Kun läheinen kuolee; miten kauan ollaan pois töistä?

[sukua tai ei]

[QUOTE="vieras";26055895]Viittaan yleiseen kulttuuriin, jossa suunnilleen kissan kuolemaan tarvitsee sairasloman.[/QUOTE]

Että minua taas henkilökohtaisesti inhottaa juuri tällainen ajattelu jollekin se kissa vaan on niin rakas en tajua miten rakkaan kissan kuolema olisi vähäpätöisempi kuin ihmisenkään

 

["minää"]

Miks ihmeessä pitää olla pois töissä jos joku kuolee?

Jos ihminen ei hädältään/huoleltaan/surultaan pysty nukkumaan tai syömään, eikä ole hyvä olla missään eikä mitenkään päin, niin on kohtuutonta ajatella, että siinä pitäisi olla työkuntoinen. Olen itse sairaanhoitaja ja työni on vastuullista ja virheisiin ei ole varaa, joten en tuossa tilanteessa olsii työkykyinen.

 

[Eedla]

Miks ihmeessä pitää olla pois töissä jos joku kuolee?

Onko sulta kuollut ketään oikein läheistä ihmistä? MItä työtä teet?

 

[Mummeliisa]

Että minua taas henkilökohtaisesti inhottaa juuri tällainen ajattelu jollekin se kissa vaan on niin rakas en tajua miten rakkaan kissan kuolema olisi vähäpätöisempi kuin ihmisenkään

Tämä juuri se kulttuurijuttu mihin kirjoittaja viittasi.
Joku todella voi elää niin vieraantunutta elämää, että kissan kuolema on musertava kriisi ja mahdollisuus moiseen on aikamme kulttuurin luoma.

 

[Eedla]

[QUOTE="minää";26055925]Jos ihminen ei hädältään/huoleltaan/surultaan pysty nukkumaan tai syömään, eikä ole hyvä olla missään eikä mitenkään päin, niin on kohtuutonta ajatella, että siinä pitäisi olla työkuntoinen. Olen itse sairaanhoitaja ja työni on vastuullista ja virheisiin ei ole varaa, joten en tuossa tilanteessa olsii työkykyinen.[/QUOTE]

samoin, olen sh ja vastuussa ihmishengistä. Kun vanhempani kuolivat niin en ois voinu kuvitellakaan meneväni töihin ja ottamaan sen riskin että surun ja shokin keskellä annostelen vaikka lääkkeitä väärin tai väärälle ihmiselle.

 

[Wc Ankka]

Miks ihmeessä pitää olla pois töissä jos joku kuolee?

Ehkä suakin elämä opettaa joskus ymmärtämään.

Jokainen kokee surun omalla kohdallaan tavallaan. Nykyään ei saisi surra tietenkään, töistä ei olla pois ennen kuin itse makaa haudassa. Ikävä kyllä siitäkin huolimatta ihmisillä on edelleen tunteet ja se suru voi todellakin olla niin musertavaa ettei yksinkertaisesti voimia riitä muuhun kuin pahimmasta selviytymiseen.

 

["Kaija"]

Mun entisen työkaverin mies lähti eräänä syksynä kalalle kaverinsa kanssa, vene kaatui ja kumpikin hukkui. Toisen miehen ruumis löydettiin heti, mutta työkaverini mies jäi kadoksiin. Oletus oli tietenkin, että hänkin on hukkunut. Lääkäri kirjoitti työkaverilleni ensiksi pitkin hampain kolme päivää sairauslomaa - kyllähän sen nyt pitää piisata kun mies on (erittäin todennäköisesti) hukkunut ja ruumistakaan ei vielä ole löydetty. Ruumis löytyi sitten muutaman viikon kuluttua - työkaverini oli töissä koko tämän väliajan, jäi sitten uudelleen pois töistä.

 

[ruutiukko]

Ehkä suakin elämä opettaa joskus ymmärtämään.

Jokainen kokee surun omalla kohdallaan tavallaan. Nykyään ei saisi surra tietenkään, töistä ei olla pois ennen kuin itse makaa haudassa. Ikävä kyllä siitäkin huolimatta ihmisillä on edelleen tunteet ja se suru voi todellakin olla niin musertavaa ettei yksinkertaisesti voimia riitä muuhun kuin pahimmasta selviytymiseen.

