Voinko mä mennä ja vaatia heti pääsyä osastolle? Siis mielenterveys syistä?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "a.p"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
A

"a.p"

Vieras
Mulla iski tajuntaan eilen, että minua, sisaruksiani ja monia muita sukulaislapsia on sama ihminen käyttänyt hyväksi kun olimme lapsia.
Tunteet vaihtelevat tunteettomuudesta suruun, epätoivoon, tuskaan fyysiseen huonoon oloon, ja välillä tuntuu, ettei mitään ole ehkä kuitenkaan tapahtunut.

Mä en kestä nyt ajatusta, että mun täytyy huolehtia lapsista, tai ottaa jonkun hoitamaan heitä, koska joutuisin jotain selittämään.

PElkään romahdusta.
 
Onkohan jotain päivystävää neuvontanumeroa, jonne voisit soittaa ja kysyä neuvoa? En tiedä, jos päivystykseen vaan kävelee, että mitä siellä sanotaan. Luultavasti kai lähettävät kotiin kärsimään..
 
Varaa ensi tilassa aika jonnekin keskusteluapua saamaan. Jos olo on oikein paha, voit tietysti mennä päivystykseen (tosin siellä on varmaan tähän aikaan vuodesta aika kiire noiden somaattisten tautien kanssa, ja nuoret kesälääkärit töissä). Pääasia että saat keskustelun alkuun.

Osastolle ei mennä vaatimalla, eikä se mikään lepokoti sinänsä ole; ehkä kun vähän mietit et kuitenkaan haluakaan oikeasti sinne osastolle. Mutta toki jos lääkäri arvioi tilasi niin huonoksi, ettei sinua voida avohoidossa hoitaa, niin sinnehän sut sitten lähetetään.
 
Rauhoitu. Mene ensi alkuun päivystykseen ja jos paikkakunnallasi jonkinlainen mielenterveyden kriisipäivystys niin siihen yhteyttä todennäköisesti tk-päivystyksen kautta. Mielisairaalan osastolle meno ei omalla ilmoituksella noin vaan onnistu eikä ehkä se paras ratkaisukaan. Mutta lähde nyt hakemaan ensiapua ahdistukseesi.
 
Meillä tuusulassa serkku pääsi kellokosken sairaalaan "rauhoittumaan" loppuviikoksi päivystyksen lähetteellä. Siitä sitten alkoivat miettiä syitä ja sen sellaista. Tällä hetkellä säännöllinen tapaaminen pääkallonkutistajan kanssa.
 
teinkin jo aiheesta aamulla aloituksen.
Muistikuvia putkahtelee pintaan, hämäriä epäselviä ja tunkkaisia.

Käyn muutenkin psykologilla syömishäiriön takia, ensi viikolla olen mennyt sinne.
Tekisi mieli kaivaa kaapista rauhoittavat joita en ole vuosiin tarvinnut ja pistää pää sekaisin.
 
eikös ne rauhoittavat nyt olisi ensiapu kerta sinulla niitä on? ei niitä tarkoitus ottaa paljoa vaan pieni määrä mieltä ja ahdistusta rauhoittamaan. Ei kai niistä sekaisin mene, isosta määrästä nukuttaa vaan. Itselläni oli ensin opamox, sitten xanor, tarvittaessa.
 
Netistä löydät "ensiapua" esim. delfins sivut, tuo tukinainen yms. lue myös traumasta, ja kriisistä selviytymisestä. Tärkeää olisi nyt päästä puhumaan jollekin näistä asioista. Jos et aio puhua, kirjoita ainakin päiväkirjaa. Kirjastosta löydät kirjoja aiheeseen liittyen mm. häväistyt sielut rikotut mielet, Traumaterapia sivuilt amuistaakseni voi tilata kirjoja mm. Rohkeus parantua ja Kun tiikeri herää. Kannattaa tutustua ainakin näihin. SINÄ selviät kyllä. Aikaa se vie, mutta hankkimalla tietoa ymmärrät mitä käyt läpi. Voimia! *hali*
 
Eikö nyt kannattaisi kuitenkin myös keskustella asiasta sisarustesi kanssa ja mikä tärkeintä: tehdä ilmoitus tuosta hyväksikäyttäjästä!

Eivät pedofiilit lopeta sairaita tekojaan, vaan jatkavat niitä nuorempia kohtaan, kun toiset uhrit vanhenevat.
 
Yksi tabletti opamaxia voit ottaa, mutta älä ota enempää. Sitten soita tk:n päivystykseen tai vastaavaan ja kysy missä on lähin psykiatrian päivystys. Saat jonkun langanpäähän, kysy häneltä neuvoa mitä tehdä.

Mä soitin omassa hädässäni akuuttipsykiatrian päivystykseen, tulivat hakemaan kotoa osastolle =) Mies jäi lasten kanssa, ja hyvin olivat pärjänneet 2 viikkoa.
 
mä en nyt jotenkin jaksa tätä.
Mun pitää vaan kestää tää myllerys yksin. En voi ottaa edes rauhoittavaa, kun miehellä on kiire siskonsa raksalle vielä. ehti sieltä vähäksi aikaa tulla kotiin.
Päiväunetkin kun otin, koko paska tuli uniinkin.

En voi ketään pyytää edes avuksi, koska juuri nyt mulla ei ole vielä voimia selitellä kenellekään, miksi olen hajalla.
 

Yhteistyössä