V
"vieras"
Vieras
Tuli vain tuosta toisesta ketjusta mieleen.
Äitiys ja isyys, vanhemmuus nyt yleensäkin tuntuu olevan sellaisia koskemattomuudesta vapaita alueita, joita jokainen voi halutessaan arvostella ja kritisoida mielinmäärin riippumatta siitä, onko ollenkaan oikeassa tai kuinka pahan mielen toiselle puheillaan aiheuttaa.
Millaisista asioista sinun äitiyttäsi/isyyttäsi on kritisoitu ja millä tavalla?
Itse kuulin taannoin olevani surkea äiti, koska ostan kaupasta valmissoseita sen sijaan, että tekisin ne itse. Harmi vain, etten saa omista soseistani yhtä maukkaita kuin kaupan soseista, eikä lapsukainen tahdo sitten syödä niitä...
Varmaan viimeisin asia, mistä minua on arvosteltu, on ollut se, että pyrin pitämään kiinni tietyistä rutiineista, esim. ruokailuajat ja lasten nukkumaanmenoajat yms. Ei meillä pilkuntarkkoja olla ja joskus näistä rutiineista poiketaankin, mutta suurimmaksi osaksi nämä syömiset ja nukkumiset pyritään hoitamaan suunnilleen tiettyyn tuttuun, totuttuun aikaan. Lapset kuulemma oppii kellon orjiksi heti pienestä pitäen, enkö ollenkaan tajua miten tämä heitä stressaa, ja niin edelleen. Minusta nyt vain on helpompaa, että on olemassa rutiinit, jotta päiväjärjestystä voi vähän suunnitellakin. Toki eihän se aina mene niinkuin Strömsössä, mutta pienikin apu on hyväksi.
Äitiys ja isyys, vanhemmuus nyt yleensäkin tuntuu olevan sellaisia koskemattomuudesta vapaita alueita, joita jokainen voi halutessaan arvostella ja kritisoida mielinmäärin riippumatta siitä, onko ollenkaan oikeassa tai kuinka pahan mielen toiselle puheillaan aiheuttaa.
Millaisista asioista sinun äitiyttäsi/isyyttäsi on kritisoitu ja millä tavalla?
Itse kuulin taannoin olevani surkea äiti, koska ostan kaupasta valmissoseita sen sijaan, että tekisin ne itse. Harmi vain, etten saa omista soseistani yhtä maukkaita kuin kaupan soseista, eikä lapsukainen tahdo sitten syödä niitä...
Varmaan viimeisin asia, mistä minua on arvosteltu, on ollut se, että pyrin pitämään kiinni tietyistä rutiineista, esim. ruokailuajat ja lasten nukkumaanmenoajat yms. Ei meillä pilkuntarkkoja olla ja joskus näistä rutiineista poiketaankin, mutta suurimmaksi osaksi nämä syömiset ja nukkumiset pyritään hoitamaan suunnilleen tiettyyn tuttuun, totuttuun aikaan. Lapset kuulemma oppii kellon orjiksi heti pienestä pitäen, enkö ollenkaan tajua miten tämä heitä stressaa, ja niin edelleen. Minusta nyt vain on helpompaa, että on olemassa rutiinit, jotta päiväjärjestystä voi vähän suunnitellakin. Toki eihän se aina mene niinkuin Strömsössä, mutta pienikin apu on hyväksi.