyttää on se että miksi sun piti aloittaa se noin raflaavaan tapaan??


Mielenkiintoisia parisuhteita teillä
Palstalaisen miehellä on vähintään yksi näistä

Tää kun ei millään muotoa pidä paikkaansa niin porukka (minäkin) tarttuu tähän eikä itse siihen asiaan että miksi oikeasti kovin moni nainen elää parisuhteessa jopa moniongelmaisen miehen kanssa ja kantaa kaiken vastuun.

 

["iina"]

Minä en edes usko, että kaikille halukkaille riittäisi niitä (lähes) täydellisiä miehiä. Minun mieheni on köyhä. Siskon mies on sairaalloisen lihava. Joka sortin ongelmaa löytyy kaveripiiristä. Yksi on ihan hirveä kitupiikki, yksi on kerta kaikkiaan tylsä. Jos ei satu löytämään kaikilta ominaisuuksiltaan täydellistä miestä, niin sitten kai pitää jäädä yksin loppuiäkseen. Voihan sitä ottaa vaikka kissan.

 

[Anatolia]

[QUOTE="Vieras";25880427]Eikä ennen ollut opiskeluvelvollisuutta...miksi nytkään pitäisi, eikä ennen Suomessa syöty appelsiineja, miksi nytkään pitäisi. Huoh![/QUOTE]

Mikä velvollisuus se miehen synnytyksessä mukana olo oikeasti on? Ja merkki siitä että mies & parisuhde on hyvä?

Jos nainen ei kaipaa miestä sinne, eikä mies halua tulla, niin eikö se muka ole ihan jees? Pitäisi toimia oman tahtonsa vastaisesti, koska niin vaan mukamas kuuluu olla? Muuten on ihan surkea parisuhde ja mieskin on vastuuton paska?

 

["Vieras"]

Mikä velvollisuus se miehen synnytyksessä mukana olo oikeasti on? Ja merkki siitä että mies & parisuhde on hyvä?

Jos nainen ei kaipaa miestä sinne, eikä mies halua tulla, niin eikö se muka ole ihan jees? Pitäisi toimia oman tahtonsa vastaisesti, koska niin vaan mukamas kuuluu olla? Muuten on ihan surkea parisuhde ja mieskin on vastuuton paska?

Eiköhän kyse täällä palstalla ole ollut siitä että nainen nimenomaan haluaa miehen sinne, mutta mies ei mukavuussyistä halua osallistua. Ja sen pitäisi olla naisille o.k.

 

["Joo"]

Jos mä oisin vaan kysynyt, että miksi te tyydytte huonoihin parisuhteisiin, niin en mä ois montaakaan vastausta saanut. Etenkin, kun liian moni nainen vastaa, ettei aio erota eikä suhde ole huono ja että mies on kuitenkin hyvä isä lapsilleen jne. Sitä samaa mantraa.

Mua oikeasti ärsyttää aivan sairaasti ne naiset (ja miehetkin), jotka ovat kynnysmattoja ja täysin kykenemättömiä arvostamaan itseään. Antavat kohdella itseään kuin jotain lapasta ja ihan vain siksi, että "mutta kun mä rakastan sitä". Ei tuo ole rakkautta nähnytkään. Se on läheisriippuvuutta. Eikä se toinenkaan osapuoli rakasta, ei todellakaan, mutta tältä suljetaan tosi tehokkaasti silmät. Mua ärsyttää, koska mä olen itse ollut joskus samanlainen, mutta luojalle kiitos tulin järkiini. Ja mua ärsyttää, kun liian moni jää siihen paskaan suhteeseen ihan vain siksi, ettei uskalleta ottaa vastuuta omasta elämästä ja omasta onnellisuudesta. Argh.

Ja kuten sanoin, niin kun tätä palstaa lukee, niin täällä on joka päivä MONTA aloitusta joissa on kyseisen kaltainen parisuhde. En mä nyt jaksa uskoa, että yksi ja sama ihminen niitä tehtailee, joten täällä on pakko olla MONTA sellaista, joka elää ekassa viestissä mainitunlaisen ihmisen kanssa. Ei varmastikaan kaikkien miehet ole tuollaisia, mutta en niin ole missään kohtaa väittänytkään. Musta on kummallista, että tästä aloituksesta ärsyyntyvät ne, joiden mies ei ole selkärangaton luuseri.

 

["Joo"]

Ja minä en edes usko, että maailmassa on niin huutava pula TAVALLISISTA miehistä, että niiden puutteessa on PAKKO tyytyä aloituksen kaltaiseen mieheen. Ei varmasti ole. Mutta tää on taas näitä tekosyitä sille, miksi pitää elää pissipäisen miehen kanssa parisuhteessa. "Miehet nyt vaan on tuollaisia, niitä pitää ymmärtää".


[QUOTE="iina";25880546]Minä en edes usko, että kaikille halukkaille riittäisi niitä (lähes) täydellisiä miehiä. Minun mieheni on köyhä. Siskon mies on sairaalloisen lihava. Joka sortin ongelmaa löytyy kaveripiiristä. Yksi on ihan hirveä kitupiikki, yksi on kerta kaikkiaan tylsä. Jos ei satu löytämään kaikilta ominaisuuksiltaan täydellistä miestä, niin sitten kai pitää jäädä yksin loppuiäkseen. Voihan sitä ottaa vaikka kissan.[/QUOTE]

 

[Anatolia]

[QUOTE="Vieras";25880568]Eiköhän kyse täällä palstalla ole ollut siitä että nainen nimenomaan haluaa miehen sinne, mutta mies ei mukavuussyistä halua osallistua. Ja sen pitäisi olla naisille o.k.[/QUOTE]
Ilmeisesti ei ole kyse siitä, jos tuo joka asian esille otti kirjoitti että "se ei haittaa" - oletettavasti se siis ei haittaa ko. naista jonka synnytyksestä ja miehestä on kyse.

Sen olen huomannut, että muita kyllä usein haittaa, jos jonkun mies ei tullutkaan synnytykseen mukaan. Se haittaa sellaista, jolle asia ei edes kuulu.

Jos nainen toivoo miehen olevan paikalla, mutta mies ei halua tulla, niin onhan se ikävää...mutta ehkä kuitenkin mielummin niin että mies ei tule ollenkaan, kuin siten että paikalla olisi vastentahtoinen mies. Mitä iloa sellaisesta olisi?

 

[Bonaire]

Mikä velvollisuus se miehen synnytyksessä mukana olo oikeasti on? Ja merkki siitä että mies & parisuhde on hyvä?

Jos nainen ei kaipaa miestä sinne, eikä mies halua tulla, niin eikö se muka ole ihan jees? Pitäisi toimia oman tahtonsa vastaisesti, koska niin vaan mukamas kuuluu olla? Muuten on ihan surkea parisuhde ja mieskin on vastuuton paska?

kerran muistan lukeneeni juurikin tältä palstalta,että jos mies ei ole synnytyksessä mukana tai siirtyy jossain vaiheessa käytävään,ei ole mies oikeasti

ps.mun mies oli alusta loppuun asti messissä mukana ja kävi välillä kattomassa kätilön näkökulmastakin tapahtumaa olishan tuo vauva syntynyt ilman miehen läsnäoloakin ja jossain vaiheessa kun oli kauheita supistuksia ja usein,meinasin karjasta miehelle "shut up",kun mielenkiinnolla kyseli mitä millonkin tapahtu..