A
argggh
Vieras
Olen totalisen kyllästynyt koiraani ja kaikki siinä v^*tuttaa. Sain lapsen ja olen yksinhuoltaja ja koiran ulkoilutus kerrostalossa on todella rasittavaa. Koirani ei ole mikään helpoin tapaus ja on ollut sen kanssa hermot kireällä jo ennen lastakin. Nyt tuntuu vaan välillä että voisin heittää koko hurtan partsilta alas. Ärsyttää sen koko olemassa olo. Lisäksi se varastaa ruokaa pöydältä, makaa sohvalla kun en ole kotona, haukkuu ym. Sit ärsyttää jos se nuolee itseään tai maiskuttelee. tai kävelee vauvan makuu alustan päältä. Siis arg oon niin kypsä!
Lenkkeilytkään ei ole koskaan oleet mitään erityisen rentouttavia kun haukkuu vastaantuleville koirille ja tempoo hihnassa. Joo, ooon käyny koirakouluissa, ei mitään tehoa. Mun hermot ei kestä ja veetuiks kaikki menee sen kanssa!
Olen miettinyt rivitaloasunnon hankkimista. Johonki hevon jeeraan pitäs sitten vissiin muuttaa! Auto on liian pieni koiran ja vauvan kans. Hankkia nyt sitten asunto ja auto koiran takia minkä takia menee koko ajan hermot!!!!!!!
Minulla on ollu koiria ennenkin ja kaikki pennusta kuolemaansa asti. Välillä mietin että tuolla vielä 10 vuotta ainakin jäljellä. On niin vaikea, että kuka sitä haluais ottaakaan ja ajatus että jollekin sen antasin enkä tietäis että sitä hoidetaan hyvin niin tuntuu aika kauheelta. Lisäksi ajatus että jos koirani esim. katoais, on ihan hirveä. Aiemmin olen ajatellut että jos se vaikka loukkaantuis niin laittasin sen hoitamiseen vaikka koko omaisuuteni suunnilleen. Nyt vaan tuntuu etten jaksa koko hurttaa enää!!!!! Mitäkähän tässä tekisi!!!?! Ehkä koko koiran ois parempi jossai muualla kun vaan tiuskin sille. Vai onkohan mullakin tullu vaan joku synnytyksen jälkeinen masennus ja puran koiraan kaiken.
Lenkkeilytkään ei ole koskaan oleet mitään erityisen rentouttavia kun haukkuu vastaantuleville koirille ja tempoo hihnassa. Joo, ooon käyny koirakouluissa, ei mitään tehoa. Mun hermot ei kestä ja veetuiks kaikki menee sen kanssa!
Olen miettinyt rivitaloasunnon hankkimista. Johonki hevon jeeraan pitäs sitten vissiin muuttaa! Auto on liian pieni koiran ja vauvan kans. Hankkia nyt sitten asunto ja auto koiran takia minkä takia menee koko ajan hermot!!!!!!!
Minulla on ollu koiria ennenkin ja kaikki pennusta kuolemaansa asti. Välillä mietin että tuolla vielä 10 vuotta ainakin jäljellä. On niin vaikea, että kuka sitä haluais ottaakaan ja ajatus että jollekin sen antasin enkä tietäis että sitä hoidetaan hyvin niin tuntuu aika kauheelta. Lisäksi ajatus että jos koirani esim. katoais, on ihan hirveä. Aiemmin olen ajatellut että jos se vaikka loukkaantuis niin laittasin sen hoitamiseen vaikka koko omaisuuteni suunnilleen. Nyt vaan tuntuu etten jaksa koko hurttaa enää!!!!! Mitäkähän tässä tekisi!!!?! Ehkä koko koiran ois parempi jossai muualla kun vaan tiuskin sille. Vai onkohan mullakin tullu vaan joku synnytyksen jälkeinen masennus ja puran koiraan kaiken.