Kerroppa Katylina

["aloittaja"]

Vai mikä ihmeen nick sulla olikaan mielipiteesi tälläseen tapaukseen:

Ystäväni ja hänen miehensä ovat yrittäneet lasta useamman vuoden. Vihdoin tärppäsi ja he tulivat raskaaksi. Ystäväni on viikolla 11 kun huomaan vasemmassa rinnassaan kyhmyn ja menee heti tutkittavaksi. Kyhmy todetaan agressiiviseksi syöväksi joka pitää leikata heti. Koko rinta poistetaan ' varmuuden vuoksi', ja ystävälleni kerrotaan että lapsi, joka kasvaa hänen sisällään ei tule tästä selviämään, leikkauksesta ja lääkkeistä + pitkistä hoidoista. Sairaalassa hänelle tehdään abortti.

Sinä Katylina joka olet täällä aina huutelemassa mielipiteitäsi aborteista, kerroppa mitä ajattelet tästä?

(Ja tämä on ihan tosi tarina, tapahtui viime viikolla...)

 

["vieras"]

katylina on pentu ( eläimen pentu kun niin äitiään on kutsunut ) joten miksi välittää tollasen mielipiteestä?

 

[tytönjapoikienmamma]

Oi, että! Ystävällesi sanomattoman paljon voimia uskomattoman raskaaseen tilanteeseen. Miksi elämä on näin epäreilua...

 

[bud]

Ystäväsi on varmaan kiitollinen, kun jaoit tämän tarinan täällä.

 

[Katylina]

Jaa katos täällä on tälläinenkin ollut, sori olin reissussa No tietty, koska mielipiteeni on aina sama, nainen teki väärin. Oma mielipiteeni on, että naisen olisi pitänyt odottaa, kunnes lapsi syntyy tai sitten vaihtoehtoisesti kuolla lapsen puolesta. Tyytyväinen vastaukseen? Toki jos syöpä olisi edennyt niin nopeasti, ettei lapsi olisi ehtinyt täysiaikaiseksi, olisi pitänyt pitää naista mahdollisesti hengissä, kunnes lapsi selviäisi tai sitten molemmat kuolevat.

 

[-]

Sä olet Katylina harvinaista saastaa. Et välitä ihmishengistä ollenkaan vaikka toista yritätkin väittää.

 

[bud]

Mitäpä Katylina, jos olisit itse ap:n ystävän tilanteessa? Kuolisitko itse syntymättömän lapsesi puolesta? Ja näin ollen lapsi kantaisi loppu elämänsä syyllisyyden taakkaa...

 

[Mummeliisa]

Jaa katos täällä on tälläinenkin ollut, sori olin reissussa No tietty, koska mielipiteeni on aina sama, nainen teki väärin. Oma mielipiteeni on, että naisen olisi pitänyt odottaa, kunnes lapsi syntyy tai sitten vaihtoehtoisesti kuolla lapsen puolesta. Tyytyväinen vastaukseen? Toki jos syöpä olisi edennyt niin nopeasti, ettei lapsi olisi ehtinyt täysiaikaiseksi, olisi pitänyt pitää naista mahdollisesti hengissä, kunnes lapsi selviäisi tai sitten molemmat kuolevat.

Ja koska äiti on lapselle isää tärkeämpi, lapsi (+ aiemmat lapset) tuomitaan kaltoinkohdelluksi jo syntymässään?

 

["Vieras"]

Jaa katos täällä on tälläinenkin ollut, sori olin reissussa No tietty, koska mielipiteeni on aina sama, nainen teki väärin. Oma mielipiteeni on, että naisen olisi pitänyt odottaa, kunnes lapsi syntyy tai sitten vaihtoehtoisesti kuolla lapsen puolesta. Tyytyväinen vastaukseen? Toki jos syöpä olisi edennyt niin nopeasti, ettei lapsi olisi ehtinyt täysiaikaiseksi, olisi pitänyt pitää naista mahdollisesti hengissä, kunnes lapsi selviäisi tai sitten molemmat kuolevat.

Olisi mielenkiintoista nähdä että joutuisit tilanteeseen jossa joutuisit valinnan kautta antamaan henkesi syntymättömän lapsen puolesta. Olisi siis mielenkiintoista nähdä, että pystyisitkö siihen, koska oikeasti en usko. Mutta mitään pahaa en nyt kuitenkaan oikeasti sinulle toivo.

 

[Jätkä]

Mielipide, muistakaas ihmiset että kaikilla on oikeus omaan mielipiteeseensä. Se, että joku on erimieltä, ei todellakaan anna minkäänlaista oikeutta solvata ketään _mielipiteistä_.

*Huoh*

 

["huoh"]

[QUOTE="Vieras";26463978]Olisi mielenkiintoista nähdä että joutuisit tilanteeseen jossa joutuisit valinnan kautta antamaan henkesi syntymättömän lapsen puolesta. Olisi siis mielenkiintoista nähdä, että pystyisitkö siihen, koska oikeasti en usko. Mutta mitään pahaa en nyt kuitenkaan oikeasti sinulle toivo.[/QUOTE]

Kyllä jotkut pystyvät vaikket sä pystyisi.

