Ei ihme, ettei moni lihava laihduta, kun suhtautuminen on tällaista. Järkyttävää!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Entinenpontso
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
E

Entinenpontso

Vieras
Vielä vajaa pari vuotta sitten painoin itsekin 122kg. Ruokavaliomuutoksella kiloja toki olisi tippunut jo paljon, mutta halusin aloittaa myös liikunnan. En vain laihtuakseni,vaan ihan muistakin terveyssyistä.
Lenkkikenkien ostaminen oli ihan hirveää. Läski urheiluliikkeessä oli jo itsessään monen mielestä kovin naurettava näky. Kyllä sitä aina välillä kuuli kommentteja "mitä toi täällä tekee" ja hihittelyitä ja outoja katseita.
Nuoret myyjät eivät tuntuneet mua ottavan koskaan tosissaan. Itseasiassa mua ei koskaan palveltu, ellen kysynyt apua. Heti jos hoikempi ystäväni oli mukana, niin myyjät tulivat kysymään tarvitaanko apua. Muistan kerran, miten yksi nuori miesmyyjä naureskeli toiselle myyjälle koko ajan, kun yritin kertoa millaisia kenkiä tarvitsen.
Ylipäätään mulle tyrkytettiin aina halvinta ja huonointa, sillä tuskin hyviä kenkiä tarvitsee siihen, että kerran vuodessa kävelee hesburgerille. Yli satakiloinenhan ei voi lenkkeillä?.

Uima-hallissa oli jatkuvaa pilkkaa ja nauramista. Usein myös suoraa taivastelua "voi miten iso oot" "onko sun vaikea uida" Miten noin nuori tyttö on päässyt tuohon kuntoon".

Kuntosalit oli pahimpia, sillä niissä kävi paljon 17-30v, jotka oli pahimpia naureskelijoita.

"mitä läski täällä tekee" kuului lähes jokaisessa urheilupaikassa.

Kävelylenkeillä huudeltiin autoista ties mitä törkeyksiä.

Nyt kun paino on vajaa 90kg, niin muhun suhtaudutaan asiallisesti. Urheiluliikkeissä saan heti asiallista palvelua, kuntosaleilla kukaan ei katso sen kummemmin ja lenkillä ihmiset hymyilevät. Nyt kun uimassa tai salilla nään niitä, jotka ovat itseäni reilusti suurempia huomaan, miten nolona he ovat. Huomaan, miten heille naureskellaan.

Olen myös helkkarin ylpeä itsestäni: Pari viikkoa sitten salilla joku parikymppinen mies tokaisi toiselle (viitateen erääseen huomattavan ylipainoiseen mieheen)"mitä tollanen stanan norsu täällä tekee. Tullut varmaan jonku ilmaislipukkeen kans, kun siihen kuuluu kahviosta pullakin".
Mä kuulin tämän ja oli pakko sanoa, että "hän on tullut urheilemaan, mutta sä ilmeisesti olet tullut jauhamaan paskaa. Ei ainakaan toi sun treeni käsivarsista näy".. TIEDÄN, että oli ilkeää ja lapsellista, mutta sen verran isot patoutumat, että oli pakko kuitata kerrankin..

Laihdutusmatka jatkuu:)
 
Ymmärrän sua niin.. Mä olen itse 117-kiloinen. Itseasiassa viimeksi maanantaina, kun olin kävelyllä niin joku nuorisoporukka huusi auton ikkunasta "lujempaa läski lujempaa".
Muistan myös kerran uima-hallissa, kun joku vanhempi nainen päivitteli kokoani ja kyseli multa mitä oikeen syön, kun oon näin iso.
Vaatekaupoista on myös kamalia kokemuksia. Mulla on kaksi ihan normaalipainoista pikkusiskoa ja ostan usein heille vaatteita tai lahjakortteja lahjaksi. Kerran olin esim. Vilassa, kun siellä pari nuorta myyjää pällistelivät vuorotellen mua ja vuorotellen hihitellen toisiaan.
Kerran Vero Modassa joku kysyi tarvitsenko apua. Sanoin etsiväni pinkkiä tai turkoosia neuletakkia, johon myyjä sanoi heti "meillä ei oo noin isoja kokoja"... no mä etsin kyllä sitä neuletakkia siskolle..
 
