Jos mulle tulisi mies aukomaan päätään lattialla lojuvista leluista, kun olen pikkuvauvan+sisarusten kanssa kotona ja vielä itse jättäisi sekä lumityöt (jotka voi hurauttaa hetkessä koneella) että mahdollisuuden viettää aikaa vauvan kanssa ja toimisi kuten ap:n mies, en perään soittelisi.
Jos äijä lähtee noin pienestä, uhkailee, ettei ehkä haluakaan olla yhdessä ja häipyy kasseineen niin tervemenoa. Perussiistinä minäkin kämpän yritän pitää, mutta nuolemaan en sitä alkaisi umpiväsyneenä ja äijästä kiinni pitääkseni.
Kun äijä kotiutuisi, hän saisi luvan selittää hyvin tarkkaan, mistä hemmetistä on kyse ja pyytää anteeksi. Ei puhettakan, että alkaisin kynnysmattoilemaan. Kuuntelevan korvan voin tarjota ja apua sen mukaan, mitä korvallani kuulen. Mutta jos mies kiukuttelisi edelleen ja syyllistäisi minua, heittäisin omin käsin sen kassin takaisin ulos ja ilmoittaisin, että takaisin sopii tulla, kun on toinen ääni kellossa.
Jos tapahtuisi ihme ja äijä ei palaisikaan, tervemenoa tosiaan. Ei se ainakaan siivoamattomuudesta johtuisi, eikä tämä episodi kyllä muutenkaan vain siitä voi olla kiinni.
Mutta, jos kyse olisi vaan tästä, niin se olisi kyllä mennyt nopeasti ohi ja sillä sipuli.
