Kerroppa Katylina

["vieras"]

Tottakai kaikilla lapsillani on oikeus äitiin, mutta en koe lapsen oikeutden äitiin ajavan yli lapsen oikeutta elämään. Kukaan ei ole korvaamaton, lapsillani olisi varmasti lukuisia muitakin rakastavia ihmisiä elämässään. Heistä voi kasvaa hyviä, tasapainoisia ihmisiä ilman minunkin läsnäoloani ja aina muistot jäisivät. Raskasta ja vaikeaa se olisi, mutten voisi valita lapseni kuolemaa.

Ehkä sinulla on suhde äitiisi huono mutta minä olen menettänyt äitini ja äiti ON korvaamaton.

 

[Katylina]

[QUOTE="vieras";26464872]Ehkä sinulla on suhde äitiisi huono mutta minä olen menettänyt äitini ja äiti ON korvaamaton.[/QUOTE]

Ei suhde äitiini ole huono, mutta jos pitäisi valita niin valitsisin sisarukseni elämän ennen äitiäni. Äitini on ehtinyt näkemään ja kokemaan jo elämään, sisarukseni ei välttämättä niinkään.

Eikä äitiä välttämättä tarvitse korvata, hänen paikkaansa ei tarvitse täyttää eikä välttämättä aina ole järkevääkään yrittää. Äitiin on tietty kaipaus varmasti ikuisesti, mutta sekin on fakta että äiti todennäköisesti tulee kuolemaan ennen lastaan ja esim. omassa tilanteessani mieluummin kuolisin jättäen lapsen jälkeeni kuin ilman lapsen jättämistä.

 

["vieras"]

Ei suhde äitiini ole huono, mutta jos pitäisi valita niin valitsisin sisarukseni elämän ennen äitiäni. Äitini on ehtinyt näkemään ja kokemaan jo elämään, sisarukseni ei välttämättä niinkään.

Eikä äitiä välttämättä tarvitse korvata, hänen paikkaansa ei tarvitse täyttää eikä välttämättä aina ole järkevääkään yrittää. Äitiin on tietty kaipaus varmasti ikuisesti, mutta sekin on fakta että äiti todennäköisesti tulee kuolemaan ennen lastaan ja esim. omassa tilanteessani mieluummin kuolisin jättäen lapsen jälkeeni kuin ilman lapsen jättämistä.

En ole ikinä kuullut mitään noin itsekästä. On eri asia menettää lapsi pienenä kun kaikki sisarukset tarvitsevat äitiä vielä kipeästi arjessa kuin vanhempana. Ja jos joku valitsee äidittömyyden lapsilleen vapaaehtoisesti on kyllä julmimmista julmin ihminen.

 

["vieras"]

Mä pystyn kyllä ymmärtämään Katylinaa ja Mummeliisaa siinä, että he valitsisivat lapsen mielummin. Mutta mä en ymmärrä sitä, että joillekin se solukasa tosiaan on jo lapsi.

Mäkin totta kai valitsisin nyt mielummin veljeni elämän kuin äidin, koska veli on jo parikyt vuotta elänyt, mutta jos kyseessä olisi pelkkä alkio toivoisin todellakin, että mielummin säästetään äidin elämä. Mun mielestä on ihan luonnollista välittää enemmän ihmisistä, jotka ovat olemassa, tuntevat, kokevat, rakastavat.

 

[Mummeliisa]

Huomasitko,että kaveri siis teki abortin, ei kuollut itse lapsen puolesta. Minä olisin siis se, joka kuolisi lapsensa puolesta.

Hups.
Lapsus minulta.

 

["sipsi"]

En tiedä...kiersivät sen niin, että siirsivät ja totesivat vain"nähdään oikeudessa".
Ei ilmeisesti kuulunu perästä mitään.

Alaikäiselle tehdään tuollaisessa tilanteessa väliaikainen huostaanotto sosiaalipuolen toimesta oikeuden päätöksellä. Omasta hengestään saa vastata (esim. olla ottamatta verta vastaan, koska uskonto kieltää) mutta toisen henkeä pelastavaa toimenpidettä, alaikäisenkään, ei ole oikeutta kieltää.