On oikeastaan aika ymmärrettävää, että ihmiset reagoivat suruun eri tavoin. Mielestäni ei kuitenkaan ole oikein jäädä sairaslomalla, pitäisi pikemminkin pitää kertyneitä lomia tai muuten palkatonta vapaata.

Ei ole reilua, että herkkäsieluiset ihmiset loisivat kovaluontoisempien kustannuksella.

 

[Eedla]

On oikeastaan aika ymmärrettävää, että ihmiset reagoivat suruun eri tavoin. Mielestäni ei kuitenkaan ole oikein jäädä sairaslomalla, pitäisi pikemminkin pitää kertyneitä lomia tai muuten palkatonta vapaata.

Ei ole reilua, että herkkäsieluiset ihmiset loisivat kovaluontoisempien kustannuksella.

Onneksi kaikki ei ajattele kuten sinä. Palkattomasta vapaasta koituvat taloudelliset vaikeudet ei ainakaan edesauta läheisensä menettäneen tilannetta.

 

["Heivaan"]

Että minua taas henkilökohtaisesti inhottaa juuri tällainen ajattelu jollekin se kissa vaan on niin rakas en tajua miten rakkaan kissan kuolema olisi vähäpätöisempi kuin ihmisenkään

Kun minun äitini kuoli, en ottanut yhtään vapaapäivää töistä. Sain tosin tiedon juhlapyhän aaton aamuna, joten minulla oli pari päivää aikaa sulatella asiaa.

Samoihin aikoihin kaverilta kuoli koira - viikko sairauslomaa.

Minun puolestani jokainen saa surra kuten haluaa, mutta tässä on kuitenkin ehkä enemmän kysymys ihmisten erilaisuudesta kuin eläinten tärkeydestä suhteessa ihmisiin.

 

[ruutiukko]

Onneksi kaikki ei ajattele kuten sinä. Palkattomasta vapaasta koituvat taloudelliset vaikeudet ei ainakaan edesauta läheisensä menettäneen tilannetta.

läheisensä menettänyt on todennäköisesti juuri saamaisillaan ison perinnön, kyllä sitä sitä vastaan kestää pitää vähän rokulia

 

[Eedla]

läheisensä menettänyt on todennäköisesti juuri saamaisillaan ison perinnön, kyllä sitä sitä vastaan kestää pitää vähän rokulia

No ei pidä joka tilanteessa paikkaansa. Joskus perilliselle jää vain isot velat. Mutta näkee selvästi että itse et ole koskaan menettänyt ketään sinulle läheistä ihmistä. PUhutaan asiasta tarkemmin sitten sen jälkeen kun niin tapahtuu. Ja edelleenkin riippuu työstäkin tämä asia. Oisko sinusta kiva tulla sairaanhoitajan hoidettavaksi joka itkeskelee edellispäivänä kuollutta läheistään, ei pysty keskittymään sinun vaivoihisi eikä enää nyt oikein muista että mitä lääkettä se lääkäri käskikään sinulle äsken antaa. ? Mä en itse uskaltais.

 

[riippuu ihmisestä]

mun pomo oli aikoinaan viikon saikulla kun sen äiti kuoli.

 

["tinttu"]

Minä sain kolme päivää sairaslomaa,kun isä kuoli.

 

[tuhlaajatytär]

Työnantajan siis pitäsi maksaa palkaa (palkallista sairauslomaa), kun jonkun kissa tai naapurin mummo kuolee????

 

[Meritähti harmaana]

[QUOTE="vieras";26055895]Mummeliisalle: En viitannut vävysi tapaukseen. Tuollaiset tekevät varmasti oikeasti työkyvyttömäksi joksikin aikaa. Viittaan yleiseen kulttuuriin, jossa suunnilleen kissan kuolemaan tarvitsee sairasloman.[/QUOTE]

Meillä yksi työntekijä oli saanut sairaslomaa koska kaverin hevonen kuoli...

 

[-vierailija]

Olin poissa viikon töistä kun isä kuoli ja äiti oli 2 viikkoa poissa töistä. Ja ihan oli palkallista saikkua.

 

[Mummeliisa]

läheisensä menettänyt on todennäköisesti juuri saamaisillaan ison perinnön, kyllä sitä sitä vastaan kestää pitää vähän rokulia

Ei ole.
Ei yhdessäkään läheiseni kuolemassa ole ollut moista aspektia mukana.

