S
Sinkkosta lukenut
Vieras
Luin Sinkkosta.
Eräässä kirjan kappaleessa hän kirjoitti, kuinka katkaistaan sukupolvien huonojen kasvatustapojen kierre ja totesi, että psykoterapiassa omista vanhemmista löytyy niitä epätäydellisiä puolia jotka on hyvä tiedostaa. Hän lisäsi, että "varmasti kaikki vanhemmat yrittävät parhaansa, sen mitä siinä elämäntilanteessa on ollut mahdollista".
Onko joku vähän paremmalla aivokapasiteetilla varustettu kykenevä selittämään, miten tämä pitäisi ymmärtää. Olen itse käynyt juttelemasta omasta traumaattisesta lapsuudestani terapeutilla, joka sanoo samaa: äitini ja isäni ovat yrittäneet PARHAANSA. Miten on selitettävissä, että esimerkiksi serkkuni isä löi tätä tämän ollessa pieni, samalla kun tätini katseli vieressä ja itki? Yrittikö tätini todella parhaansa? Tekikö hän omien kykyjensä mukaan parhaalla tavalla?
Miten voin ajatella, että äitini yritti parhaansa, kun suuttui minulle kun putosin keinusta - oliko se todella PARASTA mitä äitini kykeni siinä tilanteessa tekemään?
Ymmärrän kyllä, että joskus vanhemmat ottavat vastaan neuvoja, joiden he luulevat olevan lapsen parhaaksi. Varmasti vanhemmat uskoivat lapsen nukuttamisen vatsallaan olevan paras vaihtoehto 80-luvulla. Mutta en ymmärrä, miten tätini ei puuttunut serkkuni hakkaamiseen, vaikka se EI ollut hänen mielestään oikein.
Eräässä kirjan kappaleessa hän kirjoitti, kuinka katkaistaan sukupolvien huonojen kasvatustapojen kierre ja totesi, että psykoterapiassa omista vanhemmista löytyy niitä epätäydellisiä puolia jotka on hyvä tiedostaa. Hän lisäsi, että "varmasti kaikki vanhemmat yrittävät parhaansa, sen mitä siinä elämäntilanteessa on ollut mahdollista".
Onko joku vähän paremmalla aivokapasiteetilla varustettu kykenevä selittämään, miten tämä pitäisi ymmärtää. Olen itse käynyt juttelemasta omasta traumaattisesta lapsuudestani terapeutilla, joka sanoo samaa: äitini ja isäni ovat yrittäneet PARHAANSA. Miten on selitettävissä, että esimerkiksi serkkuni isä löi tätä tämän ollessa pieni, samalla kun tätini katseli vieressä ja itki? Yrittikö tätini todella parhaansa? Tekikö hän omien kykyjensä mukaan parhaalla tavalla?
Miten voin ajatella, että äitini yritti parhaansa, kun suuttui minulle kun putosin keinusta - oliko se todella PARASTA mitä äitini kykeni siinä tilanteessa tekemään?
Ymmärrän kyllä, että joskus vanhemmat ottavat vastaan neuvoja, joiden he luulevat olevan lapsen parhaaksi. Varmasti vanhemmat uskoivat lapsen nukuttamisen vatsallaan olevan paras vaihtoehto 80-luvulla. Mutta en ymmärrä, miten tätini ei puuttunut serkkuni hakkaamiseen, vaikka se EI ollut hänen mielestään oikein.