Ohi ketjun aiheen, anteeksi...

 

[Mummeliisa]

[QUOTE="vieras";26464399]Pystytkö sinä Mummeliisa kuitenkin ymmärtämään, että moni tekisi eri tavalla? Tekeekö se heistä mielestäsi huonoja ihmisiä tai huonoja äitejä?[/QUOTE]

Ei todellakaan tekisi muista huonoja äitejä.
Vaan nimenomaan minusta tuossa tilanteessa valintani tekisi huonon.

Lapsen mukana kuoleminen olisi itsekäs teko.
Hyvä äiti tekisi toisin eli luopuisi omasta mielihyvästään jo syntyneiden lastensa vuoksi.

 

[tiiru]

[QUOTE="sipsi";26465001]Alaikäiselle tehdään tuollaisessa tilanteessa väliaikainen huostaanotto sosiaalipuolen toimesta oikeuden päätöksellä. Omasta hengestään saa vastata (esim. olla ottamatta verta vastaan, koska uskonto kieltää) mutta toisen henkeä pelastavaa toimenpidettä, alaikäisenkään, ei ole oikeutta kieltää.

Ohi ketjun aiheen, anteeksi...[/QUOTE]

Eikös tämä käyty jo kahdesti ja kerroinkin miten toimivat ja jajaja useaan kertaan.... :xmas:

 

["sipsi"]

Ei suhde äitiini ole huono, mutta jos pitäisi valita niin valitsisin sisarukseni elämän ennen äitiäni. Äitini on ehtinyt näkemään ja kokemaan jo elämään, sisarukseni ei välttämättä niinkään.

Eikä äitiä välttämättä tarvitse korvata, hänen paikkaansa ei tarvitse täyttää eikä välttämättä aina ole järkevääkään yrittää. Äitiin on tietty kaipaus varmasti ikuisesti, mutta sekin on fakta että äiti todennäköisesti tulee kuolemaan ennen lastaan ja esim. omassa tilanteessani mieluummin kuolisin jättäen lapsen jälkeeni kuin ilman lapsen jättämistä.

Kauheaa luettavaa... Ikinä itse en ajatuksen tasolla halua miettiä, kenet läheiseni "valitsisin elämään." Muuhun kantaa ottamatta sanoisin vaan, että joskus mielipiteet muuttuvat, kun ikää ja elämänkokemusta tulee lisää. Niin on käynyt jopa minullekin

 

["vieras"]

Ei todellakaan tekisi muista huonoja äitejä.
Vaan nimenomaan minusta tuossa tilanteessa valintani tekisi huonon.

Lapsen mukana kuoleminen olisi itsekäs teko.
Hyvä äiti tekisi toisin eli luopuisi omasta mielihyvästään jo syntyneiden lastensa vuoksi.

Tämä teissä kahdessa onkin erona. Katylina pitää itseään muita parempana, sinä taas ymmärrät erilaiset näkökulmat asiaan.

 

["sipsi"]

Eikös tämä käyty jo kahdesti ja kerroinkin miten toimivat ja jajaja useaan kertaan.... :xmas:

Voi olla, en jaksanut kahlata koko ketjua Tämä vaan sattui silmään, ja vastasi, kun etiikan tunnilla opiskelijoiden kanssa muutama viikko sitten keskusteltiin... Sori.

 

[Katylina]

[QUOTE="vieras";26464942]En ole ikinä kuullut mitään noin itsekästä. On eri asia menettää lapsi pienenä kun kaikki sisarukset tarvitsevat äitiä vielä kipeästi arjessa kuin vanhempana. Ja jos joku valitsee äidittömyyden lapsilleen vapaaehtoisesti on kyllä julmimmista julmin ihminen.[/QUOTE]

Itsekästä tai ei, kuolisin syntymättömän lapseni vuoksi yhtälailla kuin kenen tahansa jo syntyneen. Se on oma päätökseni johon pyrkisin lapsiani parhaan mukaan valmistelemaan. Mieluummin uskon lapsieni valitsevan sen 9 kk sairaan, mutta onnellisen äidin kanssa, kuin vaihtoehtoisesti tuntemattoman, mahdollisesti lyhyen ajan surullisen, masentuneen ja hyvin sairaan äidin kanssa.