Olen joskus ollut myös reilusti yli 100kg, mutta nyt siitä laihtunut kyllä alle sadan. Mä hain kerran meille töihin pizzoja. Jokainen kirjoitti lappuun mitä halusi ja marssin sitten pizzeriaan ja tilasin pizzat. Siinä sitten mulle tuotiin 12 pizzalaatikkoa nenän eteen, niin joku keski-ikäinen mies tokaisi "voi mä en ymmärrä kyllä noita lihavia, kun ne ei tajua itse ollenkaan, että tuollainen määrä pizzoja päivässä voi aiheuttaa vaikka suonitukoksen heti. Rupeaisi nyt tuokin nainen miettimään mitä syö".
Mä en itse ymmärrä, miten jollakin voi käydä edes mielessä, että joku syö yksin 12 pizzaa. Kyllä itse tajuaisin heti, että varmaan vie isommalle porukalle ne.
 
Ihan järkyttäviä tapauksia:O. Mä olen aina ollut todella hoikka, mutta ei mulle tulisi mieleenkään arvostella ihmisiä koon mukaan. Ammattitaitoinen asiakaspalvelija kyllä palvelee kaikkia asiakkaita tasapuolisesti.
Valmistun itse pian lääkäriksi ja ei mulla kyllä tulisi mieleenikään esim. kohdella yli satakiloista potilasta eri tavalla. En vaan tajua millaisen kotikasvatukset moiset kusipäät ovat saaneet, jotka pilkkaavat ja naureskelevat..
Lihava liikunnan parissa, niin eikös hän ole silloin ihan oikeassa paikassa?
Ei siis mene jakeluun millään tuo ajatusmaailma, että toisten kokoa pitäisi kommentoida millään tapaa.
Mä taas olen tosi hoikka ja multa usein kysytään syönkö mitään. Mitäs se muille kuuluu mitä mä syön.
Kyllä mä sitäpaitsi syön. Tänäänkin mättänyt heseaterian ja 100g suklaata ja pari pullaa:). Tuohon vielä normi kotiruoka ja aamupalat yms päälle.

Mä olisin itse mielummin lihava, kuin vähä-älyinen kusipää.
 
Veikkaan, että joku tulee pian sanomaan: "aivan oikein että läskejä haukutaan. Itsehän on itsenhä lihottanut ja siitä saa kärsiä". Totta toinen puoli, mutta.
Entäs jo on lapsuudessa esim. kotona ruokittu aivan piloille? Vanhemmat olleet sohvaperunoita ja kantaneet herkkuja kassikaupalla. Sitten vähän vanhempana lapsi/nuori/aikuinen käyttää omaa järkeään ja ymmärtää tilanteensa ja rupeaa laihduttamaan?

Toisilla saattaa olla vaikkapa raskauskiloja pudotettavana ja jos on ollut esim. vuodelevossa pitempään jostain syystä ja kiloja kertynyt?.

Sairauden takia lihominen on toki harvinaista, mutta entäs jos JUURI se läski, joka istuu bussissa viereen sattuisi olemaan se poikkeuksen poikkeus, joka on lihonut sairauden takia?
Ei kannata huudella ja avautua, sillä juuri se saattaa olla se harvinaisuus, tilastopoikkeus, joka onkin sairauden takia lihonut.

Sitten vielä mielenterveysongelmat jne, joiden aikana on voinut lihoa.

Ja vaikka olisi lihonut ihan vaan istumalla syömällä, niin eikös ole ihan hyvä jos joskus edes tajuaa laihduttaa?

Toiset lihoo helpommin ja toiset, kuten minä, pysyvät aina hoikkina, vaikka mättäisi aamusta iltaan.
 
Pisteet aloittajalle asiallisesta palautteesta salilla.

