Mistä lähtien on ollut hyväksyttävämpää salailla pettämistään kuin olla rehellinen?

[7thHeaven]

Tuosta toisesta ketjusta tuli mieleen, että milloin tää on kääntynyt näin päin? Ennen palstalle tuloani olen ollut siinä uskossa, kaikkien tovereitteni ja nettipalstojen kanssa, että rehellisyys on parisuhteen yksi tärkeimmistä tukipilareista. Täällä saa aivan toisen kuvan.

Hairahdustaan ei saa tunnustaa, koska silloin on vain sadistinen paska joka haluaa toiselle pahaa? Te ketkä olette tätä mieltä, ette siis itsekään haluaisi tietää jos puolisonne olisi pettänyt teitä, ja olisi aivan oikein että hän salailee asian hamaan loppuun asti? Mites jos kyseessä ei ole yksi syrjähyppy vaan kokonainen sarja, siihenhän liittyy jo kaikki tautiriskit ja extremetapauksissa liiton ulkopuoliset lapset jne. Koska jos ensimmäisen voi pitää salassa, miksei toistakin ja kolmatta....

Mitkäs muut asiat on sitten hyvä pitää salassa, kaikki jotka saattaa sotia puolison arvoja ja mielipiteitä vastaan? Mun mielestä olis todella pelottavaa, että mieheni pystyisi kusettamaan mua pokerinaamalla vuosia ja vuosia. Kuka muu kuin omatunnoton psykopaatti pystyy siihen? Tietenkin kaikissa parisuhteissa on omat sääntönsä, mutta kuinka moni on sopinut miehensä kanssa, että "hei jos sit teet jotain mitä mä en ikimaailmassa hyväksyis niin ethän pliis kerro mulle" ? Sweet Christ Motherfucker. Ugh.

 

[röppö]

Mun mielestä petetyllä on oikeus tietää tapahtuneesta,mutta on väärin jos toinen kertoo VAIN omantunnon tuskiaan helpottaakseen...

 

[Anatolia]

Mun mielestä se on aina ollut niin, jos kyse on kertaluontoisesta hairahduksesta.

Kärsiköön pettäjä. Ja oppikoon virheestään. Se, mitä petetty ei tiedä, ei voi petettyä satuttaa.

 

["vieras"]

Minä en haluaisi tietää jotain yhden illan hairahdusta, joten aika julmaa pettää ja sen lisäksi vielä satuttaa kertomalla. Pettäjä kärsiköön itse tekojensa seuraukset. Suhteen haluan tietää, jotta voin järjestellä oman elämäni eteenpäin.

 

["Vieras"]

No itse olen pettäjä, mutta petän vain yhden ihmisen kanssa ja meillä on aina kortsu käytössä, eikä hänellä ole muita.
En koe mitään omantunnontuskia vaikka mieheni ei tiedäkään.

 

["mmm"]

Olisi kyllä melestäni ihan kauheeta, jos mieheni olisi pettänyt mua esim. 5 vuotta sitten, en olisi siitä tiennyt ja jostain syystä saisinkin tietää... Mikä pettymyksen tunne! Petit ja vielä salasit. Oliko parempi olo? Teitkö montakin kertaa, kun ei tarvinnut siitä mitään kertoa ja asiaa puida ja käsitellä?

 

["niinpä"]

[QUOTE="Vieras";25916848]No itse olen pettäjä, mutta petän vain yhden ihmisen kanssa ja meillä on aina kortsu käytössä, eikä hänellä ole muita.
En koe mitään omantunnontuskia vaikka mieheni ei tiedäkään.[/QUOTE]

No on suhteita ja suhteita.

 

["..."]

mä ainakin haluan tietää samantien, jos mieheni pettää mua edes sen yhden kerran. toivottavasti on miehellä pokkaa kertoa, tai sitten jos joku muu sais tämmösestä tietää, keräis ittensä ja kertois mulle. oli sit miehen kaveri tai mun.

 

[7thHeaven]

Jännää. Todella.

 

[Sarjavamma]

Harmaana jo tonne toiseen keskusteluun laitoinkin, että kyl se pitää kertoo siinä vaiheessa kun on jo pettänyt. Niitä pettämisen seurauksia pitää miettiä jo ennen kun pettää.