 

["vieras"]

Onpa vaikea tilanne. Itse en pystyisi tekemään aborttia edes tuossa tilanteessa, olen uskossa ja abortti sotii kaikintavoin omaatuntoani vastaan, vaikka "järki"syyt puhuisivat muuta. Todennäköisesti pyytäisin tekemään leikkauksen ja lykkäisin sytostaatti/hormoni/sädehoitoja syövän leviämisen uhallakin siihen saakka kunnes lapsi voisi syntyä. Olisin varmaan hulluna huolesta ja stressaisin joka päivästä mutta rukoilisin ja tiedän että lähimmäiseni rukoilisivat myös. En tällä kirjoituksellani halua millään tavalla ottaa kantaa ap:n ystävän ratkaisuun mutta haluan tuoda esille, että joillekin abortti on kertakaikkiaan ylitsepääsemätön asia.

 

["silakka"]

Jaa katos täällä on tälläinenkin ollut, sori olin reissussa No tietty, koska mielipiteeni on aina sama, nainen teki väärin. Oma mielipiteeni on, että naisen olisi pitänyt odottaa, kunnes lapsi syntyy tai sitten vaihtoehtoisesti kuolla lapsen puolesta. Tyytyväinen vastaukseen? Toki jos syöpä olisi edennyt niin nopeasti, ettei lapsi olisi ehtinyt täysiaikaiseksi, olisi pitänyt pitää naista mahdollisesti hengissä, kunnes lapsi selviäisi tai sitten molemmat kuolevat.

Mä välillä ihmettelen sun juttujasi. Olin alussa hyvinkin monesti samaa mieltä kanssasi, mutta nyt olen useinmiten mielipiteistäsi vain... :O :O

 

[Katylina]

Mitäpä Katylina, jos olisit itse ap:n ystävän tilanteessa? Kuolisitko itse syntymättömän lapsesi puolesta? Ja näin ollen lapsi kantaisi loppu elämänsä syyllisyyden taakkaa...

Kuolisin, mutta pyrkisin valinnoillani tietenkin tekemään selväksi, että on kyse omasta halustani. Tosin olen jo valmiiksi melko sairas ja on vähä vihjailtu, ettei kehoni kovin hyvää tykkää jos vielä raskaaksi aion, eli hyvinkin saatan joutua tuohon tilanteeseen. Kuten moneen kertaan olen sanonut, tämä on ainoastaan oma mielipiteeni ja itse tietenkin noudattaisin sitä. En silti oleta, että minulle tuntematonta ihmistä se sen enempää kiinnostaa.

Ja mitä mummeliisan kommenttiin tulee, äiti ei todennäköisesti olisi tärkein silloin, kun ei olisi koskaan ollut missään tekemisissä lapsen kanssa. Mutta toivon mukaan kuitenkin rakas, vaalittu muisto. Voisin myös kuvitella, että muutkin lapseni sopeutuisivat tilanteeseen, kuitenkin syntynyt vauva pehmittäisi tilannetta ja sen lisäksi lapsillani on se läheinen suhde isäänsä olemassa, vaikka pitäisinkin omaa suhdettani läheisempänä.

 

["silakka"]

Kuolisin, mutta pyrkisin valinnoillani tietenkin tekemään selväksi, että on kyse omasta halustani. Tosin olen jo valmiiksi melko sairas ja on vähä vihjailtu, ettei kehoni kovin hyvää tykkää jos vielä raskaaksi aion, eli hyvinkin saatan joutua tuohon tilanteeseen. Kuten moneen kertaan olen sanonut, tämä on ainoastaan oma mielipiteeni ja itse tietenkin noudattaisin sitä. En silti oleta, että minulle tuntematonta ihmistä se sen enempää kiinnostaa.

Ja mitä mummeliisan kommenttiin tulee, äiti ei todennäköisesti olisi tärkein silloin, kun ei olisi koskaan ollut missään tekemisissä lapsen kanssa. Mutta toivon mukaan kuitenkin rakas, vaalittu muisto. Voisin myös kuvitella, että muutkin lapseni sopeutuisivat tilanteeseen, kuitenkin syntynyt vauva pehmittäisi tilannetta ja sen lisäksi lapsillani on se läheinen suhde isäänsä olemassa, vaikka pitäisinkin omaa suhdettani läheisempänä.

"pehmittäisi tilannetta"?? Tottakai lapset sopeutuu, useinmiten, koska on pakko. Mitä jos te kuolisitte molemmat mikäs sitten pehmittäisi?

 

[tiiru]

Jaa katos täällä on tälläinenkin ollut, sori olin reissussa No tietty, koska mielipiteeni on aina sama, nainen teki väärin. Oma mielipiteeni on, että naisen olisi pitänyt odottaa, kunnes lapsi syntyy tai sitten vaihtoehtoisesti kuolla lapsen puolesta. Tyytyväinen vastaukseen? Toki jos syöpä olisi edennyt niin nopeasti, ettei lapsi olisi ehtinyt täysiaikaiseksi, olisi pitänyt pitää naista mahdollisesti hengissä, kunnes lapsi selviäisi tai sitten molemmat kuolevat.

