Surullista mies ei juuri tee mitään oman lapsensa kanssa :(

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ---
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
?

---

Vieras
Asiasta olen sanonut monesti ja mies on minulle avautunutkin asiasta miten poika on aina enemmän minun perääni. On sanonut miten ylpeä on minusta kun teen kaiken lapsen kanssa mutta samalla pettynyt itseensä koska ei ole pojan kanssa tarpeeksi. On aikonut monesti tehdä asiaan muutoksen sanoilla mutta tekoja ei näy. Päivät töissä, illat koneella ja viikonloppu vierähtänyt taas että minä teen kaiken pojan kanssa. Mies katselee elokuvia ja nyt tunteja ollut koneella pelaamassa. En viitsisi asiasta enää mitään vihjaista, mutta surettaa pojankin puolesta kun kiskoo välillä isää hihasta että isä katso tätä ja tätä mihin mies vaan hymähtää joo joo näin katsoen vaan tietokoneen kuvaruutuun. Olen vaan pojan siitä hakenut leikkeihin mukaan enää sanomatta miehelle mitään. Huoh..
Lisäksi teen kaiken kotona itse. Mies varmaan pessyt pyykkiä yhden kokeellisen puolessa vuodessa mutta niitäkään ei ole narulle asti saanut. Hirvittää kun on puhunut asiasta että hommataan omakotitalo. No sen tietää että enemmän vaan vastuuta minulle siivouksissa tulisi ja mitä lie muuta.
 
Lisäksi tuntuu välillä siltä että olen yh. Mies vaan asuu täällä ja käy nukkumassa tai olemassa. Pelkään että "palan" loppuun etten kohta enää jaksa tätä.
Miehelle olen puhunut asiasta miten olisi ihanaa kun hän tekisi jotain kotonakin, mutta mies tuntuu ottavan kaiken sanomiseni nalkutuksena vaikka yritän sanoa asiasta kuinka sievästi. Sitten saattaa tokaista miten hän on imuroinutkin pari viikkoa sitten kämpän kerran tai laittanut omat astiat koneeseen. Olen hänelle sanonut miten olen asiasta kiitollinen mutta olisi ihana jos tekisi kuitenkin enemmän kotona ja oma-aloitteisesti. Joudun nimittäin asioista pyytämään ennenkuin tapahtuu. Niinkuin minulla olisi kaksi lasta. :/
 
Täällä sama homma.
Olin ihan lopussa hoidettuani lasta 1,5 vuotiaaksi 99% yksin. Hoidin myös kodin ja muut lapset, mies teki mitä halusi ja kävi jopa lomilla ulkomailla itsekseen. Nyt vihdoin olen eroamassa, kun mikään keskustelu ei auta.
Kehottaisin sinua todella panostamaan siihen että miehesi ymmärtäisi että perhe on yhteisyritys, muuten tulee todella raskasta ja saatat katkeroitua tai palaa loppuun.
 
Tuo jatkuva koneella olo koukuttaa tosi pahasti! Eräässä ystäväperheessä pariskunta sopi, että mies pelaa max. 2 h arki-iltaisin ja max. 4 h lauantaisin ja sunnuntaisin. Kuulostaa ihan järkyttävän paljolta, mutta miehelle se oli suuri muutos! Ja sitä kautta heillä alkoi parempi yhteiselämä perheessä.

Ota asia vakavasti puheeksi! Ja sopikaa selkeästi, että mies tekee jotain lapsen kanssa. Sitä kautta sitä omaa tekemistä heidän välilleen alkaa muodostua ja omia juttuja.
 
[QUOTE="Neljän Äiti";26212676]Täällä sama homma.
Olin ihan lopussa hoidettuani lasta 1,5 vuotiaaksi 99% yksin. Hoidin myös kodin ja muut lapset, mies teki mitä halusi ja kävi jopa lomilla ulkomailla itsekseen. Nyt vihdoin olen eroamassa, kun mikään keskustelu ei auta.
Kehottaisin sinua todella panostamaan siihen että miehesi ymmärtäisi että perhe on yhteisyritys, muuten tulee todella raskasta ja saatat katkeroitua tai palaa loppuun.[/QUOTE]

Meillä samanlainen tilanne. Iltaisin mies vaan pelasi ja huusi milloin mistäkin. Nyt kun vihdoin mies muutti pois, on elämä paljon helpompaa :)
Meillä ei auttanut puhe, pyynnöt, itku tai se, että olisin jättänyt kaiken tekemättä siinä toivossa, että mies huomaa kuinka paljon teen. Lapsia ei hoitanut ja perheenä ei voitu tehdä yhdessä.
 
