Olen nuori äiti ja oman äitini takia todella ahdistunut - TAAS :`(

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja surullinennn:(
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
S

surullinennn:(

Vieras
Eli taustatietoa: äitini on aina ollut melko etäinen, käyttänyt väkivaltaa minua kohtaan... Näistä kuitenkin on jo vuosia aikaa.

Äitini soittelee mulle usein ja melkein aina hänellä on jotain negatiivista sanottavaa. Voivottelee omaa vointiaan (vaikka on fyysisesti terve), haukkuu mm. työkavereitaan ja kommentoi katkerana vaikka mitä: jääkiekkoa, vappua, työkaveria, mieheni äitiä jne...

Minulla on muutenkin vähän huono olo: on todnäk. vähän masennusta ja olen todella väsynyt valvottavan vauvan kanssa.

Tänään sitten äitini taas soitti ja sanoin, että minua kuormittaa se kun hän aina vaan valittaa ja puhuu negatiivista. Äitini kielsi kaiken ja sanoi että hän ei ole yhtään negatiivista. Aloin sitten itkeä, että elämäni on muutenkin vähän takkuista esim. huonon itsetunnon takia.. Äitini alkoi HUUTAA, että: se ei ole minun vikani, olet ihan sekopää, ei tarvitse minuun enää yhteyttä ottaa kerran minua syyttelet

jne..

Yritin sanoa että puhun vain tunteistani niin äitini jatkoi mesoamista, että ei hänelläkään ole ollut hyvä itsetunto ja että kuulun hourulaan hoitoon.

Lopuksi hän löi luurin korvaani. Nyt on ihan hemmetin paska fiilis ja itkettää.
 
Siinä vaiheessa kun oma äitini siirtyy puhelinkeskustelussa negatiiviseen likasanko-osastoon, yleensä keskytän puhelun... tyyliin kiva kun soitit, nyt täytyy mennä :D
 
naar-siis-tii...
ota etäisyyttä äläkä milloinkaan ikinä yritä nojata häneen kun on heikko hetki. saat luultavasti hyökkäyksen silloinkin vastaasi, ellei heikkoutesi syynä ole joku yhteinen vihollinen.

löydä itsellesi kelvollisia kuuntelijoita!
 
Välien katkaiseminen on käynyt useasti mielessä, mutta se tuntuu vaan niin hankalalta. Isäni on kuollut ja sisaruksia ei ole. Äidilläni ei ole yhtäkään ystävää tai sukulaista, joiden kanssa jutella henk.koht. asioita (on katkaissut välit kaikkiin/riitautunut kaikkien kanssa), joten vuodattaa kaiken mulle.

Tuntuu niin hirveältä että kun omalle äidille yrittää kertoa jotain tunteistaan niin vastassa on hirveä syyllistäminen ja viharyöppy :( ... ei mitään lämpöä tai empatiaa. No, ei ole ollut aiemminkaan, mutta jotenkin olen luullut että jospa se siitä muuttuisi.
 
naar-siis-tii...
ota etäisyyttä äläkä milloinkaan ikinä yritä nojata häneen kun on heikko hetki. saat luultavasti hyökkäyksen silloinkin vastaasi, ellei heikkoutesi syynä ole joku yhteinen vihollinen.

löydä itsellesi kelvollisia kuuntelijoita!

Mä lainasin kirjan, joka käsittelee "miten päästä yli narsistisesta äidistä" ja kyllä mun äiti vastaa todella hyvin narsistiäidin kuvausta.

Mutta sitä heikkona hetkenä toivoo ja uskoo että ehkä äiti olisi tällä kertaa empaattinen ja ymmärtäväinen.

Tai että voisi sanoa, että "en tiennyt että juttuni kuormittaa sua, olen pahoillani" tms...

Olen vaan niin väsynyt ja tyrmistynyt tähän. En osaa vetää hänelle rajoja ja sitten minä idiootti vielä erehdyn luulemaan että ehkä hän joskus muuttuu :(

ap
 
Välien katkaiseminen on käynyt useasti mielessä, mutta se tuntuu vaan niin hankalalta. Isäni on kuollut ja sisaruksia ei ole. Äidilläni ei ole yhtäkään ystävää tai sukulaista, joiden kanssa jutella henk.koht. asioita (on katkaissut välit kaikkiin/riitautunut kaikkien kanssa), joten vuodattaa kaiken mulle.

Tuntuu niin hirveältä että kun omalle äidille yrittää kertoa jotain tunteistaan niin vastassa on hirveä syyllistäminen ja viharyöppy :( ... ei mitään lämpöä tai empatiaa. No, ei ole ollut aiemminkaan, mutta jotenkin olen luullut että jospa se siitä muuttuisi.

Toivottavasti sinulla on myös ystäviä joiden kanssa voit puhua asioistasi.
On todennäköistä, ettei äitisi tule muuttumaan. Älä kuormita itseäsi enää odottamalla äiditäsi tukea ja kuuntelemalla häneltä törkeyksiä.
Koita löytää elämääsi positiivisia asioita, vaikka ihan pieniäkin, niin jaksat paremmin.
 
Tutulta kuulostaa, hourulaan olisin minäkin joutanut jo alle 10-vuotiaana... Ja tekosairasta äitiä kuskannut monen monta kertaa sairaalaan ja takaisin mutta kun itselle tulo hätä niin äidin piti lopettaa puhelu kun telkkarista alkoi ohjelmat.
 
Olen henkisesti tällä hetkellä aika romahduspisteessä. On niin paha olla. En nyt oikein osaa selittää tätä. Jos otan etäisyyttä äitiini hän heittäytyy marttyyriksi ja alkaa piinata mua kahta kauheammin henkisesti.

Jos katkaisen välit niin äitini saattaa yrittää vahingoittaa perhettäni jotenkin.. en yhtään ihmettelisi :( . Esim. aikoinaan jos äiti suuttui jostain isälle niin hän rikkoi jopa isäni tärkeät tavarat (esim. kuolleen isänisäni astiaston, joka oli isälleni tärkeä)...
 
No sitä suuremmalla syyllä katkaiset välit. Jos alkaa uhkailemaan tai hiipparoimaan teidän pihalla tai soittelemaan koko ajan, niin teet rikosilmoituksen. Sinun henkinen olosi menee vaan huonommaksi koko ajan, jos et lopeta tuota nyt. Kannattaa mennä esim. johonkin mielenterveystoimistoon ym. mitä teidän paikkakunnallanne on saamaan jutteluapua vaikeaan tilanteeseen. Joku pidempiaikainen terapiakin on varmaan paikallaan, mutta sitä voi sitten myöhemmin miettiä. Saatko minkäänlaista tukea mieheltäsi?
 

Yhteistyössä