 

[tiiru]

[QUOTE="sipsi";26465021]Voi olla, en jaksanut kahlata koko ketjua Tämä vaan sattui silmään, ja vastasi, kun etiikan tunnilla opiskelijoiden kanssa muutama viikko sitten keskusteltiin... Sori.[/QUOTE]

Et saa! :stick:

Ok.

 

["vieras"]

[QUOTE="sipsi";26465015]Kauheaa luettavaa... Ikinä itse en ajatuksen tasolla halua miettiä, kenet läheiseni "valitsisin elämään." Muuhun kantaa ottamatta sanoisin vaan, että joskus mielipiteet muuttuvat, kun ikää ja elämänkokemusta tulee lisää. Niin on käynyt jopa minullekin [/QUOTE]

Kyllä mä olen tällaista ajatuksen tasolla miettinyt. Tai enemmänkin niin, että mikä olisi pahinta mitä minulle voisi tapahtua. Ja kyllä se olisi sisaruksen kuolema vaikka olenkin erittäin läheinen myös vanhempien ja muiden sukulaisten kanssa. Sisaruksen kuolema olisi pahin sen takia, että se pilaisi myös vanhempieni, isovanhempieni, tätien ja setien elämät. Jos vanhempi ihminen kuolee se on kamalaa ja surullista, mutta luonnollista.

 

["sipsi"]

Et saa! :stick:

Ok.

Jep

 

[Mummeliisa]

[QUOTE="vieras";26465019]Tämä teissä kahdessa onkin erona. Katylina pitää itseään muita parempana, sinä taas ymmärrät erilaiset näkökulmat asiaan.[/QUOTE]

Ähh.

Se näissä ketjuissa on ongelmana , että niihin vastaa väliin pysähtymättä.
Oikeasti Katylina EI pidä itseään muita parempana vaan tajuaa tuon "defektinsä" (eettiset vakaumukset eivät olet oikeaoppisia defektejä) ja puolustaa pohjimmiltaan oikeuttaan tuntea ja ajatella niin kuin tuntee ja ajattelee.

Osa meistä (tällä kertaa en sentään minä) kokee todella jokaisen abortin murhana. Jos niin aidosti tuntee niin on varmasti vaikea palstailla kun esillä niin monia muitakin näkemyksiä. Se varmaan vähän vastaavaa kuin jos minä menisin pedopalstalle tai white power-sivuille ja yrittäisin pysyä asiallisena ympäristössä jossa perusarvot olisivat jotain ihan muuta kuin mitä minä oikeaksi näen...

Ja sitten seuraavaksi ollaankin linnoituksissa joista heitellään kiviä toisten niskaan sen sijaan että mietittäisiin että "miksi tuo toinen kokee toisin kuin minä"?

 

[röppö]

Siis onko itsekästä tehdä abortti jos tietää,että lapsi on niin sairas,että kuolee kohtuun tai heti synnyttyään?
Mä ainakin ajattelen,että mulle olisi vaikeaa luopua siitä lapsesta,mutta itsekkyyden sijaan kärsisin itse ja säästäisin lapsiani.
En todellakaan haluaisin laittaa kohta seitsemän ja kahden vanhoja ymmärtämään,että heille on syntymässä sisko tai veli ja sitten se otetaan heiltä pois.
Noin pienet ei osaa käsitellä sitä asiaa..

Mun puolesta jokainen tekee tilanteessaan kuten parhaaksi näkee.
Mä en ainakaan ala ketään "tuomitsemaan" tai nostamaan itseäni ylemmäs jos satun tuntevani jossain asiassa tekeväni hieman "oikeammin" kuin joku muu..se oikea tapa on mulle se oikea,muttei välttämättä muille.