Huomaahan sen tuosta ulosannista, et välitä paskan vertaa miehesi olosta vaan vaadit liikoja häneltä. On vain ajan kysymys ennen kuin miehesi lähtee elämästäsi ja jättää sut tuuliajolle, kyllä mä tiedän nämä kuviot.

Niin en välitä vai? Vaadin liikoja häneltä? Mies kuule käy joka toinen viikko viihteellä kavereiden kanssa tai ottaa kotona olutta. Minä en edes muista koska olisin ottanut rennosti kavereiden kanssa. Jos ehdotan miehelle että menisin iltaa istumaan kaverille niin mies tokaisee että hänen pitää sitten pojalle löytää hoitaja kun itsekin ajatteli mennä. Loppujen lopuksi minä jään mukisematta pojan luokse ja mies lähtee.
Kävin vuoden verran kerran viikossa laulutunnilla ja silloinkin piti hommata lapselle ukki katsomaan. Yleensä mies oli ylitöissä niin ei käynyt hänelle että pojan kanssa oli ja joskus jouduin perumaan tuntini tämän takia.
Minusta olen antanut liikaa periksi miehelle ja antanut hänen tehdä mitä huvittaa ja milloin huvittaa.
Kyllä mies joskus herää pojan kanssa aikaisin että saan nukuttua mistä olen kiitollinen mutta kun herään.. Poika huutaa, kämppä kuin pommin jäljiltä, lapsi piirtänyt mustekynällä sohvan ja mies istuu koneella. Kun kysyn herättyäni onko poika syönyt vastaus on että yhden suklaakeksin, suklaa vanukkaan tai sipsiä!!
 
Niin en välitä vai? Vaadin liikoja häneltä? Mies kuule käy joka toinen viikko viihteellä kavereiden kanssa tai ottaa kotona olutta. Minä en edes muista koska olisin ottanut rennosti kavereiden kanssa. Jos ehdotan miehelle että menisin iltaa istumaan kaverille niin mies tokaisee että hänen pitää sitten pojalle löytää hoitaja kun itsekin ajatteli mennä. Loppujen lopuksi minä jään mukisematta pojan luokse ja mies lähtee.
Kävin vuoden verran kerran viikossa laulutunnilla ja silloinkin piti hommata lapselle ukki katsomaan. Yleensä mies oli ylitöissä niin ei käynyt hänelle että pojan kanssa oli ja joskus jouduin perumaan tuntini tämän takia.
Minusta olen antanut liikaa periksi miehelle ja antanut hänen tehdä mitä huvittaa ja milloin huvittaa.
Kyllä mies joskus herää pojan kanssa aikaisin että saan nukuttua mistä olen kiitollinen mutta kun herään.. Poika huutaa, kämppä kuin pommin jäljiltä, lapsi piirtänyt mustekynällä sohvan ja mies istuu koneella. Kun kysyn herättyäni onko poika syönyt vastaus on että yhden suklaakeksin, suklaa vanukkaan tai sipsiä!!

Siis ihan kun meillä oli, kuulostaa ihan samalta! Itse en jaksanut, kuten jo aikasemmin mainitsin.. Nyt mies jo kinuaa takaisin, mutta turha luulo, ei tule onnistumaan.
 
Katsos muitakin ihmisiä ollut samassa tilanteessa :) mie jo luulin ettei kellään voisi olla samanlaista kuin tämä. Kaikilla ystävillä kenellä perhe niin tuntuu että kaikilla menisi niin loistavasti verrattuna tähän.
 
