Meillä vähän ollut samaa ongelmaa, lapset tosin asuvat mulla ja tapaavat isäänsä sovitut viikonloput ja arki-illlat. Mutta siis ei mun käsityksen mukaan ole mitään "takuuta" lapsissa mukana, että isä pitää niitä omalla vuorollaan vain jos ne on terveitä. Tietenkään en mitään petikuntoista lasta ala isälle toimittamaan viikonlopun viettoon, selvä se. Mutta ei sekään ihan oikein oo jos kaikki sairastapausten hoitamiset jää omalle kontolle, meilläkin kuitenkin yhteishuoltajuus on. Sama juttu ollut kuin sulla, että koska mä opiskelen, niin mähän olen aina voinut ihan hyvin aina hoitaa sairaat lapset. Siis jo avioliiton aikana oli näin. Muutenkin hoidin arjen pääsääntöisesti yksin tuolloin. Kuitenkin sitten toisessa käänteessä kettuiltiin, kun ei opiskelut edisty ja en kanna rahaa kotiin... Vähän tuppaa olemaan sellainen tuntuma, että koska toinen osaa kiertää aina ja ikuisesti sitä vastuuta, minkä ajattelen lapsista molemmilla vanhemmilla olevan, niin kaikki jää toisen kontolle. Isällähän vain on niitä tärkeitä asioita, vain isän työ on tärkeää...