Myönnän, että luontaisesti hoikkana on joskus vaikea ymmärtää, miten joku päätyy sairaalloisen ylipainoiseksi. Ajattelen, ettei voi olla hyvä olo tuon taakan alla, ja kuinka hyvä, nuori ruumis menee pilalle omien valintojen takia (tähän kategoriaan mahtuvat tosin juopottelijat ja hoikat velttoilijat ym.).

Mutta ei ole ikinä tullut mieleen pilkata ylipainoisten ihmisten liikuntaharrastusta. Päinvastoin. Minä ihailen ihmisiä, jotka rohkeasti rikkovat rajojaan ja vastoin sosiaalisia "sääntöjä" ja odotuksia menevät kuntosalille ja ryhmäliikuntatunneille. Itse olen todella huono koordinaatiota vaativissa lajeissa enkä koskaan mene esim. aerobic-tunnille, vaikka kunto ja notkeus (sekä visuaalinen ulkoasu) siihen riittäisivätkin. Nolottaa itseni puolesta, kun toiset ylittävät itsensä varmasti paljon suuremman asian kanssa. Toivon, ettei katsettani tulkita epäkohteliaaksi tuijottamiseksi.

Tekisi mieli sanoa jotakin kannustavaa, mutta pelkään, että asia pullahtaa ilmoille aivan väärin ja/tai otetaan kuittailuna.
 
  • Tykkää
Reactions: jaassi
Ihan järkyttäviä tapauksia:O. Mä olen aina ollut todella hoikka, mutta ei mulle tulisi mieleenkään arvostella ihmisiä koon mukaan. Ammattitaitoinen asiakaspalvelija kyllä palvelee kaikkia asiakkaita tasapuolisesti.
Valmistun itse pian lääkäriksi ja ei mulla kyllä tulisi mieleenikään esim. kohdella yli satakiloista potilasta eri tavalla. En vaan tajua millaisen kotikasvatukset moiset kusipäät ovat saaneet, jotka pilkkaavat ja naureskelevat..
Lihava liikunnan parissa, niin eikös hän ole silloin ihan oikeassa paikassa?
Ei siis mene jakeluun millään tuo ajatusmaailma, että toisten kokoa pitäisi kommentoida millään tapaa.
Mä taas olen tosi hoikka ja multa usein kysytään syönkö mitään. Mitäs se muille kuuluu mitä mä syön.
Kyllä mä sitäpaitsi syön. Tänäänkin mättänyt heseaterian ja 100g suklaata ja pari pullaa:). Tuohon vielä normi kotiruoka ja aamupalat yms päälle.

Mä olisin itse mielummin lihava, kuin vähä-älyinen kusipää.

Hyvä, että kaltaisiasi lääkäreitä vielä löytyy. Voin hieman kertoa omia kokemuksiani lääkäreistä.

Menin lääkäriin, koska vahingossa tuli ilmi, että maksa-arvoni ovat huomattavan koholla (yli kolminkertaisia viitearvon ylärajaan verrattuna). Mitat olivat tuolloin 178 cm ja noin 120 kg. Ensimmäiseksi lääkäri katsoi minua nenänvartta pitkin päästä varpaisiin ja sitten tylysti kysyi, mikä on vialla?

Kerroin, noista maksa-arvoista ja vielä kysyin, voisiko ehkäisypillereillä ja saamallani rokotteella olla tekemistä arvojen nousun vuoksi. Ehkäisypillerien kanssa kun on ollut aikaisemminkin ongelmia (huomattavaa painonnousua, migreeniä, vatsakramppeja).

Lääkäri katsoi taas minua päästä varpaisiin ja totesi, ettei ehkäisypillerit noin paljoa vaikuta. "Tunnusteli" vatsan seutua ja totesi, että tuntuu maksan alue aristavan (todellisuudessa painoi sormenpäillään niin kovaa, että jäi mustelmat muistoksi). Tunnustelun jälkeen totesi: "Kyllä sinulla on rasvamaksa, kun olet noin lihava."