Tää yks vastarannan kiiski on vaan provoilemassa täällä. Tod.näk. on ukko jonka joku viisas nainen on heittäny pellolle! Tsemppiä teille tosi-mammoille jotka ette hunsvotteja kattele!! :)
 
Tosiaan, kaikilla muilla tuntuu menevän niin hyvin, miehet osallistuu jne.
Meillä vielä tilanne se, että mun vanhemmat ei esim. tiedä kuinka paljon mies on pelannut ja miten vähän osallistunut, ja huonosti meitä kohdellut. Itsekkään en toki syytön ole, mutta niin lopussa silloin olin.
Hankalaa siis kun en kenellekkään ole juuri kertonut ja tilannetta valittanut, niin läheisille ero tuli vähän puskista ja selitellä on saanut. Tietäisivätpä vaan kaiken..
 
nettiriippuvaisille taitaa olla kovin vähän hoitoa tarjolla. Ottakaa huomioon, että vaikka mistään riippuvuudesta ei olisikaan kysymys, niin väistelyllä selvinnyt mies on kusessa tunteidensa kanssa, kun pitäisi tarttua asioihin. Silloin tulee kaikki ne faktat silmille kerralla. Hyväksy se, että asia on miehelle tuskallinen. Rohkaise, että se asia on silti kohdattava sopivan pieninä paloina.

Ala kävellä ovesta ulos, ensin vartiksi, sitten pidemmiksi ajoiksi. Vie kone mukanasi jos se on kannettava, tai edes johdot. Älä missään nimessä jää väistelemään, koska sun tehtävä on laittaa mies opettelemaan aikuisten elämää.
 
En minä antaisi kyllä vaihtoehtoja tuollaisessa tilanteessa. Sanoisin että nyt jolppi se peli kiinni (olet pelannut nyt yhtäjaksoisesti niin ja niin monta tuntia) otat "leevin" ja menet sen kanssa ajamaan pyörällä/keinumaan tjn.
Meillä mies pelaa myös, mutta tein joskus selväksi sen, että lasten hereillä ollessa ei mitään mättö pelejä pelata ja jos ei osaa rajata itse peliaikaansa koneella kohtuulliseksi niin pelaa sitten illalla kun lapset ovat menneet nukkumaan, ihan harkintansa mukaan niin monta tuntia kuin jaksaa sillä tavalla että aamulla meille ei ärjytä väsyneenä eikä maata puolille päivin univelkoja.
Ei tästä meille tullut mitään ongelmaa onneksi vaikka mies pitääkin todella paljon pelaamisesta ja on sitä aina harrastanut, mutta ymmärtää kyllä että hän on se aikuinen ja pelaa nykyään silloin kun ei olla lasten kanssa kotona tai tosiaan illalla pari tuntia.
 
Joo-o, tutulta kuulostaa. Meillä 2v tytär ja hakee huomion menemällä miehen lähelle. Seisoo miehen vieressä niin, kauan että, hänet syliin otetaan. Mä teen kotityöt, hoidan tytön, ulkoillaan aina kaksin tyttären kanssa ja opiskelen. Mies istuu joko koneella, pelaa pleikkaa tai käy kahella kaverillaan pelaamassa pleikkaa. Oon sanonu kauniisti, oon sanonu rumasti jne. Mutta asia ei ole menny jakeluun. En vaan jaksa enää sanoa koko asiasta, menee aina siihen, että no vaihda mut sitten saatana parempaan, tiedän mä oon paska ja voidaan erota jos sulla on noin vaikeeta, sä voit painua vittuun jos ei kelpaa jne. Menee yleensä hirveeks riitelyks, joten olen vaan ollu hiljaa koko asiasta ja jupissu omassa mielessä. Ei siinä mitään, tytärtä hoidankin ihan mielellään ja nautin todella noista meijän kahenkeskisistä hetkistä, mutta tytär kaipaa todellakin selvästi joka päivä paljon huomiota isältään. Meillä toi tilanne on semmonen, että nykysin kun mies ottaa ja halaa tytärtä, niin tytär hermostuu ja alkaa kiljumaan, sama tilanne on myös sillon jos, mies vaan nappaa syliin jne. Joskus mies hermostu noista tilanteista ja sanoin vaan, että on sen merkki että, olis enempi tyttären kanssa. Sillon tulikin jumalaton riita ja kesti iltapäivästä iltaan. Mies selittää noi koneella olot sillä, että hän tarvii omaa aikaa, viimeks sanoin että sullahan on omaa aikaa joka saakelin päivä töitten jälkeen heti koneelle/pelaamaan pleikkaa jossa sitten istut siihen saakka kunnes tytär menee nukkumaan. Tai sitten juokset viikonloppusin kavereittes luona pelaamassa.
 

Yhteistyössä