Kun läheinen kuolee; miten kauan ollaan pois töistä?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Lentokala
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
[QUOTE="jaaha";26061022]Mutta siis, tarvitseeko siitä toisen kuolemasta olla jotenkin "täysin toipunut", että voi palata töihin... ei kai. Voihan se töissä käyminenkin edesauttaa sitä toipumista/asian hyväksymistä/oman elämänilon uudelleenlöytämistä.[/QUOTE]

No ei tarvi olla. Mutta pahimman vaiheen yli voi olla, ihmisestä ja työstä riippuen, tarvis olla poissa töistä. Joillakin sokkivaihe kestää muutaman tunnin, joillakin voi kestää jopa viikon tai kaksi. Siinä vaiheessa kun on niin ihminen ei välttämättä pysty toimimaan ns normaalisti ja joissain ammateissa se voi olla vaaraksi itselle ja/tai muille. Tämä asia on niin tilannesidonnainen ja riippuu niin paljon ihmisestä ja monesta muusta tekijästä että mielestäni kukaan ei voi mennä toiselle sanomaan että sun pitäs nyt jo olla kunnossa ku on kulunut niin ja niin kauan. Jokainen käsittelee menetyksensä omassa tahdissaan.
 
Riippuuhan tuo työstäkin. Ei ehkä tahdo shokissa olevaa kirurgia, mutta jos joku täyttää hyllyjä supermarketissa, ei siinä kovin pahaa vahinkoa sais aikaan, vaikka pitäis breikin ja menis vessaan itkemään välillä.
 
Toisilla työnteko auttaa suruun, toisilta suru vie toimintakyvyn. En minä koirien kuoleman takia ole saikkua pitänyt vaikka murhe oli suuri. Minusta on kyllä asiat hullusti, jos ihminen tarvitsee lemmikin kuoleman takia enemmän kuin pari päivää saikkua. KOirat ja kissat tuppaa olemaan sen verta lyhytikäisiä, että ottaessaan jokainen tietää sen lemmikkinsä hautaavan. Jos kissan kuolema vie työkyvyttömäksi niin ei kannata uusia lemmikkejä hankkia. Surutyön voi tehdä monella tapaa.
 
en mä kyllä vieläkään tajua, että miksi juuri työnantajan pitää maksaa siitä, että jollakin on paha mieli

Kuulostaa provoilulta. Paha mieli ja suru on ihan eri tunteita. Tietty jos on hommissa ryskätyöfirmassa niin tuskinpa ne kyyneleet haittaa katua lakaistessa tai vesakkoa raivatessa. Lennonjohtajan ja sydänkirurgin toivois pysyvän saikulla ettei tulis lisää vainaita.
 
en mä kyllä vieläkään tajua, että miksi juuri työnantajan pitää maksaa siitä, että jollakin on paha mieli

No sinussa täytyy sitte olla joku suuremmanlaatuinen vika. Läheisen kuolemasta aiheutuva traumaattinen stressireaktio, joka voi johtaa työkyvyn menettämiseen, ei oo yhtään vähempiarvoinen kuin flunssa tai vaikka se että joudut autokolariin ja katkaiset jalkas. Miten se on niin vaikeeta tajua? Saadaanhan sitä saikkua masennuksen ja monen muunkin korvienvälivaivan takia, miksi siis ei traumaattisen stressireaktion takia? :O

etkä oo vieläkään vastannu sulle esitettyihin kysymyksiin. etkö kenties osaaa vastata niihin.
 
On oikeastaan aika ymmärrettävää, että ihmiset reagoivat suruun eri tavoin. Mielestäni ei kuitenkaan ole oikein jäädä sairaslomalla, pitäisi pikemminkin pitää kertyneitä lomia tai muuten palkatonta vapaata.
Ei ole reilua, että herkkäsieluiset ihmiset loisivat kovaluontoisempien kustannuksella.


miksi myöskään sairaslomista pitäs maksaa kun toiset kärsii kaikki kuppataudit mitä liikkeellä on ja toiset porhaltaa terveinä..
 
Tätä tässä pohdin, että mikäköhän on sellainen "tavallinen" aika olla pois töistä läheisen kuoleman jälkeen?