 

[Algoma]

Pettaminen on eparehellista. Siita vaitiolo ei liene eparehellista

 

["kmi"]

Kysymys niille, joiden mielestä pettäminen pitää salata. Entä jos kumppanin kanssa asiasta on ollut puhetta ja kumppani on sanonut, että haluaisi tietää kertahairahduksestakin, vaikkei se todennäköisesti eroon johtaisikaan? Että valehtelu ja salailu on niitä asioita, joita hän ei siedä ja jos tuollaista tulisi jälkikäteen ilmi muualta (valheilla ja salailulla kun on taipumus tulla ilmi ennemmin tai myöhemmin), niin silloin parisuhde olisi siinä. Jättäisittekö silti kertomatta?

Jos jättäisitte, niin eihän sitä tuossa kohtaa olisi salailulle enää mitään muuta perustetta kuin se, että yrittäisitte pelastaa oman nahkanne, ettekä haluaisi antaa petetylle kumppanille mahdollisuutta valita, haluaako hän edelleen jatkaa parisuhdetta kanssanne. Pelkäisitte siis tulevanne jätetyiksi, ettekä siksi uskalla kertoa.

Mä kuulun niihin ilmeisiin poikkeustapauksiin(?), jotka haluaisivat tietää kertahairahduksestakin. Se ei välttämättä tietäisi vielä suhteen loppua, sen sijaan se tietäisi, jos jättäisi kertomatta, jos saisin asian tietää joskus myöhemmin jostain muualta.

 

[MarieHos]

Ei ole varmaan jäänyt epäselväksi, että mietin ihan samaa!

En vaan voi käsittää tuota, että pettäminen salataan. Vaikkakin petetyn tahdosta. Ajatuskin ihmetyttää, kuinka näin voi olla.
Olettaisi, että liitossa on jotain muuta ongelmaa jos pettämiseen ajautuu. Suhteeseen tyytyväinen osapuoli tuskin toiseen petiin eksyisi.

 

[Piparnakkeli]

Itse olen rehellisyyden kannalla. Jos mua petettäis, haluaisin itselleni oikeuden päättää haluanko olla vielä pettäjän kanssa. Että joo, en ymmärrä palstan ympäripyöreää hakuna matata-filosofiaa pettämisen suhteen.

 

[hmph]

Se kertoo nyky-yhteiskunnan moraalittomuudesta.

 

[ftala]

Mun mielestä petetyllä on oikeus tietää tapahtuneesta,mutta on väärin jos toinen kertoo VAIN omantunnon tuskiaan helpottaakseen...

Kaikenlaisia sitä väännetäänkin normaalista rehellisyysasiasta!

Kyllä se kertomatta JÄTTÄMINEN on juurikin sen helpompi tie, johon pettäjä selkärangattomuuksissaan tarrautuu, koska asiasta vastuun ottaminen on vaikeaa. Eikä haluta ottaa riskiä jätetyksi tulemisesta. Omatunto helpottuu, kun perustelee löyhästi itselleen että asian salaaminen ja käsittelemättä jättäminen on ok. Tai sitten ei, riippuu ihmisen henkisestä moraalista ja kasvatuksesta.

Itse en haluaisi olla naimisissa sellaisen lieron kanssa, jolla on niin halveksittavat käsitykset, että salailu ja valehtelu olisi missään tilanteessa hyväksyttävää. Koska kyllähän se kertoo ihmisestä todella paljon ja sama luonteenpiirre putkahtelee kyllä esille yhdessä jos toisessakin asiassa...

Ja niin, kyllä se sananparsi paikkaansa pitää, että jos pettää niin pettää toistekin. Varsinkin jos se edellinen kerta on painettu villaisella.
Olisi aika helppoa perustella jatkossakin kännispäissään ja seksuaalisissa houkutuksissa itselleen, ettei asiasta mitään vahinkoa synny, ellei toiselle kerrota mitään!

 

[7thHeaven]

Ei ole varmaan jäänyt epäselväksi, että mietin ihan samaa!

En vaan voi käsittää tuota, että pettäminen salataan. Vaikkakin petetyn tahdosta. Ajatuskin ihmetyttää, kuinka näin voi olla.
Olettaisi, että liitossa on jotain muuta ongelmaa jos pettämiseen ajautuu. Suhteeseen tyytyväinen osapuoli tuskin toiseen petiin eksyisi.

Niin no ehkä me ollaan niitä nykyajan suvaitsemattomia, kun näin kapeakatseisesti vaaditaan suhteiltamme rehellisyyttä.
Ei vaan kyllä ymmärrän nämä muutkin kannat joiltain osin, mutta otan oikeudekseni silti hieman hämmästellä.