Ja lisäksi uskon että mulla pimahtaisi päässä jos synnyttäisin lapsen,näkisin sen,ehtisin tuntea hänet ihollani ja kuulla mahdollisen ensi parkaisun ja sitten seuraavassa hetkessä vauvani olisi kuollut.
Sen jälkeen mä olisin aivan taatusti täysin kelvoton hetken aikaa äidiksi muille lapsilleni.

 

["vieras"]

Ähh.

Se näissä ketjuissa on ongelmana , että niihin vastaa väliin pysähtymättä.
Oikeasti Katylina EI pidä itseään muita parempana vaan tajuaa tuon "defektinsä" (eettiset vakaumukset eivät olet oikeaoppisia defektejä) ja puolustaa pohjimmiltaan oikeuttaan tuntea ja ajatella niin kuin tuntee ja ajattelee.

Osa meistä (tällä kertaa en sentään minä) kokee todella jokaisen abortin murhana. Jos niin aidosti tuntee niin on varmasti vaikea palstailla kun esillä niin monia muitakin näkemyksiä. Se varmaan vähän vastaavaa kuin jos minä menisin pedopalstalle tai white power-sivuille ja yrittäisin pysyä asiallisena ympäristössä jossa perusarvot olisivat jotain ihan muuta kuin mitä minä oikeaksi näen...

Ja sitten seuraavaksi ollaankin linnoituksissa joista heitellään kiviä toisten niskaan sen sijaan että mietittäisiin että "miksi tuo toinen kokee toisin kuin minä"?

Jos sanoo muiden ihmisten olevan jätettä, josta pitäisi päästä eroon niin todellakin pitää itseään muita parempana, riippumatta siitä mitä siinä on taustalla.

 

[mitähelv]

Huomasin juuri olevani itsekäs murhaaja ja huono äiti. Teoriassa. Ja voitte olla varmoja, että käytännössä olisin.

 

[Mummeliisa]

Siis onko itsekästä tehdä abortti jos tietää,että lapsi on niin sairas,että kuolee khtuun tai heti synnyttyään?
Mä ainakin ajattelen,että mulle olisi vaikeaa luopua siitä lapsesta,mutta itsekkyyden sijaan kärsisin itse ja säästäisin lapsiani.
En todellakaan haluaisin laittaa kohta seitsemän ja kahden vanhoja ymmärtämään,että heille on syntymässä sisko tai veli ja sitten se otetaan heiltä pois.
Noin pienet ei osaa käsitellä sitä asiaa..

Mun puolesta jokainen tekee tilanteessaan kuten parhaaksi näkee.
Mä en ainakaan ala ketään "tuomitsemaan" tai nostamaan itseäni ylemmäs jos satun tuntevani jossain asiassa tekeväni hieman "oikeammin" kuin joku muu..se oikea tapa on mulle se oikea,muttei välttämättä muille.

Näinhän se on.
Minä todennäköisesti - ja nimenomaan itsekkäästi - synnyttäisin lapsen jonkinlaista ihmettä loppuun asti toivoen. Eli periaatteessa vain lykkäisin ja levittäisin tuskaa sen sijaan että suostuisin kohtaamaan sen "kuin mummeli".

Kumminkaan toimivia en tuomitsisi vaan yrittäisin kaikin voimin tukea tuskassaan.

 

["vieras"]

Itsekästä tai ei, kuolisin syntymättömän lapseni vuoksi yhtälailla kuin kenen tahansa jo syntyneen. Se on oma päätökseni johon pyrkisin lapsiani parhaan mukaan valmistelemaan. Mieluummin uskon lapsieni valitsevan sen 9 kk sairaan, mutta onnellisen äidin kanssa, kuin vaihtoehtoisesti tuntemattoman, mahdollisesti lyhyen ajan surullisen, masentuneen ja hyvin sairaan äidin kanssa.