 

[Eedla]

Työnantajan siis pitäsi maksaa palkaa (palkallista sairauslomaa), kun jonkun kissa tai naapurin mummo kuolee????

No eikai kukaan eläimen kuoleman takia jää saikulle? :O taikka naapurin mummon, ellei se naapurin mummo ollu oma mummo johon oli erittäin läheiset välit?

 

[ruutiukko]

No ei pidä joka tilanteessa paikkaansa. Joskus perilliselle jää vain isot velat. Mutta näkee selvästi että itse et ole koskaan menettänyt ketään sinulle läheistä ihmistä. PUhutaan asiasta tarkemmin sitten sen jälkeen kun niin tapahtuu. Ja edelleenkin riippuu työstäkin tämä asia. Oisko sinusta kiva tulla sairaanhoitajan hoidettavaksi joka itkeskelee edellispäivänä kuollutta läheistään, ei pysty keskittymään sinun vaivoihisi eikä enää nyt oikein muista että mitä lääkettä se lääkäri käskikään sinulle äsken antaa. ? Mä en itse uskaltais.

olet väärässä jos luulet että mulla ei ole kokemusta läheisen kuolemasta, olen vaan luonteeltani toisenlainen kuin palstalaiset keskimäärin

 

[Eedla]

olet väärässä jos luulet että mulla ei ole kokemusta läheisen kuolemasta, olen vaan luonteeltani toisenlainen kuin palstalaiset keskimäärin

Et vastannu mun kysymykseen tuosta sairaanhoitajasta. Uskaltaisitko tollasen itkeskelevän ihminen, joka ei oikein enää tiiä mitä pitikään sinulle tehdä, hoitaa sua? Vai ajatteletko että parempi olis hänen ehkä ensin surra surunsa ja tulla sitte eheämpänä töihin?

 

[ruutiukko]

en tunne sairaanhoitajan hommia siinä määrin että osaisin kommentoida heidän työtehtäviään

 

["sama"]

Ehkä suakin elämä opettaa joskus ymmärtämään.

Jokainen kokee surun omalla kohdallaan tavallaan. Nykyään ei saisi surra tietenkään, töistä ei olla pois ennen kuin itse makaa haudassa. Ikävä kyllä siitäkin huolimatta ihmisillä on edelleen tunteet ja se suru voi todellakin olla niin musertavaa ettei yksinkertaisesti voimia riitä muuhun kuin pahimmasta selviytymiseen.

On mua elämä opettanut ihan tarpeeksi.

Toki saa surra, mutta miksi sen takia pitää olla pois töistä ja työnantaja maksaa suruajan?

 

["maalaisäiti"]

Minusta vaikeinta on se kuoleman odotus; tietää että läheinen on kuolemaisillaan ja ei voi kun odottaa, milloin se tapahtuu. Ei pysty nukkumaan eikä keskittymään työhön. Kun kuolema sitten koittaa, niin voi nukkua vaikka unilääkkeellä, mutta saa edes unta. Itse olin sairaslomalla isäni viimeisen elin viikon, kun en kertakaikkiaan pystynyt olemaan töissä. Kuoleman jälkeen palasin töihin takasin ja järjesteltiin hautajaiset siinä työn lomassa. Vaikka suru olikin melkoinen, helpotus tilanteen ratkeamisesta oli niin suuri, että pystyin taas syömään ja nukkumaan ja jatkuva vapinakin lakkasi. Isä kuoli levinneeseen keuhkosyöpään 4 kuukautta diagnoosin saamisen jälkeen, oli silloin 64 vuotias.

 

[Wc Ankka]

[QUOTE="sama";26056141]On mua elämä opettanut ihan tarpeeksi.

Toki saa surra, mutta miksi sen takia pitää olla pois töistä ja työnantaja maksaa suruajan?[/QUOTE]

Aivan, aivan....

Miksi sen takia EI pitäisi olla pois töistä ja saada sairasloma-ajan palkka? Mikä tekee siitä surun aiheuttamasta stressireaktiosta huonomman kuin vaikkapa flunssasta - se että se on henkistä kipua(joka voi lamauttaa fyysisestikin)?