Määräsi ultraan, johon en tosin mennyt vaan itsenäisesti lopetin pillerien syömisen, ja mittasin arvot parin kk päästä, jolloin ne olivat taas normaalit.

Koskaan ei kysynyt alkoholin kulutuksesta, lääkkeistä yms. Näissä tosin ei kohdallani ole kyse, kun en kumpaakaan käytä.

Toinen kerta oli hakiessani ehkäisypillereita muutaman vuoden kuluttua kyseisestä tapahtumasta. Tällä kertaa lääkäri (eri lääkäri kuin aikaisemmin) alkoi hyvin tylysti kertoa, kuinka ylipainoni (tällöin noin 110 kg) aiheuttaa lapsettomuutta. Ja olin siis hakemassa ehkäisypillereitä. :D

No käytin pillereitä vain parin kk ajan. Tämän jälkeen ehkäisimme kondomeilla, jotka olivat kyllä pilleriehkäisynkin aikana käytössä. Heti, kun jätimme ehkäisyn pois, tulin raskaaksi. Myös toisella kerralla tulin heti ehkäisyn loputtua raskaaksi. Tämä siis siitä lapsettomuudestani, jonka minun ylipainoni aiheuttaa.

Tapauksia olisi enemmänkin, mutta nyt jo tuli pitkä sepustus.
 
Ompas kurjaa. Ummelwalad: sinuna olisin kyllä tehnyt jo valituksen eteenpäin.. Sua ei tutkittu todellakaan mitenkään kokonaisvaltiaisesti. Toivottavasti tällaiset lääkärit ovat harvassa. Tiedän kyllä tapauksen, jossa nainen haki hoitoa monta kertaa, mutta koskaan ei tutkittu. Syytettiin vaan lihavuudesta ja käskettiin laihduttaa ja sillä vaivat paranee. Lopulta sitten tutkittiin ja naiselta löytyi pitkälle edennyt syöpä.

Mä olen ollut harjoitteluiden puitteissa paljon vastaanotoilla mukana ja ihan asiallisesti ja kokonaisvaltaisesti on suhtauduttu kaikkiin potilaisiin.
 
[QUOTE="hehe";26141091]Mulla meni työtapaturmassa kaksi SORMEA kakti. Epikriisissa sitten potilasta (mua) oli kuvailtu "Huomattavan ylipainoinen, hieman epäsiisti".......[/QUOTE]

Ohhoh. Ehkä lääkärillä oli itsensä kanssa pahoja ongelmia. Epikriiseissä harvoin edes kuvaillaan ulkonäköä, ellei se kuvailu liity suoraan siihen vammaan/sairauteen. Siis tyyliin iho edelleen hyvin punainen, käsi veltto jne..
 
Ompas kurjaa. Ummelwalad: sinuna olisin kyllä tehnyt jo valituksen eteenpäin.. Sua ei tutkittu todellakaan mitenkään kokonaisvaltiaisesti. Toivottavasti tällaiset lääkärit ovat harvassa. Tiedän kyllä tapauksen, jossa nainen haki hoitoa monta kertaa, mutta koskaan ei tutkittu. Syytettiin vaan lihavuudesta ja käskettiin laihduttaa ja sillä vaivat paranee. Lopulta sitten tutkittiin ja naiselta löytyi pitkälle edennyt syöpä.

Mä olen ollut harjoitteluiden puitteissa paljon vastaanotoilla mukana ja ihan asiallisesti ja kokonaisvaltaisesti on suhtauduttu kaikkiin potilaisiin.

No varsinaista valitusta en tehnyt mutta omalääkärin laitoin vaihtoon ja siihen vaihtohakulappuun ilmoitin kyllä tarkkaan syyn. Laitoin lappuun myös kommentin, että jos lääkäri ei vaihdu, niin sitten en enää lääkärillä käy, koska kyseisen lääkärin hoitoon en luota.

Vieläkään en tiedä, mikä aiheutti tuon maksa-arvojen nousun. Pillerit lopettamalla arvot laskivat takaisin normaaliksi. Tosin ilman sattumaa ei koko arvojen nousua olisi edes havaittu.
 
