Apua, poikaystäväni on seksiaddikti

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ei voi olla totta
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
ei tuon takia kannata ottaa eroa jos asia on korjattavissa, kuitenkin hän kertoi totuuden ja katuu sitä.. mieti itsesi tuossa tilanteessa, voisi olla ihan yhtä hankalaa sinun kertoa noin suuri asia.. en usko että poikaystäväsi on mitenkää paha ihminen
 
Nyt kyllä minä viheltäisin tuon karkuun, jää -pelin poikki ja vetäisin aikalisän tähän paikkaan. Kukaan ulkopuolinen ei voi kuin yrittää ymmärtää, miltä tuollainen asia voi todella tuntua. Mielestäni kenestäkään ei oo jakamaan mielipiteitä absoluuttisina totuuksina.

Pannaanpa vähän asioita yksinkertaseen vaaka kuppiin, joka on simppeli tapa saada asioista jotain tolkkua.

Arvoisat palstalaiset. Tarvitsen apuanne. Minulle selvisi tänään, että poikaystäväni on seksi- ja nettipornoriippuvainen. Olemme seurustelleet vasta suht vähän aikaa, eli noin 4 kuukautta. Rakastan poikaystävääni todella paljon, ja hän kohtelee minua paremmin kuin kukaan koskaan.

- Miehelläsi on erittäi vaikeasti lähestyttävässä asiassa vakava ongelma.
- Miehesi on jättänyt merkittävän asian kertomatta 4kk. ajan.
+ Miehesi uskalsi ottaa valtavan riskin ja kertoa ongelmastaan. Suoraselkäinen mies.
+ Rakastat miestäsi.
+ Miehesi kohtelee sinua hyvin.



Mutta koko seurustelumme ajan hän on valehdellut minulle. Hän on nyt kahden päivän aikana kertonut minulle ongelmastaan tipoittain. Kaikki alkoi eilen, kun hän tuli luokseni selvästi pois tolaltaan, alkoi itkeä, itki hallitsemattomasti melkein 20 minuuttia. Sitten hän kertoi, mitä oli tehnyt: viikonloppua hän oli ladannut koneelleen lapsipornoa(!), mitä ei kuulemma ole aiemmin tehnyt. Sen katselu oli aiheuttanut valtavasti kärsimystä ja järkytystä, ja maanantaina hän oli soittanut poliisille ja kertonut teostaan.

- Mutta koko seurustelumme ajan hän on valehdellut minulle.
- Miehesi oli ladannut koneelle lapsipornoa.
+ Ei voisi vaatia että kukaan uskaltaisi kertoa vastaavasta asiasta noin 4kk. seurustelun jälkeen.
+ Miehesi tunnusti heti lapsiporno asian. Hänen reaktiosta päätellen todellakin ymmärtää tehneensä väärin. Lisäksi hän uskoutui sinulle.


Olin jo täysin järkyttynyt tästä ja menin ihan tunteettomaksi, kyselin vain lisää ja halusin saada selityksiä hänen teolleen. Lopulta ilmoitin hänelle, että hänen toimintansa on hallitsematonta ja rajatonta, ja että haluan olla rauhassa.

- Asiasta seurannut viha, syytökset jne.
+ Tunnekuohut tulee suurista tunteista.


Tänään hän ei ollut missään yhteydessä minuun ennen kuin viimein soitti minulle myöhään iltapäivällä. Hän kertoi ettei ollut pystynyt nukkumaan yötään, oli hakeutunut psykiatrilleen, johon hänellä on ollut hoitosuhde kolme kuukautta: syyksi hän on kertonut että hän haluaa selvittää lapsuutensa vaikeat asiat, jotka häiritsevät häntä nykyäänkin. Häntä on käytetty seksuaalisesti hyväksi lapsena.

+ Otti yhteyttä sinuun.
+ Ei uni tule kun mielessä on iso taakka.
+ Hakeutu heti hoitoon.
+ Haluaa selvittää lapsuutensa vaikeat asiat, jotka häiritsevät häntä nykyäänkin.
+ Uskalsi kerto traumaattisen kokemuksen lapsuudestaan.



Saman puhelun aikana hän kertoi minulle olevansa seksiaddikti ja nettipornoaddikti, ja katsoneensa nettipornoa hallitsemattomasti myös meidän seurustelumme aikana. Hän sanoi haluavansa muuttua ja tekevänsä asioita, joita hänen tarvitsee tehdä voidakseen parantua. Hän oli täysin rikki, kertoi häpeästä ja syyllisyydestä, ja ettei ollut kertonut minulle aiemmin, koska pelkäsi että jätän hänet.

- Miehesi on addikti usealla tavalla seksiin ja pornoon.
+ Miehesi usskaltautui kertoa juuri sinulle millaisia addikteja hänellä on.
+ Halu muuttua.
+ Valmis tekemään asioita ongelman eteen.
+ Kykenee tuntemaan kuinka rikki on.
+ Häpeästä ja syyllisyydestä huolimatta, pelossa tulla jätetyksi valitsi rehellisyyden.