 

[mies27]

Naisista on tullut kyllä erittäin kylmiä, valehtelevia ja pettäviä paskiaisia.

Eivät kyllä omaa minkäänlaista empatiakykyä ja omaavat erittäin löyhän moraalin.

Jos on päässyt pettämisestä kerran kuin koira veräjästä valehtelemalla, niin pettää kyllä toistekkin. Rehellisyys on yksi tärkeimmistä hyvä parisuhteen peruspilareista. Tiedän mm. pari miestä, jotka ovat saaneet jälkeenpäin tietää ettei ne lapset ollutkaan omia, vaan jonkun kännipanon tuotoksia.

 

[house wife]

avioliitossa ja vuosia pettäneenä, mä tunnen suurta tuskaa siitä etten tunne minkäänlaista huonoa omaatuntoa asiasta. Ehkä haluan sisimmässäni jäädä kiinni? Selittelen itselleni; pitäähän etelä-euroopan maissa miehet itsellään rakastajaa, miksi tavallinen suomalainen kotiäitikin ei voisi.. Tiedän järkyttävää...

 

[MarieHos]

Naisista on tullut kyllä erittäin kylmiä, valehtelevia ja pettäviä paskiaisia.

Eivät kyllä omaa minkäänlaista empatiakykyä ja omaavat erittäin löyhän moraalin.

Jos on päässyt pettämisestä kerran kuin koira veräjästä valehtelemalla, niin pettää kyllä toistekkin. Rehellisyys on yksi tärkeimmistä hyvä parisuhteen peruspilareista. Tiedän mm. pari miestä, jotka ovat saaneet jälkeenpäin tietää ettei ne lapset ollutkaan omia, vaan jonkun kännipanon tuotoksia.

Tällä lailla minäkin ajattelen.
Luottamus ja rehellisyys on suhteen perusta. Ilman niitä ei ole hyvää suhdettakaan. Luottamukseen kuulukoon se uskollisuus myös.

 

["..."]

Naisista on tullut kyllä erittäin kylmiä, valehtelevia ja pettäviä paskiaisia.

Eivät kyllä omaa minkäänlaista empatiakykyä ja omaavat erittäin löyhän moraalin.

Jos on päässyt pettämisestä kerran kuin koira veräjästä valehtelemalla, niin pettää kyllä toistekkin. Rehellisyys on yksi tärkeimmistä hyvä parisuhteen peruspilareista. Tiedän mm. pari miestä, jotka ovat saaneet jälkeenpäin tietää ettei ne lapset ollutkaan omia, vaan jonkun kännipanon tuotoksia.

mäkin tiedän yhden tällaisen miehen, joka sai kuulla myöhemmin, ettei lapsi olekaan hänen. ja tämä mies on todella läheinen minulle. en käsitä kuinka joku pystyy salaamaan tuollaisen asian!
jos toista pettää, se pitäisi myös pystyä kertomaan naiselleen/miehelleen.

 

["vierastus"]

Olisi kiva tietää, ovatko nämä "en ikinä voisi pettää, tarvitsen 100% rehellisyyttä ja kaikki pitää kertoa jne." -palstailijat kaikki alle 25-vuotiaita?

 

[hmph]

Ja määkyvät vielä, että ei kannata pilata parisuhdetta vain siksi, että on tarve puhdistaa omatuntoa kertomalla pettämisestä. Siis mitä v*ttua???? Parisuhde on jo silloin pilattu, kun on menty vieraaseen petiin. :O

 

["vierastus"]

[QUOTE="...";25917072]
jos toista pettää, se pitäisi myös pystyä kertomaan naiselleen/miehelleen.[/QUOTE]

Pointti oli siinä, että kaikki eivät halua kuulla jostakin kertaluonteisesta kännipanosta. Kertoisitko silti, vaikka toinen ei halua tietää?

 

[hmph]

[QUOTE="...";25917072]mäkin tiedän yhden tällaisen miehen, joka sai kuulla myöhemmin, ettei lapsi olekaan hänen. ja tämä mies on todella läheinen minulle. en käsitä kuinka joku pystyy salaamaan tuollaisen asian!
jos toista pettää, se pitäisi myös pystyä kertomaan naiselleen/miehelleen.[/QUOTE]

Eikös ollut peräti 1/5 miehiä, jotka kasvattavat toisen miehen lasta biologisena lapsenaan.