No varsinaista valitusta en tehnyt mutta omalääkärin laitoin vaihtoon ja siihen vaihtohakulappuun ilmoitin kyllä tarkkaan syyn. Laitoin lappuun myös kommentin, että jos lääkäri ei vaihdu, niin sitten en enää lääkärillä käy, koska kyseisen lääkärin hoitoon en luota.

Vieläkään en tiedä, mikä aiheutti tuon maksa-arvojen nousun. Pillerit lopettamalla arvot laskivat takaisin normaaliksi. Tosin ilman sattumaa ei koko arvojen nousua olisi edes havaittu.

Onneksi arvot normalisoituivat. Ootko muuten sen jälkeen käynyt tarkistuttamassa niitä?
Hyvä, että sait omalääkärinkin vaihtoon.
 
Enpä ole moista huomannut? Käyn salilla itse päivittäin (ex-läski itsekin) sekä uimassa miltei yhtä usein. Koskaan en ole kuullut vihjailuja tai naureskelua, enkä ole huomannut moista asennetta suhtautumisessa niihin asiakkaisiin, jotka vielä työstävät rasvansa pudotusta. Palveluakin olen aina saanut.

Sen voin sanoa, että jollain tapaa ihmisten käytös on muuttunut, kun painoa lähtenyt joku 40 kg pois. Autot antavat tietä ja ovia pidetään auki. Sellaista.
 
Ohhoh. Ehkä lääkärillä oli itsensä kanssa pahoja ongelmia. Epikriiseissä harvoin edes kuvaillaan ulkonäköä, ellei se kuvailu liity suoraan siihen vammaan/sairauteen. Siis tyyliin iho edelleen hyvin punainen, käsi veltto jne..

Riippuu varmaan lääkäristäkin ja alasta? Kyllä mulla on lukenut ylipainosta esim. raskausaikana isciasta todettaessa ja kerran jalkani loukattuani. Toki noissa se on perusteltumpaa kuin sormien vamman kohdalla.
 
Enpä ole moista huomannut? Käyn salilla itse päivittäin (ex-läski itsekin) sekä uimassa miltei yhtä usein. Koskaan en ole kuullut vihjailuja tai naureskelua, enkä ole huomannut moista asennetta suhtautumisessa niihin asiakkaisiin, jotka vielä työstävät rasvansa pudotusta. Palveluakin olen aina saanut.

Sen voin sanoa, että jollain tapaa ihmisten käytös on muuttunut, kun painoa lähtenyt joku 40 kg pois. Autot antavat tietä ja ovia pidetään auki. Sellaista.

Mulle kyllä on piruiltu jonkun verran esim. salilla, mutta ihan noin pahaa kohtelua (kuten ap) en ole saanut.
Mulla on painon pudottaminen edelleen menossa, mutta muhun suhtautuminen on jo ihan eri luokkaa. En silloin lihavana ( reilusti yli 100kg) en edes tajunnut, että mua palveltiin usein huonosti.
Nykyään painan noin 90kg esim. palvelu on joka paikassa huomattavasti parantunut ja juurikin miehet pitävät usein mulle ovia auki. Ihmiset hymyilevät mulle ja viimeksi baarissa kävi jopa muutama mies hakemassa tanssimaan.
Läskimpänä esim. ravintolassa mun valitusta (esim. väärä ruoka, väärän kokoinen olut jne) ei otettu tosissaan. Nykyään pahoitellaan kovasti, asia korjataan ja tarjotaan lasi viiniä yms.
 
Itselleni ei tulisi kyllä mieleenikään tirskua tai kuittailla kenellekkään. Kyllä mä sitä sairaaloisen ylipainoista pidän reilusti suuremmassa arvossa, kuin jotakin arvostelevaa pissa-aivoa.
 
Onneksi arvot normalisoituivat. Ootko muuten sen jälkeen käynyt tarkistuttamassa niitä?
Hyvä, että sait omalääkärinkin vaihtoon.