Mutta minä. Minä olen täysin hajalla, rikki ja samaan aikaan turta ja vihainen. Inhoan koko ihmistä, vaikka samalla rakastan. Mutta kertokaa, kiltit, mitä te tekisitte tässä tilanteessa? Meillä oli kaikki tulevaisuudensuunnitelmat valmiina (yhteenmuutto, naimisiin, lapsia) ja luotin häneen 100-prosenttisesti. Nyt en luota pätkääkään, tuntuu että en edes tunne häntä. Auttakaa, ystävänikin ovat niin järkyttyneitä, etteivät tiedä, mitä sanoa.

- Asia on saanut sinut täysin pois tolalta.
+ Vähän hyvääkin, jos se on hyvä et tunteita on paljon pelissä.


No sieltähän tuli miinusta, tuli plussaa. Kolikolla on aina se kääntöpuoli, mutta jos tuijottaa kolikkoa käätämättä näkee vain toisenpuolen. Hyvä on siis katsella asiaa monelta kantilta. Ei tehdä hätäisiä ratkasuja, eikä me tampiot täällä käsketä tehdä nii, tai tehdä näin. Me voimme vain olla tukena ja kuunnella. Jutella ja pohtia. Mut ei käskeä, ei jakaa oikeutta, tuomioita.

Paljon Jaksuja sinulle! Voin vain yrittää ymmärtää, voin vain antaa olkapäätä.


V-N
 
Kaikki te, jotka sanotte, että pitää mennä karkuun, voitteko vielä perustella näkemyksenne? Kiitos.

Ei tuollaista asiaa voi kukaan ulkopuolinen sinua käskeä tekemään. Ei tuollaisia sanoja voi kukaan järkeväti perustella.

[QUOTE="mama";26102136]En voisi kuvitella perustavani perhettä tuon miehen kanssa. Pelko ja luottamuspula seuraisi minua koko ajan, käyttäisikö hän meidän lapsiamme seksuaalisesti hyväkseen. Jättäisin miehen ja etsisin uuden.[/QUOTE]

Tässä "mamma" antaa oikein huolella harkitun kommentin. Viha paistaa läpi tekstin ja omat ennakko aseenteet määrää tahdin. Haluaisinkin "mammalta" kysyä missä menee raja, vai onko se veteenpiirretty viiva, jota ei voi noin vain kumittaa elämästä. Ei ainakaan toinen toisen elämästä?

Mies kertoo sairastaneensa lievää masennusta, toistuvaa masennusta, kroonista masennusta... Mies tehnyt elämässään virheitä, näpistellyt, varastanut. Tehnyt petoksia, ryöstöjä...Käyttänyt runsaasti alkoholia, käyttää edelleen... Kokeillut huumeita, käyttää harvoin, on narkannut aikanaan perse maassa, narkkaa edelleen. Jne.


Ihan vaan analysoidakseni tilannetta, sanon jonkun ajatuksen mitä kirjotellessa on herännyt. Miehesi kertoi sinulle rohkeasti ongelmastaan, joka on kunnioitettavaa. Missään sinun kirjottamassa tekstissä ei sanota, että hän olisi nauttinut näkemästään. (lapsiporno) Päin vastoin, hän sortui henkisesti täysin sitä katsellessaan. Olisiko se voinut olla osa prosessia käsitellä omia traumoja. Nähdä miltä se aikuisen silmissä näyttää. Ei ainakaan kaikesta päätellen näyttänyt hyvältä. Olisiko käsittelemättömät asiat pamahtanut näyttöön kovempaa kuin pystyi kuvittelemaankaan.

Tarvitsette molemmat tukea ja voimia jaksaa katsoa, mitä huominen taas tuo tullessaan.


V-N
 
Ammattilaiset auttavat poikaystävääsi, sinä et voi tehdä hänen hyväkseen muuta kuin toimia sylkykuppina. Vaikka pahalta tuntuu, sinun on ymmärrettävä, että tuollaisissa tilanteissa se todellinen uhri on ihminen, joka jää mieleltään epävakaan kainalosauvaksi. Matkan varrella hänen tunteensa heittelevät, hänen voimansa kasvavat ja sinun loppuvat kesken. Tuossa on riskinä tuhoisa riippuvuus, joka sairastuttaa sinutkin. Olen ollut porno/seksiaddiktin kanssa parisuhteessa. Hän tosin ei olisi itkenyt lapsipornolatauksiaan vaan tunteettomasti katsonut ja kiihottunut, täysin myötätunnoton ja katumaton ihminen kun oli, mutta silti.

Lyhyesti sanottuna: poikaystäväsi tarvitsee nyt ammattilaisten apua, parisuhde tuossa vaiheessa on vikatikki. Voit tukea häntä ystävänä, mutta älä missään nimessä jatka parisuhteessa.