Sori vakava aihe....mut...

 

[Katylina]

[QUOTE="silakka";26464179]"pehmittäisi tilannetta"?? Tottakai lapset sopeutuu, useinmiten, koska on pakko. Mitä jos te kuolisitte molemmat mikäs sitten pehmittäisi?[/QUOTE]

Sitten ei varmaankaan pehmittäisi mikään. Mutta jos äitini kuolisi ja jättäisi minulle sisaruksen, kokisin sen edes vähän lohduttavana asiana. Näin ollen ajattelen että lapseni olisivat onnellisempi jos jättäisin vauvan jälkeeni.

 

["vieras"]

Sitten ei varmaankaan pehmittäisi mikään. Mutta jos äitini kuolisi ja jättäisi minulle sisaruksen, kokisin sen edes vähän lohduttavana asiana. Näin ollen ajattelen että lapseni olisivat onnellisempi jos jättäisin vauvan jälkeeni.

Kaikki eivät kuitenkaan ajattele kuten sitä, itse asiassa aika harva. Suurin osa lapsista haluaa mielummin äidin kuin uuden sisaruksen.

 

["silakka"]

Sitten ei varmaankaan pehmittäisi mikään. Mutta jos äitini kuolisi ja jättäisi minulle sisaruksen, kokisin sen edes vähän lohduttavana asiana. Näin ollen ajattelen että lapseni olisivat onnellisempi jos jättäisin vauvan jälkeeni.

Lapsesi olisivat onnellisempia jos jättäisit vauvan jälkeesi, kuin sillloin kun tekisit... mitä? Get the point?

 

[Mummeliisa]

Minä tekisin tuossa ap:n tilanteessa saman ratkaisun kuin ap:n ystävä eli mieluummin synnyttäisin elävän lapsen ja kuolisin heti sen jälkeen, kuin tekisin abortin ja jatkaisin elämääni.

Mutta toisin kuin Katalyna en ajattele, että äiti on automaattisesti lapsille tärkein ihmissuhde vaan koen, että kaikilla pienilläni ja isoillani olisi monia kuitakin tyystin tasaveroisia suhteita joiden turvin voisivat menetystään työstää.

Surisivat toki niin kuin pitääkin ja sitten jatkaisivat elämäänsä tiiviinä toisiaan tukevana ja rakastavana yhteisönä.
Olisin mukana "nurkan takana" niin kuin on kuuden vanhemman lapseni isäkin.
Mutta arki jäisi isänsä (joka ei todellakaan ole Vähemmän Tärkeä kuin minä) sekä sisarustensa sekä isovanhempiensa varaan.

JOS ajattelisin että "itsestääselvästi" äiti on tärkein ja isä voi "helpommin hylätä" jne, niin joutuisin abortoimaan, koska silloin kuolema olisi egoistista pakenemista vastuustaan vain siksi että "minusta tämä tuntuu parhaimmalle."

Omat tunteet eivät todellakaan ole Maailman Tärkein Asia.
Eivät ainakaan saisi olla vanhemmuuteen sitoutuneelle ihmiselle.

 

[Katylina]

[QUOTE="vieras";26464283]Kaikki eivät kuitenkaan ajattele kuten sitä, itse asiassa aika harva. Suurin osa lapsista haluaa mielummin äidin kuin uuden sisaruksen.[/QUOTE]

Voi olla, mutta eipä äidistäkään ole kauheasti iloa, jos ei kykene elämään sen kanssa että tappoi lapsensa jotta voisi itse elää.

 

[Katylina]

Minä tekisin tuossa ap:n tilanteessa saman ratkaisun kuin ap:n ystävä eli mieluummin synnyttäisin elävän lapsen ja kuolisin heti sen jälkeen, kuin tekisin abortin ja jatkaisin elämääni.

Huomasitko,että kaveri siis teki abortin, ei kuollut itse lapsen puolesta. Minä olisin siis se, joka kuolisi lapsensa puolesta.

 

[Mummeliisa]

Voi olla, mutta eipä äidistäkään ole kauheasti iloa, jos ei kykene elämään sen kanssa että tappoi lapsensa jotta voisi itse elää.

Eli sinun tunteesi ohittavat kaiken muun mukaanlukien lapsesi?
Entä ohitatko muissakin kohdin elämässä lapsesi ajatellen tilaisuuksia missä oma välitön etusi on ristiriidassa lastesi edun kanssa?
Vai koskeeko se vain tunteitasi?
Ne ovat lapsiesi tunteita tärkeämpiä, koska...?

 

[Lunatic]

Minä tekisin tuossa ap:n tilanteessa saman ratkaisun kuin ap:n ystävä eli mieluummin synnyttäisin elävän lapsen ja kuolisin heti sen jälkeen, kuin tekisin abortin ja jatkaisin elämääni.

Ei helvetti.

Käykö nää eukot täysillä?

 

["vieras"]

Pystytkö sinä Mummeliisa kuitenkin ymmärtämään, että moni tekisi eri tavalla? Tekeekö se heistä mielestäsi huonoja ihmisiä tai huonoja äitejä?