Tietty ihmiset ja tilanteet ovat erilaisia, mutta ollaanko pois päiviä, viikkoja vai peräti kuukausia?
Itse tiedän menneisyydestä vain yhden työkaverin, jolta kuoli äiti ja hän oli muistaakseni viikon verran pois ( nuori 2-kymppinen tyttö )

Äitini kuoli kun olin 24v. Olin töistä poika 2 päivää. Halusin takaisin töihin, elämä oli helpompaa niin. En käynyt edes lääkärissä. Sanoin vain pomolleni, että olen pois pari päivää.
 
[QUOTE="jaa";26061159]No sinussa täytyy sitte olla joku suuremmanlaatuinen vika. Läheisen kuolemasta aiheutuva traumaattinen stressireaktio, joka voi johtaa työkyvyn menettämiseen, ei oo yhtään vähempiarvoinen kuin flunssa tai vaikka se että joudut autokolariin ja katkaiset jalkas. Miten se on niin vaikeeta tajua? Saadaanhan sitä saikkua masennuksen ja monen muunkin korvienvälivaivan takia, miksi siis ei traumaattisen stressireaktion takia? :O

etkä oo vieläkään vastannu sulle esitettyihin kysymyksiin. etkö kenties osaaa vastata niihin.[/QUOTE]

varmaan mussa on paljon muitakin vikoja sen lisäksi että en tajua, miksei pahan mielen takia voi pitää rokulia vaan on saatava saikkua

selkeesti enemmistö tän ketjun osallistujista on niin eri planeetalta että mun kyvyt ei riitä selittämään mitä eroa on sillä että on jalka poikki tai pahamieli
 
varmaan mussa on paljon muitakin vikoja sen lisäksi että en tajua, miksei pahan mielen takia voi pitää rokulia vaan on saatava saikkua

selkeesti enemmistö tän ketjun osallistujista on niin eri planeetalta että mun kyvyt ei riitä selittämään mitä eroa on sillä että on jalka poikki tai pahamieli

sunko mielestä myös masennuksen tai muun psyykkisen häiriön takia saikulle jäävä pitää jättää palkatta onhan silläkin paha mieli? kyllä, sä oot ihan eri planeetalla. ilmeisesti oot joku pihi yrittäjä jonka alaiset tulee töihin vaikka pää kainalossa.
 
varmaan mussa on paljon muitakin vikoja sen lisäksi että en tajua, miksei pahan mielen takia voi pitää rokulia vaan on saatava saikkua.

Se nyt vaan on niin että kaikilla työpaikoilla ja -aloilla ei tunneta käsitteitä rokuli- tai pekkaspäivä. Toisilla työpaikoilla myöskin palkattomien vapaapäivien pitäminen on erittäin vaikeaa koska niihin ei saa ottaa sijaista joten niitä voidaan myöntää vain silloin kun on pakollista miehitystä enemmän väkeä töissä tai työtilanne antaa myöten jakaa poissaolijan työt muille heidän omien töidensä lisäksi.
 
varmaan mussa on paljon muitakin vikoja sen lisäksi että en tajua, miksei pahan mielen takia voi pitää rokulia vaan on saatava saikkua

selkeesti enemmistö tän ketjun osallistujista on niin eri planeetalta että mun kyvyt ei riitä selittämään mitä eroa on sillä että on jalka poikki tai pahamieli


Fyysinen ja henkinen kipu voi olla ihan yhtä lamaannuttavia.

Jos esim. mun isä kuolis joka on mulle hyvin hyvin rakas ja läheinen niin mä en todellakaan ole siinä kunnossa et mä menisin palvelemaan iloisesti asiakkaita ja samalla etsimää heille vaatteita ja olemaan iloinen. Mä en ole niin taitava et pystyisin moisen tunteen ja surun laittamaan taka-alalle ja jatkamaan niinkuin ennenkin.

oletko sä koskaan kokenut läheisen kuolemaa? Siis läheinen... ei mitään kummin naapuria tai kaukaista tätiä.
 