Lisäys: eihän sitä koskaan tiedä, jos hän eheytyy ja kasvaa, kypsyy valmiiksi parisuhteeseen. Siihen vaiheeseen voitte palata myöhemminkin.
 
Viimeksi muokannut ylläpidon jäsen:
Minä en ottaisi pienintäkään riskiä, että isä tulevaisuudessa käyttäisi lapsiani hyväksi. Eli yksiselitteisesti en missään nimessä jatkaisi suhdetta miehen kanssa, enkä ikimaailmasssa tekisi lapsia hänen kanssaan.

Ajatellaanpa, että ap tekisi miehen kanssa lapsia. Miehen masennusta ei saadakaan parannettua ja hän uppoutuu jälleen pornomaailmaansa. Heille tulee ero. Kun miehellä ei ole mitään tuomioita, nin oikeus määrää yhteishuoltajuuden ja säännölliset tapaamisoikeudet miehelle. Äiti ei pysty mitenkään valvomaan, käyttääkö mies lapsia hyväksi. Tilaisuus tekee varkaan.

Vieläköhän ap seurustelee miehen kanssa?
 
V-N:llä ja Deralla hyviä vastauksia.

Toivottavasti poikaystäväsi psykiatri on hyvä ja hän saa hyvää hoitoa.
Muutama ajatus:
- varo ettet ota liian isoa taakkaa omaksi kannettavaksesi
- Nämä joytka sanovat että jätä, ei missään nimessä seurustelua, saati lapsia ikinä - totta, kamalia riskejä on, mutta kuinka monella on vaikka mitä ajatuksia salassa, mitä ei kukaan valvo jamistä ei kukaan tiedä?? Lisäksi, minusta kuulostaa kamalan julmalta suoralta kädeltä sanoa, että ihmisellä, joka on lapsena joutunut hyväksikäytön uhriksi, mistä hän on hyvin ymmärrettävästi saanut traumoja, ei saa koskaan olla parisuhdetta ja perhettä. Eli hyväksikäyttäjän valta lankeaa hänen KOKO elämänsä ylle. Kaameaa.
- Sanoisin, että omien voimavarojesi mukaan, pysy ystävänä rinnalla. Seurustelu- ym asiat kannattaa laittaa täysin taka-alalle, odottamaan päivää jolloin joko a) rakastut johonkin toiseen, tai b) hänen ongelmansa on niin hyvin käsitelty ja teidän ystävyytenne kasvattanut täyden luottamuksen takaisin, että voitte harkita taas seurustelua.
Siihen asti, hän on rakas ystävä jolla on kamala ongelma.
 
mä en olis sekuntiakaan saman katon alla ihmisen kanssa joka katsoo lapsipornoa!! se on sairasta ja kuvottavaa!
Se vähän riippuu minkä ikäisistä on kyse. On yleistä, että tavallisissa miehissä alle 18-vuotiaat teini-ikäiset tytöt herättävät seksuaalista kiinnostusta ja tämä on täysin normaalia, haluttiin sitä myöntää tai ei. Tämä olisi hyvä naistenkin ymmärtää, että vaikka se oma ukko ei sitä koskaan teille tunnusta, ja vaikka se miten kuvottavalta tuntuisikin, niin näin se maailma lepää.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Efebofilia

AP:n tapauksessa oli varmaan kyseessä oikeasti nuoret lapset, kun kerran mieskin oli niin syvästi järkyttynyt, että otti itse yhteyttä poliisiin, mikä on tuon ongelman keskellä ollut erittäin positiivinen merkki.
 
Mies keksinyt koko terapia- ja poliisijutun. Selkeästi sairas ihminen, joka hakee tuollaisilla tarinoilla ymmärrystä hulluudelleen.
Olisi kiva kuulla miten kävi. Alkuperäisestä aloituksesta on jo 6 vuotta, joten asiat varmasti selkeentyneet johonkin suuntaan.
 
noh, jos haluaa "lohduttautua", niin se on sairaus ja tyypillistä on se että mikään ei riitä ja pitää aina vaan yrittää saada isommat kiksit seksuaalisista asioista. Kyse ei välttämättä ole henkilökohtaisista luontaisista haluista tai mieliteoista, eli ihminen ei syvällä sisällä ole välttämättä mitään pahaa, hänellä on vain sairaus, sitä tosin en tiedä onko minkälainen tulevaisuus ihmisellä joka sairastaa moista. Eli onko koskaan mahdollisuutta "normaaliin" suhteeseen jossa ei riivaa ajatukset väärille poluille.
Suuruudenhulluus on Jorma Palon (neurologian professori) mukaan myös sairaus. Hoidoista ei tullut luettua, mutta taatusti haittaa "läheisten" elämää monella tavalla(y).
 

Yhteistyössä