No ethän kuolisi. Juuri äsken toisessa ketjussa sanoit, että hylkäisit lapsesi, että et sairastuisi ja kuolisi.

 

[Mummeliisa]

[QUOTE="vieras";26465074]Jos sanoo muiden ihmisten olevan jätettä, josta pitäisi päästä eroon niin todellakin pitää itseään muita parempana, riippumatta siitä mitä siinä on taustalla.[/QUOTE]

Keskustelun tuoksinassa laitettu heitto?
Minullakin aina väliin irtoaa sellaista, mikä kirjoittaessa näyttää hyvälle, mutta myöhemmin iskee omiinkin silmiin, jotta "MIT WIT?"

 

[mitähelv]

Osa meistä (tällä kertaa en sentään minä) kokee todella jokaisen abortin murhana. Jos niin aidosti tuntee niin on varmasti vaikea palstailla kun esillä niin monia muitakin näkemyksiä. Se varmaan vähän vastaavaa kuin jos minä menisin pedopalstalle tai white power-sivuille ja yrittäisin pysyä asiallisena ympäristössä jossa perusarvot olisivat jotain ihan muuta kuin mitä minä oikeaksi näen...

Onko jokainen miehen turha siemensyöksykin murha? Itketäänkö keskenmenoa alkuviikoilla, jos sen sattuu kiinni saamaan? Joka kuukausi saisi itkeä puolikasta ihmisen alkua, kun se valuu kuukautisveren mukana ulos.

Jos jotakin en pysty ymmärtämään, niin hysteerisiä abortinvastustajia. Toivoisin pystyväni, sillä se on heille selkeästi merkityksellinen ja levittämisen arvoinen aate, mutta en vaan pysty.
Miten joku solumöykky voi olla suojeltava ihminen?

 

[Mummeliisa]

Huomasin juuri olevani itsekäs murhaaja ja huono äiti. Teoriassa. Ja voitte olla varmoja, että käytännössä olisin.

Heh.
Noh minä olin joskus aikoinaan itsekäs huono äiti kun en alkanut "murhaajaksi" (Ja huom. sitaattimerkit. En oikeasti pidä kaikkia abortintekijöitä murhaajina.) ja sekin oli aika rankkaa.

Luulen, että tuohon "itsekkyyteen ja huonouteen" ei lopulta kovin paljon vaadita?
Kaikki sitä olemme ainakin jonkun silmissä?

 

[Katylina]

[QUOTE="vieras";26465084]No ethän kuolisi. Juuri äsken toisessa ketjussa sanoit, että hylkäisit lapsesi, että et sairastuisi ja kuolisi.[/QUOTE]

Pointti on se, että olen jo nyt valmiiksi sairas, näin ollen päätöksilläni on vain elämääni pidentäviä ja lyhentäviä merkityksiä. Se, että elämäni pidentyisi, ei tekisi siitä kenellekkään välttämättä sen mukavempaa kuin se, että kuolisin. Kuolemani saattaisi itseasiassa olla enemmänkin helpotus perheelleni, koska lopustani tulee todennäköisesti erittäin hidas ja tuskallinen.

En hylkäisi lastani, jotta en itse sairastuisi ja kuolisi. Et selkeästi ole oikein sisäistänyt kirjoittamaani. Sanoin, että jos lapseni tekisi abortin, minun olisi erittäin vaikea päästä siitä ylitse, mutta mahdollisesti kykenisin joskus uudelleen jonkin sortin suhdetta lapseeni luomaan vielä. Sen sijaan jos lapseni tappaisi jo syntyneen lapsenlapseni, en selviäisi siitä vaan sairastuisin ja joutuisin hoitoon ja tämä mahdollisesti jouduttaisi kuolemaani. Eli tuossa tapauksessa en hylkäsii lastani varsinaisen tarkoituksellisesti, koska alunperin puhuimme psykoosin aiheuttamasta lapsenmurhasta jolloin äiti ei siitä ole varsinaisesti vastuussa.