[QUOTE="vieras";26061450]Se nyt vaan on niin että kaikilla työpaikoilla ja -aloilla ei tunneta käsitteitä rokuli- tai pekkaspäivä. Toisilla työpaikoilla myöskin palkattomien vapaapäivien pitäminen on erittäin vaikeaa koska niihin ei saa ottaa sijaista joten niitä voidaan myöntää vain silloin kun on pakollista miehitystä enemmän väkeä töissä tai työtilanne antaa myöten jakaa poissaolijan työt muille heidän omien töidensä lisäksi.[/QUOTE]

niinkuin meillä. Meillä ei ole pekkasia ja suurin osa on osa-aikaisia ja palkattoman loman pitämisestä täytyy sopia erikseen. Voisin toki luopua vuoroistani mutta niin kauan kun mulla on oikeus saikkuun niin haen.
 
[QUOTE="vieras";26055849]Se, että otetaan sairaslomaa elämän kriiseissä kertoo vääristyneestä kulttuurista. Aika harva oikeasti menee sellaiseen shokkiin, että on työkyvytön. Jos menee, niin silloin sairasloma on ok. Muuten on suorastaan vain pelleilyä, että ei mä en voi mennä töihin, kun saattaisin vaikka itkeä. Haloo, itku ja suru kuuluu elämään. Miksi ne pitäisi piilottaa näkymättömiin? Hautajaisiinkin pitää mennä sellaisen lääkityksen kanssa, ettei vain itkisi. Yhteisöstä saa myös voimaa. Kun menee töihin, niin voi kyllä sanoa, mitä on tapahtunut ja muut ottavat osaa ja huomioivat asiaa tarpeen mukaan esim. työtehtävissä.[/QUOTE]

Tämä oli varmaan tarkoitettukin provosoimaan mutta tiedän ihmisiä jotka ajattelevat näin.

Kun läheinen kuolee, ihminen tuntee aina jotakin ja se tilanne on aina kriisi, joka näyttäytyy yksilöllisesti eri tavoin. Silläkään ei niin ole väliä mitä työtä tekee ja monille suht pikainen töihin paluu on voimaannuttavaa kun taas toisilla se saattaa olls vain haitaksi.

Minä työskentelen kriisityöntekijänä ja mikäli läheiseni menehtyisi, olisin ehdottomasti poissa edes joitakin päiviä, jos en itseni niin ainakin asiakkaideni vuoksi. Vaikka pitäisinkin itseni kasassa töissä, en haluaisi "pilata" omaa menetys-kokemustani hukuttautumalla muiden murheisiin.
 
Vaikea sanoa. Mulla kuoli mies helmikuussa, mutta olin aloittanut jo ennen sitä yli puolen vuoden vuorotteluvapaan. Jos olisin ollut töissä niin veikkaisin että olisin ollut pois ehkä pari kuukautta. On niin paljon järjestettävää ja virallsta hoidettavaa heti että ihan senkin takia ja siihen surutyö lisäksi.
 
Silloin kun mun hyvä ystävä kuoli, niin en ollu töistä pois ollenkaan. Pomo alko samantien huokailee raskaasti ja valittaa kuinka paljon hommia on ja sano vaan mulle, että on hänkin monta läheistä menettäny, mutta siltikään ei ole töistä pois jääny, kyllä säkin tosta yli pääset ja työnteko auttaa siinä. Niin, tosin mulla kesti pitkään päästä tosta ystävän kuolemasta yli ja muutama viikko ystävän kuolemasta romahdin kesken työpäivän, lyhistyin vaan lattialle ja itkin hysteerisenä pari tuntia. En kuitenkaan lähteny töistä kotiin, mutta tiukkaa teki :(. Vuosi ystävän kuolemasta eteenpäin, niin alko olee melko normaali olo ja uskalsi jopa hymyillä, ilman että tuli jotain omantunnon pistoksia.
 
Kaksivuotiaspoikani kuoli neljä viikkoa sitten tapaturman johdosta.olen yrittäjä enkä voisi kuvitella palaavani töihin vielä.tuntuu kuin en pystyisi hengittämään.en tiedä kuinka selviän.pieni rakas poikani on poissa...
 

Similar threads

Yhteistyössä