Olen tarkistuttanut ne useaan otteeseen ja aina ovat loistavat. Gt 16-18, asat jotain 20 pintaan ja alat vajaa 20.

Omalääkäri tosiaan silloin vaihtui, mutta en uuttakaan nähnyt kuin kertaalleen, kun jo muutin toiselle paikkakunnalle. En kovin usein onneksi ole joutunut lääkärillä käymään. Sairastodistusten hakuja toki on ollut, mutta nämä harvemmin osuvat omalääkärille vaan menevät päivystäjien kautta.
 
Meillä töissä pari viiskymppistä naistyöntekijää usein ilkkuvat lihaville. Olis joskus työharjottelussa sellainen melko tuhti tyttö (oli kyllä todella todella ahkera ja omatoiminen), mutta meni sit ihan työpaikkakiusaamiksei noiden ämmien takia, kun puuttuivat jo harjoittelijan syömisiin jne.
 
[QUOTE="Pelle";26141122]Meillä töissä pari viiskymppistä naistyöntekijää usein ilkkuvat lihaville. Olis joskus työharjottelussa sellainen melko tuhti tyttö (oli kyllä todella todella ahkera ja omatoiminen), mutta meni sit ihan työpaikkakiusaamiksei noiden ämmien takia, kun puuttuivat jo harjoittelijan syömisiin jne.[/QUOTE]

Ei se oo yhtään helpompaa toisinpäinkään. Minua tullaan töissä koskettelemaan (siis naispuoliset kollegat), irvaillaan syömisistä ja epäillään kaikenlaista (mm. että laihtumiseni johtuisi laihdutusleikkauksesta, mut eikö sellasessa ois pitkä saikkukin?!).

Minusta oma keho on yksityisasia joka koossa ja minusta erittäin hämmentävää, että töissä se yritetään ottaa muidenkin omaksi.
 
Ei se oo yhtään helpompaa toisinpäinkään. Minua tullaan töissä koskettelemaan (siis naispuoliset kollegat), irvaillaan syömisistä ja epäillään kaikenlaista (mm. että laihtumiseni johtuisi laihdutusleikkauksesta, mut eikö sellasessa ois pitkä saikkukin?!).

Minusta oma keho on yksityisasia joka koossa ja minusta erittäin hämmentävää, että töissä se yritetään ottaa muidenkin omaksi.
Samanlaista se on niillä, jotka ovat aina laihoja, mutta ei sitä osaa ottaa loukkauksena. Toki on sitten niitä harvoja kertoja, jolloin on epäilty syömishäiriöiseksi ja muuta kummallista. Ehkä tuo on niin iso painonpudotus, että ihmisillä on vaikeaa uskoa, että se onnistuu "noin vain". Ikävää tietysti, jos ei ole pelkästään hyväntahtoisesti kommentoitu.
 
Ei se oo yhtään helpompaa toisinpäinkään. Minua tullaan töissä koskettelemaan (siis naispuoliset kollegat), irvaillaan syömisistä ja epäillään kaikenlaista (mm. että laihtumiseni johtuisi laihdutusleikkauksesta, mut eikö sellasessa ois pitkä saikkukin?!).

Minusta oma keho on yksityisasia joka koossa ja minusta erittäin hämmentävää, että töissä se yritetään ottaa muidenkin omaksi.

Aivan järkyttävää!! Mä jo läpsäisin naamaan, jos joku mua tulisi koskettelemaan. Keho on todellakin yksityinen asia.
Toisaalta jokainen meistä kyllä tietää oman kokonsa ja onko ylipainoa tai alipainoa. Silti se ei tarkoita sitä, että jokainen on sinut itsensä kanssa. Esim. vaatekeskusteluissa viaton "no sulle kyllä sopii x-mallinen takki, kun oot kans tällänen tukeva, niinkun mäkin" voi loukata toista syvästi ja tuo kommentti on täysin asiaton, vaikka ei haukkumismielessä sanoisikaan. Voisi sitten ennemmin vaikka sanoa "sinun vartalollesi voisi sopia x-mallinen takki".
 

Yhteistyössä